Hannen blogi

Arkisto: Huhtikuu 2010

Lahjoitusta viemässä

Keskiviikkona 28. Huhtikuuta 2010

 

 Lahjakirja

 Lahjakirja, jonka annoimme vanhainkodille lahjojen mukana

Meillä Lahjatuvan myymälässähän on syntymäpäivät 3.5, jolloin kymmenen vuotta tulee täyteen. Meillä puodin pitäjillä oli ideana viedä omia ja muiden Lahjatuvan käsityöläisten tuotteita Espoon vanhuksille ja lapsille. Saatiinkin tosi paljon lahjoituksia monilta puotimme käsityöläisiltä. Heidän nimensä löytyvät tästä Lahjatuvan sivuilta Tässäkin yhteydessä KIITÄN heitä vanhusten puolesta!

Tänään oltiin viemässä lahjoja Espoonlahden hoivakotiin, jossa one otettiin kiitollisuudella vastaan. Hoitajat vakuuttivat, että ihan kaikille tavaroille on käyttöä.

TERVETULOA KAIKKI ESPOOSSA ASUVAT SYNTYMÄPÄIVÄKAHVEILLE MYYMÄLÄÄMME 3.5.10. Samalla voitte tutustua kotimaisesten kädentaitajien töihin ja  osallistua arvontaan. Myymälän osoite on Kirkkojärventie 3, 02770 Espoo. Tässä vielä linkki yhteystieto-sivuillemme.

Ihana Amsterdam!

Maanantaina 26. Huhtikuuta 2010

Alla joitakin kuvia Amsterdamista. Kaupunki on ihana ja tutustumisen arvoinen! Tutustuminen sujuu parhaiten kävellen. Hyvät kengät jalkaan vain. Kun välillä istuskelee penkeillä (joissa ei loju pultsareita, kuten Suomessa) tai katukahviloissa jaksaa taas jatkaa talsimista.

Kanava

Kanavia, niitä siellä riitti. Joissakin kanavissa oli asuntolaivojakin. Niiden varsilla olevat talot olivat hurmaavia: monenvärisiä ja muotoisia, useat tosi kapeita.

 

Silta

Välillä kanavat ylitettiin siltoja pitkin tai jatkettiin pitkin kanavan vartta alusta loppuun asti.

Pyörät

Polkupyöriä oli aivan hirveästi! Amsterdamilaiset ajavat näillä mustilla vaihteettomilla pyörillä tosi lujaa. Niitä sai varoa paljon enemmän kuin autoja.  He olivat koristelleet näitä pyöriä eri tavoin esim. tekokukilla.

 

Pelto

Olihan siellä kukkiakin, mutta niitä piti ajaa katsomaan keskustan ulkopuolelle. Siellä olikin sitten kokonaisia tulppaani-, hyasintti- ym. peltoja. Jostain syystä hollantilaiset eivät pidä kukkia Amsterdamin keskustassa. En nähnyt siellä niitä juuri ollenkaan. Aika ihmeellistä, tässä kukkien maassa.

Tuhkajumissa Amsterdamissa

Perjantaina 23. Huhtikuuta 2010

Polkupyöräkirja

Olkoon tämä kirja tekemäni Amsterdamin matka-postauksen kuvituksena

Tulipa tehtyä reissu Amsterdamiin. Pidempi kuin piti. Monien muiden tapaan jäin tulivuoren purkauksen vuoksi jumiin sinne. Monien mutkien jälkeen lopulta rahtilaivalla Suomeen. No, tuli tutustuttua myös muutaman päivän ajan Lybeckin kaupungiin. Nätti kaupunki sekin. Uusi kokemus oli myös rahtilaivamatka. Matkailu avartaa!

