Kun aikominen kestää puotitoista kuukautta ja tekeminen 15 minuuttia
Muun muassa tällaisen merikartta-aiheisen kortin kuvan päivitin kotisivuilleni
Onko teillä sellaisia tehtäviä, joita olette aikoneet tehdä, mutta ei ole vaan saanut aikaiseksi? Työ on pyörinyt kuukausia mielessä, mutta kun vaan ei… Kun työn viimein tekee menee siihen viisitoista minuuttia! Kaikilla on varmaan näitä. Niiden pohtimiseen menee paljon enemmän energiaa kuin itse tekemiseen. Miksei sitten tee heti? Siinäpä se.
Olin pitkään aikonut päivittää kotisivuilleni uusia korttikuvia. Siis aikonut ja aikonut. Äsken juuri tein päivityksen.
24. Maaliskuuta 2010 kello 9.02
Niin tuttua!
En tiedä mikä siihen tilanteeseen aina ajaa. Olen tehnyt havainnon että hommaan itseni aina uudelleen ja uudelleen tilanteeseen että näitä tekemättömiä asioita on liuta odottamassa tekijäänsä…
Olenkin pohdiskellut asiaa aika paljon..
Haaliiko sitä itselleen liian paljon tehtävää?
Olisiko asioiden organisoinnissa parantamisen varaa?
Vai onko sitä kenties vain liian ankara itselleen?
-Miettii kaikkia tekemättömiä asioita sen sijaan että keskittyisi tekemään ne yksi kerralaan pois päiväjärjestyksestä. Sillä hyvähän se on että tekemistä piisaa!
Omalla kohdallani olen tullut siihen tulokseen että
hankin itseni alitajuisesti ja tarkoituksenmukaisesti siihen tilanteeseen että on monta rautaa tulessa ja
monenlaista hommaa joka pitäISI tehdä..
Tämä tapahtuu tietyissä sykleissä. Eli väliin tulee niitä hetkiä kun kaikki aijottu on vihdoinkin tehty ja hyvä olo valtaa mielen.
(tässä välissä tulee juui tämä kuvaamasi ihmettelyvaihe)
…mutta ei kestä kauan, kun hiljalleen rautoja on sytytelty taas sinne ja tänne…
.
Ja kuvio alkaa taas alusta..
-Että näin täällä
Tulipas taas rivitolkulla epämääräistä ajatuksen poukkoilua
….
!
-Mielenkiintoinen aihe ja varmaan kaikille jossainmäärin tuttu ilmiö
Aurinkoista päivää siniseen huoneeseen!
25. Maaliskuuta 2010 kello 8.07
Sari: Tutulta kuulosti vuodatuksesi.
Aurinkoa myös sinne!
25. Maaliskuuta 2010 kello 8.25
Yksi syy asioiden lykkäämiseen ainakin isommissa hankkeissa on jonkinlainen pelko. Asia voi ahdistaa: jos en osaa tarpeeksi, jos he eivät pidä minusta, entä jos teen asiasta liian helpon/vaikean - nämä on tällaisia koulutustyön valmisteluun liittyviä pelkoja. Asian lähestyminenkin ahdistaa ja sitten toimeen tarttumista lykkää. Siinä yleensä auttaa vain kun ryhtyy tekemään. Tekeminen saa innostumaan ja sitten ahdistus yleensä menee ohi.
25. Maaliskuuta 2010 kello 8.29
Oi miten kaunis kortti!
joskus sellaise epämieluisat tehtävät jäävät vain venymään. Minulla venyy juuri nyt eräs asiakastyö, jonka tiesin tuottavan hankaluuksia, mutta rahan takia otin sen työ kuitenkin. Nyt tympäsee ja vihmoo… pitäisi saada se joutuusti alta pois että voisi keskittyä muuhun kivempaan.
Joskus tätkin olen pohdiskellut, että voinko kieltäytyä “kamalista” töistä mitä ihmiset tulevat pyytämään- Heille olisi niin tärkeää saada juuri tietynlainen pusero, joka minusta on aivan horiple. Yleensä osaan kieltäytyä, jatkossa taas muistan pitkään tämän…
25. Maaliskuuta 2010 kello 11.50
Outi:Osuit oikeaan, että helpottaa ahdistus, kun ryhtyy vaan tekemään. Usein se työ ei ole ollenkaan niin kamala kuin siitä syntyneet mielikuvat.
25. Maaliskuuta 2010 kello 11.51
Päivikki:Yksi puoli tämäkin, minkä otit esille. Olen jotenkin onnistunut välttämään kamalat työt, olen saanut johdateltua asiakkaan mielestäni oikeaan suuntaan.