Hannen blogi

Muistikirjoja

Tuotteitani, kirjoja ja joitakin isoja uniikkikortteja kiertää Taito Etelä-Karjalan käsityökeskusten näyttelyissä. Näyttely on esillä aluksi, 16.1.- 26.1.2012  Savitaipaleella, sitten Luumäellä (6.2-19.2.12) ja lopuksi Parikkalassa (27.2-9.3.12).

Sain tietää näyttelystä jo loppukesällä. Minulla oli hyvää aikaa koota tuotteita sinne. Postitin heille mahdollisimman monipuolisia ja vähän erikoisia tuotteita. Eikö sellaisia pitäisi juuri näyttelyssä olla? Sellaisia, joita ei tavallisista kirjakaupoista löydä?

Tuolla alueella asuvat ja kaikki muutkin, menkääpä tutustumaan!

Olen koonnut tälle sivulle joitakin kuvia näistä kirjoista ja yksi korttikuvakin on päässyt mukaan.

Olkoon vuotemme 2012 meille oikein onnekas! Kiitos teille lukijani, asiakkaani ym kuluneesta vuodesta.

Tämän kuvan myötä toivotamme Toimistopäällikön kanssa teille oikein hyvää joulun aikaa! Kiitos kuluneesta vuodesta! Palaamme asiaan sitten vuonna 2012. Facebookissa minut tavoittaa useammin.

Joulukuu tupsahti kuin salaa elettäväksemme! Joulu lähestyy. En niinkään odota joulua lahjojen toivossa, koska emme niitä anna muuta kuin koiralle. Joulussa tykkään sen tunnelmasta: kiireettömyydestä, hyvästä ruoasta, kynttilöistä, pihalyhdyistä ja takkatulesta. Tästäpä syystä keräsin tänne jouluisia kuvia.

Jouluun ei ole kuin vähän yli kuukausi aikaa! Tämän ajan kulku on ihan käsittämätöntä: tuntuu, että juurihan oli kesä ja nyt on joulu tulossa! Mihin aika meni? Mitä sain aikaiseksi? Teinkö sen, mitä olin suunnitellut?

Tähän aikaan teen asiakkaille jouluun liittyviä tuotteita. Mutta juuri viime viikolla postitin hääkirjan, joten naimisiinkin mennään näin marraskuussakin. Vuoden alussa olen luvannut lähettää tuotteitani näyttelyä varten. Niitäkin olen kerännyt tuohon pöydälle lähetettäväksi. Lisää pitäisi tehdä, sillä olen pari kertaa myynyt näyttelyyn varatun kirjan asiakkaalle.

Yli vuosi on kulunut tänne uudelle paikkakunnalle muutosta. Asia tuli taas esiin, kun uudessa talossamme tehdään joitakin pieniä vuosikorjauksia. Ei mitään mullistavaa. Vähän keskittymistä häiritsee talossa hiippailevat maalari ynnä pari muuta remonttimiestä. Olen huono keskittymään ja saamaan mitään aikaiseksi, jos on häiriöitä. Täällä on em. syistä myös tavarat sikinsokin, jotta työmiehet pääsevät tekemään töitänsä. Sekasorto ei kestä kauaa enää. Jälleen kerran on todettava jo heti tänne muuttaessa havaittu asia: monien ihmisten leppoisuus. Nämä korjausta tekevät miehet ovat erittäin kohteliaita ja juttelevat mielellään. Tuli monesta asiasta jaariteltua eilen. Meininki on erilaista kuin pääkaupunkiseudun kiireessä.

Sää ei ole vielä kovin jouluinen. Parina päivänä oli ihana pakkassää, mutta se on mennyttä. Plusasteissa taas ollaan. Haluaisin niin pakkasta ja lunta. Viime talvena molempia riitti, välillä ehkä jo liikaakin.

