Kivitauluja Karskelan tapaan
Puusta on saatu monenlaisia tuotteita Lauri Karskelan pajassa. Hänen tuotteensa sopivat hyvin esim. mökin sisustukseen. Karskelan töissä on kuvattu merta ja luontoa monessa muodossa. Taitaja omalla sarallaan.
Tuuletin surisee helpottaen tuulahduksittain vähän oloani. Pöydällä on vesipullo. Haen lisäksi jääkaapissa olevasta lasikannusta kylmää, sitruunalla maustettua vettä ison lasillisen kerrallaan. Iltapäivällä juon kylmää kahvia, jonka olen aamulla keittänyt ja laittanut jääkaappiin.
Aamuisin, vähän viileämmässä huoneessa teen vaativampia töitä. Työt helpottuvat päivän edetessä ja kuumuuden lisääntyessä.
Helppoja, rutiinitöitä tehdessä kuuntelen usein radiota. Ärsyynnyn toimittajien hellehehkutuksista. Taitaa olla hyvin ilmastoituja toimituksia! Ärsyynnyn myös toisesta melusaasteesta: mainokset, jossa lauletaan epävireisesti toinen toistaan kauheampia lauluja. Tämän lajin mainokset ovat lisääntyneet aina vaan. Voisinhan tietty laittaa radion kiinni…
Onneksi aloitin Sinisen Huoneen tavaroiden läpikäymisen jo hyvissä ajoin. Ei työ valmis ole, mutta hyvällä alulla. Pitäisi jatkaa, mutta kuumuus ei houkuta penkomaan tavaroita. Pakko kai se on, jos tämä ei muuksi muutu.
Huomasin taas kävijätilastostani, että yksi kuvani on varastettu erään blogitekstin kuvitukseksi. Kuvan lataamisesta tulee tilastooni merkintä. Aikalailla ladattu tätä perhosaiheista onnittelukuvaani! Kuvan pihistänyt ei varmaan ole ajatellut, että kyseessä jonkinlainen varkaus! En ole asiasta huomauttanut tälle yksityishenkilölle. Yritykseen olisin jo yhteyttä ottanut.
Häätilausta tehdessäni katseeni kiinnittyy isoon kuuseen, jonka näen työpöytäni äärestä: sen ylimmillä, hennoilla oksilla on valtavasti käpyjä. Oravilla on juhlat tiedossa. Kun liimailen häiden koristekuvia menupohjiin, käteeni osuu jouluinen NYT-liite. Tuntuu oudolta silmäillä joulun lahjavinkkejä tässä kuumuudessa.
Sinikeltaisiä häiden somistuskukkia
Täällä kuumassa työhuoneessa pakerretaan häihin tuotteita: kiitoskortteja, paikkakortteja, hääkirja, kahdenlaisia menupohjia. Aiemmin kesällä tein saman teeman mukaiset kutsut.
Minulle käy yleensä kaikki säät. Minulle sopii niin kovat pakkaset, räntäsateet ja keväinen auringonpaiste. Kaikki muu paitsi kova helle. Helteestä on kiva pitää, jos ei tarvitse töitä tehdä. Maata vain rannalla ja käydä välillä uimassa ja laiskotella. Meille työtätekeville nämä kelit ovat kyllä vähän liikaa. Tuuletin puhaltaa selkäni takana, jääkaapissa on kannullinen sitruunalla maustettua vettä. Sitä juon päivän mittaan vaikka kuinka. Ärsyttää tiedotusvälineiden jankutus ‘helteen hellimisestä’.
Muuttoa varten pitäisi jatkaa Sinisen Huoneen tavaroiden läpikäymistä ja pakkaamista. Taidan odottaa alempia lämpötiloja. Olen onneksi aloittanut hyvissä ajoin muuton valmistelun.