Laitan kuvia Amsterdamista tänne myöhemmin. Tykkäsin kaupungista kovasti. Kaikki, mitä kuvitteli siellä näkevänsä tuli nähtyä: kanavat, tulppaaneita, polkupyöriä, huumekahviloita. Hollantilaiset ovat rentoa kansaa ja suvaitsevaisia. Siellä olivat sulassa sovussa rinnakkain ilotyttötalot, poliisi, kirkko ja seksikauppa! Ihan hulluina polkivat niillä pyörillänsä. Niitä oli PALJON! 

 

Hinnottelusta

Torstaina 15. Huhtikuuta 2010

kukka

Yksi kevään uusista kuva-aiheistani: kukka

Vaikeinta kaikista tässä yrittämisessä on hinnoitella omaa tuotteensa. Materiaalikustannukset on helppo huomioida, itselle pitäisi jäädä tarpeeksi palkkaa. Jos jostain tinkii, se on tuo jälkimmäinen. Hinnoittelussa mietin, kuinka paljon asiakas on valmis maksamaan tästä. Aina se ei onnistu, joskus yksinkertaisesti huomaan jonkun tuotteen olevan liian kallis. Jos tuote on sellainen, että sen tekemiseen menee paljon aikaa, materiaalit ovat kalliita en voi myydä sitä halvalla. Jos asiakas ei ole tästä valmis maksamaan, luovun tuotteesta. Muutakaan en voi.

Tuotteiden tukkumyynnistä: siinähän myyn tuotteitani enemmän ja halvemmalla kuin suoraan yksityisasiakkaalle. Liike laittaa omat prosentinsa vielä tukkuhinnan päälle. Näissä tapauksissa tingin siis omasta palkastani.

Olen myös osakkaana lahjatavaraliikkeessä, joten tiedän asian toisen puolen. Jostain myymälän on saatava rahat vuokriin ym. kuluihin.

Taito-lehdessä on ollut juttuja siitä, miten harrastelijat myyvät tuotteitaan hyvin halvalla hintoja polkien. He eivät maksa alvia eikä heille ole niin tärkeää, että käteen jää mitään. Pääasia, että on kiva tehdä ja hyvä jos joku niitä ostaa. Ostaja raottaa kukkaroa mielellään näiden harrastelijoiden tuotteille, halpoja kun ovat. Toiset harrastelijoiden tuotteet ovat erittäin hyvin tehtyjä, toiset paljastuvat nopealla silmäilyllä harrastelijamaisiksi. ‘Ongelmana’ onkin nämä hyvin tehdyt tuotteet, jotka laatunsa puolesta kilpailevat ammattitekijän kanssa. Hinta saattaa olla vain murto-osan ammattilaisen pyytämästä hinnasta. Asiakas, joka ei ymmärrä että toinen maksaa myynnistään veroja toinen ei ostaa tietty sen halvemman. Niin varmasti minäkin tekisin. Ravistelenkin nyt näitä harrastelijoita hinnoittelemaan tuotteensa todellisten kustannusten mukaan niin, että itsellekin jää muutakin kuin hyvä mieli.

Näin lama-aikaan tein itsekin edullisempia tuotteita. Niiden materiaalikustannukset olivat edulliset eikä niiden tekeminen vaatinut paljoa. Saako itseään kunnioittava käsityöyrittäjä sitten tehdä niin. Joku tätä täällä blogikommenteissa paheksuikin. Vaihtoehtona tässä taloustilanteessa on, että et myy mitään tai myyt sitten joitakin tuotteita edullisemmin. Näistä sopii valita! Eri asia mielestäni on se, että myy kalliita tuotteita halvalla, josta aluksi saarnasin.

Synttärien valmistelua

Maanantaina 12. Huhtikuuta 2010

 Sinisen Huoneen hylly

Sinisen Huoneen hylly Lahjatuvan myymälässä

Lahjatupa, jossa olen yksi puodin pitäjistä suunnitellaan syntymäpäivien viettoa. Toukokuun 3.päivä myymälämme täyttää 10 vuotta. Sitähän ei voi jättää huomioitta! Olemme suunnitelleet kaikenlaista juhlan kunniaksi. Me osakkaat ja meidän myymälän monet muut käsityöläiset lahjoitamme käsityötuotteita Espoossa vanhusten hoivakodille ja lasten vastaanottokodille. Olemme saaneet aika paljon kokoon erilaista käsityötä. Em. laitoksissa ottavat lahjamme kiitollisena vastaan. Tällaisen tavan keksimme juhlistaa 10 -vuotista taivalta.

