Esittelyvuorossa on tekstiilitaiteilija Mirka Laine-Penttilä. Hänen Oprikka-niminen yrityksensä myy kansallispukukankaasta tehtyjä tuotteita. Miten ihanan raikas ja omaperäinen idea! Ensi alkuun onnittelut Mirkalle. Hänen Someron Alina -laukkunsa valittiin Taidon huhtikuun tuotteeksi. Ja sitten esittämiini kysymyksiin:
Ihastuin ideaasi käyttää kansallispukukankaita nykyaikaisten asusteiden ja laukkujen ja materiaalina. En ole kansallispukujen ystävä, mutta näihin sinun tuotteisiisi ihastuin oitis. Kerro idean synnystä.
Kiitos, tosi mukava kuulla, että ideasta pidetään! Minunkin täytyy rehellisesti sanoa, että en koskaan nuorempana ollut sillä tavalla kansallispukujen ystävä, että olisin sellaisen puvun halunnut laittaa juhliin päälle. Paimiossa Turun lähellä abit perinteisesti pukeutuvat penkkaripäivänä kansallispukuun. Silloin pitäisi mieluummin hullutella fantasia-asussa kuin kansallispuvussa. Meillä Halikossa, jossa kävin lukion penkkarit vietettiin fantasiapuvuissa. Ymmärrän oikein hyvin, jos joku sanoo kansallispuvun tuntuvan vieraalta.
Ajatus uudesta kansallispukukankaiden soveltamisesta syntyi ulkomaan matkalla, jonka teimme mieheni kanssa Lounais-Irlantiin ystäviemme luokse. Irlantilaisten valtava innostus omaan kulttuuriin, käsitöihin ja perinteisiin yllätti positiivisesti. Se oli erilaista kuin mihin olin Suomessa tottunut: iloista ja mukaansa tempaavaa. Olin jo pitkään halunnut tehdä jotakin käsityön parissa. Ompelualan ihmisenä oli selvää, että työ löytyy siltä saralta. Muistin äitini nuoruuden aikaisen, vielä tallella olevan Kirkkonummen kansallispuvun hameen. Vaatteita en halunnut tehdä. Pohdinnan jälkeen päädyin laukkuihin ja asusteisiin.
Kotisivullasi sanot ‘Tarkoituksenamme ei ole seurata tarkasti ohimeneviä trendejä ja viimeisintä muotia, sillä toivomme tuotteistamme olevan niiden käyttäjille iloa pitkään’. Koska inhoan sanaa ‘trendi’ ilahduin kovin kirjoituksestasi.
Mielestäni kansallispuvun konseptiin sopii, ettei tarvitse juosta viimeisimmän muodin ja trendin perässä. Ne ovat ajattomia. Siksi niihin perustuva tuotekin saa olla trenditön. Se kestää paremmin aikaa ja niitä on helpompi yhdistellä erilaisten asujen kanssa.
Koska kansallispuvut ja niiden käyttö ovat jämähtäneet paikalleen, mielestäni on erittäin tarpeellista saada tähän osaan perinnettämme uutta potkua ja virkistystä. Sitä voidaan elävöittää tuomalla pukuperinne nykyajan elämään sopivilla tuotteilla. Näin se saa uutta ulottuvuutta ja toivon mukaan myös lisää tunnettavuutta ihmisten keskuudessa.
Asuit vuosia Amsterdamissa. Miten ajan koit ja mitä se muutti sinussa?
Sen verran aikaa vierähti Alankomaissa, että se tuntuu toiselta kotimaalta. Aika siellä oli sekä helppoa että vaikeaa. Olen todella onnellinen, että lähdin. Opin sillä reissulla valtavasti. Ulkomailla oleskelun jälkeen oppii katsomaan Suomeakin eri tavalla. Näkee paljon sellaista hyvää, mitä ei ennen ollut huomannut. Vastaavasti huomaa niitäkin seikkoja, jotka eivät täällä ole kauhean hyvin. Ulkomailla oleskelun ansiosta olen innostunut käsityöyrittäjänä ottamaan reilusti kontakteja ulkomaille. Se ei tunnu pelottavalta. Minä ainakin haluan kannustaa kaikkia rohkeasti ylittämään rajat, jos yhtään on kiinnostusta ja halua.
Marttilan kylä ja kansakoulu. Millaista elämä on siinä ympäristössä?
Alankomaissa kaipasin kaikkein eniten luontoa ja vapaata liikkumistä metsissä ja pusikoissa. Se olikin tärkein syy palata Suomeen. Mihinkäs metsäläis-suomalainen neulasistaan pääsisi!;) Asumme mieheni kanssa täällä Marttilassa pienessä n. 2000 asukkaan kunnassa. Täältä on hyvät yhteydet joka paikkaan. Lähimpänä ovat Salo, Turku ja Loimaa. Helsinkiinkin ajaa helposti. Tämä koulurakennus tupsahti meille ihan sattumalta. Olimme etsimässä itsellemme vanhaa hirsitaloa kodiksi. Marttilan kunta oli myymässä tätä kiinteistöä. Piha on suurehko, joten töitä siellä riittäisi vaikka kokopäiväisesti. Rakennukset ovat elämänpituinen projekti, joten ehkä tätä valintaa voi elämäntavaksikin kutsua. Koirille on tietysti tavattoman mukava ulkoilla ilman hihnaa.
Lopuksi onnittelut hyvin toteutetuista kotisivuista! Olet siellä kivasti kertonut taustaa toiminnallesi.
Kiitos! Voisin vielä kommentoida, että varatkaa riittävästi aikaa jos harkitsette omia nettisivuja. Kokemuksen mukaan ne eivät valmistu muutamassa päivässä. Antoisaa niiden tekeminen on. Siinä joutuu itsekin miettimään omia juttujaan ja selvittämään uusia asioita.
Lopuksi Mirka sanoo: ‘Oikein mukavaa kevättä kaikille ja kiitokset Hannelle’
Kiitos itsellesi, Mirka! Kiva, kun saimme tutustua sinuun.