Tätä kirjoittaessa on aamu ja odottelen remonttimiesten tuloa. Luultavasti eivät ole kauaa ja pääsen laittamaan tavarat paikoilleen. Joulutilauksia pitäisi päästä kiireen vilkkaa tekemään.

Vastauksia ensimmäisen kappaleen kysymyksiin: En tiedä. En tarpeeksi. En ihan kaikkea.

Terveisiä Barcelonasta! Tutustuin siellä yhteen todella taitavaan ‘käsityöläiseen’ eli Antoni Gaudiin. Tämä arkkitehti ja taiteilija on suunnitellut rakennuksia monine koristeineen tähän kaupunkiin. Tutustuttua tuli Casa Milaan, Casa Batlloon ja tietenkin Sagrada Familiaan.  Katsokaapa linkeistä, millaista jälkea tämä nero on saanut aikaan.

Neroksi häntä voi todellakin kutsua. Aluksi ihmettelin, miten hän on voinut keksiä kaikki nuo yksityiskohdat rakennuksiinsa. Rakennuksien näyttelytilassa asia minulle valkeni: hän on käyttänyt luontoa esikuvanaan. Esim. simpukankuori on innoittanut häntä tekemään simpukan muotoisen valaisimen kattoon.  Parvekkeiden kaiteet hän keksi tehdä leveästä taotusta raudasta esikuvanaan leväkasvi. Tornien muodot hän sai aika erikoisella tavalla: Gaudi teki narusta alaspäin roikkuvia lenkkejä, joihin ripusti pieniä hiekkapusseja. Näin niistä tuli tornien muotoisia, mutta nurinpäin olevia. Näyttelyyn nämä naru/hiekkapussi -viritelmät oli laitettu niin, että ne näki peilistä. Niissähän oli selvästi tornien muoto. Vaikeasti selitettävä asia, mutta toivottavasti ymmärsitte.

Gaudi kuoli vuonna 1926 jäätyään raitiovaunun alle. Gaudi eli vaatimattomasti. Viimeiset ajat hän asui rakennustyömaalla Sagrada Familiaan tehdyssä kopissa keräten lahjoituksia rakennuksiaan varten. Kuten monia suuria taiteilijoita, häntäkään ei elinaikanaan paljoakaan arvostettu, pilkattiin paremminkin.

Sagrada Familia on kesken vieläkin. Muistelen, että siihen piti tehdä 18 tornia, joista osa on valmiina. Suunnitelmien mukaan rakennuksen ympärillä on nostokurjet vielä vuoteen 2026 asti, jolloin Gaudin kuolemasta tulee kuluneeksi 100 vuotta.

Casa Batllon ja Casa Milan rakennukset ovat huikeita nekin. Yllä olevassa kuvassa on Casa Milan savupiippuja. Laitan jossain vaiheessa lisää kuvia. Rakennuksissa käveltyään ei voinut kuin haukkoa henkeään, niin uskomattomalta kaikki näytti.  Nyt olen Antoni Gauni-fani!

Kävin läpi kuvavarastoani. Löysin tällaisen joskus aikanaan maalaamani kuvan. Mitä merkinnee? Olen tehnyt kukan varren omasta nimestäni. Joku psykologi tekee tästä varmasti hetkessä analyysin!

Kokoan tuotteitani, kirjoja lähinnä, näyttelyyn. Tuotteet pitää olla vuoden loppuun mennessä valmiita, mutta mietin jo nyt mitä sinne laitan ja mitä minulta löytyy. Olen jo aloittanut täydentämisen pari kirjaa tekemällä. Alkusyksystä minulle soitettiin ja pyydettiin tuotteita sinne. Tähän näyttelyyn palaan myöhemmin.

Pyysin Espoossa sijaitsevalta Lahjatuvalta yleiskuvat tuotteistani. Näin saan parhaiten selville, mitä minun pitäisi sinne täydentää. Olin osakkaana tässä liikkeessä Espoossa asuessani. Minulla on siellä edelleen tuotteita myynnissä. Muut osakkaat jaksavat liikettä pyörittää. Pidetään peukkuja, ettei taloustilanne vaikeuta pienen käsityömyymälän myyntiä. Hyviä joulumyyntejä heille vain! Ja kaikille muille käsityöläisille, jotka tuotteitaan kauppaavat!