Teitä lukoijoita ei siellä paljoa liene? Ainakin kävijätilastojen kukaan heinäkuussa on kävijöitä on huomattavasti vähemmän. Kuka on lomalla ja kuka ei vaan muuten jaksa auringonpaisteisellä säällä istua tietokoneen ääressä. Ihan oikein. Ehtii tietokoneen ruutua tuijottaa pitkin talvea tarpeeksi asti.
Puuhevosia Sysilahden puutarhalta
En tiedä kummista lapset pitävät enemmän muovisista vai puisista leluista. Mutta monet äidit kokemukseni mukaan ihastelevat käsityömyymälöissä puisia leluja. Ihania, vanhanaikaisia puuhevosia ym, löytyy Sysilahden puutarhan verstaasta.
Kommentointimahdollisuus poistettu roskapostauksen vuoksi.
Lintuemo herkkuja suussaan
Nykyisin tykkään kovasti seurata lintujen touhuja. Siirtyessäni pari vuotta sitten mereltä maakravuksi kiinnostuin linnuista. Lajituntemukseni on aikalailla hakusessa, mitä nyt tintit ja varikset tunnistan. Televisiosta tulevat lintu-aiheiset luontodokumentit ovat minusta edelleen aika tylsiä, vaikka luonto-ohjelmista muuten pidänkin. Lintujen seuraaminen televisiosta ei ole kovin mielenkiintoista.
Pitkäaikainen haaveeni on ollut nähdä linnunpoikasten pesästä lähtö. Tänä kesänä se onnistui oikein korkojen kera! Mielenkiintoista on ollut seurata sieppojen ja talitiasten pesänrakennusta. Aluksi oli parin ja pesäpöntön valinta. Sitten kotipönttö sisustettiin korsi ja kuivunut lehti kerrallaan. Pesän valmistuttua alkoi hautominen. Linnunpoikasten kuoriuduttua alkoivat vanhempien edestakaisin lentäminen suussaan toinen toistaan makoisampia matoja ja hyönteisiä. Nam! Pöntön ohi kulkiessani kuulin poikasten viserryksen.
Viime viikolla olin aivan aitiopoikalla, kun ikkunan takana olevassa pöntössä alkoi tapahtua: kirjosiepon poikanen kurkki suuaukosta. Arvasin, että lentoonlähtö oli mielessä. Poikanen yritti ja yritti. Tuntui, että se on liian paksu tullakseen pyöreästä suuaukosta pihalle. Lopulta se onnistui. PLOP! Pienet siivet heiluivat vimmatusti ja otus päätyi läheisen pihlajan oksalle. Sinne se jäi ihmettelemään maisemia. Mahtoivat olla aika erilaisia siellä kodin sisällä! Kohta aukosta tunki seuraava ja seuraava. Kaikkiaan viisi kertaa.
Olin samana päivänä aivan toisen kirjosiepon pöntön vieressä. Taas sama homma. PLOP ja PLOP. Linnunpoikaisia räpisteli pöntöstä läheisiin puihin, josta kuulin niiden sirityksen. Sieppoemot kokosivat poikueensa ja hävisivät jonnekin. Illalla kuulin surukseni pöntöstä vielä yhden poikasen sirityksen! Ne toisethan menivät jo! Illan hämärryttyä ajattelin sitä pientä sirittäjää. Onkohan se heikko tai sairas? Aamu-uinnille mennessäni kuulin sen taas. Se on siellä yksin! En voi tehdä asialle mitään. Jos se ei selviä tuolta ei se selviä luonnossakaan. Näinhän se menee. Mutta tarinalla onkin onnellinen loppu! Iltapäivällä kuulin lähipuista taas sieponpojan siritystä ja näin sieppoisän lentävän poikasen luo. Se yönsä yksin viettänyt onnistui lentämään isän huomaan! Helpotus.
Tälläinen lintusatu oli minulla kerrottavana tänä heinäkuisena torstai-päivänä.
Todellisen lintukuvaajan kuvia täältä Vaseniuksen galleriasta.