Minullakin on mennyt aika paljon aikaa, kun olen valmistellut lehdistötiedotteita, arvontaa ja tätä edellä kuvattua tempausta. 

Oma yritykseni, Sininen Huone vietti juuri viime syksynä 10-vuotispäiviä. Olin jälkeenpäin tyytyväinen, että juhlistin tapausta.

Pitäähän sitä juhlia, kun on juhlan aika! Arkista taapertamista on ihan riittämiin.

Taapertamisesta puheenollen: koiran ulkoilutuskävelyllä olen voinut jo jättää kumisaappaat kaappiin. Paikoitellen on vielä lätäköitä ja lumisohjoa, mutta ihmeen hyvin se on sulanut. Niin paljon kuin sitä oli!

 

Linnut

Torstaina 8. Huhtikuuta 2010

Lintukortti

Lintu lentää pesästä tässä kortissa

Linnut sirkuttavat rinta kaarella lähipuissa. Varsinkin mustarastaan huilu on aivan korvia hivelevää kuultavaa. Miten taitavia sävelkulkuja tuo musta lintu päästää suustaan istuessaan katon harjalla tai puun oksalla. Ja tietenkin kaikkien muidenkin lintujen viserryskonsertissa on kiva kuljeskella.

Tässä kortissa on kuva linnusta, joka lentää pesästä. Niinhän nuoret ihmiset aikanaan tekevät - lentävät pesästä ja kokeilevat omien siipien kantavuutta.

Lehtiöitä kirjansidontamateriaalista

Tiistaina 6. Huhtikuuta 2010

Lehtiöt

Lehtiöitä

Noin vuosi sitten keksin, että teen lehtiöitä ylijäävästä kirjansidontamateriaalista. Minullehan jää runsain mitoin paloja kirjansidontapaperista, kansipapereista ym.  Ja kun vielä asiakkaatkin niistä pitävät, niin toki niitä teen. Toinen vaihtoehto olisi heittää paperinpalat pois tai antaa vaikka päiväkotiin. Valkoiset pienet paperinpalat eivät lapsia niinkään kiehdo, ennemminkin värikkäät paperit. Niitäkin minulla riittää päiväkoteihin ja kouluihin annettavaksi.

Juuri äsken tein taas kasan lehtiöitä pitkin talvea laatikkoon keräämistäni ylijäävistä paperin ja pahvin paloista.

Kevät tulee

Torstaina 1. Huhtikuuta 2010

 Jääpuikko

 Taitaa vähän joka katolta valua nyt vettä

Olen sinnikkäästi siirrellyt pihalla lumikasoja paikasta toiseen. Siirtelemistä riittää. Olen tehnyt lumettomia alueita, joita suurennan päivä päivältä. Noinkohan juhannukseen mennessä tulee valmista!

Vaikka lumenluontiharjoittelua on ollut tänä talvena riittämiin, tahtoo kädet ja selkä tulla vähän kipeäksi tässä touhussa. Kädet menevät aivan voimattomiksi eikä siveltimellä saisi kummoisiakaan kuvia maalatuksi. Ennen maalausta ei voi tehdä siis lumitöitä.

Koira nauttii lumessa kieriskelystä yhä vaan. Ainoastaan kovimpien pakkasten aikaan piti taukoa, mutta nyt on pyöriminen lumihangessa yltynyt. Välillä saan kiskoa sitä, että mennään jo eteenpäin. Mutta kun se on niin hauskaa: jalat vaan sojottavat taivasta kohti kun tämä karvakasa kieriskelee lumessa selällään!