Minulla on kaapeissa jo pitkään aikaa pyörineitä ylimääräisiä tavaroita, joita en tarvitse. Ne ovat ihan hyviä, mutta minulla ei ole niille käyttöä. Siirtelin niitä paikasta toiseen ja aina mietin, että mitä noille teen. Sitten Facebookissa sain tietää Käsityötarvike Kirpputorista. Kaikki sinne laittamani tuotteet menivät nopeasti kaupaksi! En niistä paljoa hintaa pyytänyt, mutta jotain kuitenkin. Vinkiksi tämä teillekin, joilla on sama tilanne.

Olen aika aktiivisesti päivittänyt Facebookia. Ei kaduta sinne meneminen, vaikka Naamakirjan ongelmista paljon puhutaankin julkisuudessa. On paljon itsestä kiinni, tuleeko siellä ongelmia vai ei. Jos ei tee suuria paljastuksia ja laita arkaluontoisia kuvia sinne, niin ei mitään hätää. Tule tykkääjäksi minulle:http://www.facebook.com/sininenhuone tai puodin sivuille.

Syksy on edennyt jo pitkälle. Miten niin nopeasti on tultu kesän aurinkoisista päivistä pimeneviin iltoihin ja syyssateisiin? Paljon jäi tekemättä, mitä olin kesäksi suunnitellut. No, tuleehan noita kesiä.

   

Kuvassa ruukkukukka-kuvia

Kun tiedotusvälineitä seuraa ei voi olla kuulematta huolestuttavasta taloustilanteesta. Mitä se sitten merkitsee? Yrityksiä lakkautetaan, niiden toiminta siirretään ulkomaille. Ihmisiä jää työttömiksi. Asiakkaat harkitsevat tarkoin, mitä ostavat ja jättävät paljon ostamatta. Asiakas tarttuu helposti halpaan tuotteseen. Se on mahdollisesti valmistettu ulkomailla, halvan työvoiman maassa. Se näyttää uutena hienolta, mutta esim. vaate saattaa olla ensimmäisen pesun jälkeen jos ei käyttökelvoton niin nuhruisen näköinen ainakin. Nämä halpatuotteet ovat myös epäekologinen valinta: niitä on kuskattu Suomeen toiselta puolen maapalloa. Tätä kirjoitettaessa käydään neuvotteluja palkansaajajärjestöjen ja työnantajien välillä. Nyt kuulostaa siltä, ettei halukkuutta karsia omista palkkavaatimuksistaan ole. Vaikka se merkitsisi ym. asioita.

Kierre jatkuu: kun kotimaisia tuotteita ei osteta yrityksiä lakkautetaan yhä enemmän ja ihmisiä jää vielä lisää työttömiksi. Mikä neuvoksi? Ostetaan vähemmän, mutta laadukkaampaa ja kotimaista. Kuulostaa hurskastelevalta. Sorrun itsekin halpatuotteisiin. En ole muita kummempi. Jonkinlaista heräämistä minullakin on tapahtunut. Olen kaupassa esim.halpaa puseroa hypistellessäni tehnyt itselleni kysymyksen: mitä olet tekemässä? Muistelen samalla sitä, miten muuton yhteydessä kaappeja läpikäydessä jouduin monia näitä samankaltaisia puseroita heittämään roskikseen tai tekemään niistä rättejä.

Tämä tilanne vaikuttaa myös meihin käsityöyrittäjiin. Olen kuullut, että vaikutukset on jo havaittavissa. Tässäkö taas ollaan? Kauaa ei ole siitä, kun kirjoittelin samanlaisia juttuja.  Saapa nähdä käykö Puodin ovi harvemmin.

Muistuksena taas: Postaan tänne hieman harvemmin. Sinisen Huoneen löytää myös Facebookista. Sinisen Huoneen Puodilla on oma blogi. Puodilla on myös omat Facebook-sivut. Päivittämistä siis riittää! Tule tykkääjäksi, kuulet tuoreimmat kuulumiset!

Olen kuvannut tämän syysmorsiamelle lähteneen hääkirjan jo keväällä, kun se oli vielä työpöydälläni lähdössä postiin. Morsian vietti häitään syksyllä ja heillä oli auringonkukkateema.

Tällainen turvepellavahuopa sopiikin hyvin syksyyn auringonkukka kannessaan. Mielestäni pitsi sopii siihen erinomaisesti myös. Vastakohdat täydentävät toisiaan, kuten on tapana sanoa.

Ihan perinteinen hääkirjahan tuo ei ole. Hääkirjanhan ei aina tarvitse olla valkoinen. Mielelläni olen mukana murtamassa perinteitä:tekemässä mustasivuisia tai tällaisia rouheita kirjoja. Morsiamelle tein vielä samaan henkeen hääalbumin ja kutsukortit. Kiva oli tehdä tätäkin tilaustyötä.

Syksy on edennyt jo aika pitkälle. Monet puiden lehdet sinnittelevät vielä kiinni puun oksissa, mutta eiköhän ensimmäinen syysmyrsky ne sieltä pois aja. Nautitaan tästäkin vuodenajasta, jolla on paljon annettavaa. Mukavaa oli tuoda kuistille kynttilälyhdyt tai poltella kynttilöitä pimenevässä illassa. Puhumattakaan takan tulen loimotuksesta.

16.9 vietetään kansallista etätyöpäivää. Outi Lammi haastoi blogissaan etätyöläiset kirjoittamaan työstään. Otin tämän haasteen vastaan.

Olen tehnyt kotona työtä jo kohta 12 vuotta. Takaisin entiseen en vaihtaisi!

Kotitoimistossa työskentelyssä on paljon hyviä puolia. Yksi parhaista on se, ettei ole työmatkoja eikä tarvitse jonottaa ruuhkissa. Tosin täällä nykyisellä paikkakunnalla ruuhkat ovat aika nimellisiä. Vapaavalintaiset työajat ovat toinen merkittävä etu. Voin aloittaa työt vaikka kuudelta aamulla. Kuten olen jostain syystä tehnytkin jo jonkin aikaa! Jotenkin vaan lipsahti! Voin pitää taukoja, koska haluan tai olla pitämättä. Oma valinta. Voin olla työhuoneessani ihan vapaasti eikä tarvitse miettiä, mitä muut vaikkapa vaatteistani ajattelisi. Radiota voin myös kuunnella silloin, kun haluan ja kanavaa jota itse haluan.

Entä huonoja puolia, onko niitä? Tokikin on. Eräs huono puoli on se, ettei ole työkavereita eikä voi jutella työhön liittyvistä asioista paitsi tietokoneen välityksellä toisten käsityöläisten ym. kanssa. Onhan minulla yksi työkaveri: suloinen Toimistopäällikkö! Kontaktit asiakkaisiin hoituvat myös tietokoneen välityksellä. Kotisivut ovat ehdottomat. Facebookissa on hyvä olla. Nettikaupan kautta tulee myös asiakkaita. Puodillani on myös oma blogi ja sillä on oma sivu Facebookissa. Tämäkin nyt kirjoittamani blogi on yksi kanava kommunikoida toisten kanssa, tosin se on aika yksisuuntaista.  Eli aika tietokonepainotteista ovat kontaktini. Yksi huono puoli pitää vielä mainita: vapaa-ajan ja työn erottaminen joskus vaikeaa. Siihenkin on konstinsa.

Voin suositella tätä työskentelytapaa, jos se vain suinkin on mahdollista. Jos etätyö ei ole mahdollista muuta kuin silloin tällöin, kokeile!