Hannen blogi

Uusien kuvien luonnoksia työpöydälläni

Pitkään on ollut aikonut maalata kuvia. Pitääkin tehdä monenlaisia. Oli syytäkin tarttua siveltimeen. Tein ennen maalauksen aloittamista sen veroilmoituksen, josta edellisessä postauksessa räpisin. Koska se häiritsi keskittymistäni. Ei siihen kauhean kauaa mennyt. Minulla on kaikki hyvässä järjestyksessä. Siitä metelöinti oli suurempaa kuin itse työ. Inhottavaa se silti on.

Suuri oli harppaus veroilmoituksen teosta kuvien maalaamiseen. Meni hetki päästä maalausmaailmaan. Kun vauhtiin päästyäni niitä alkoi tulla. Hahmottelin paperille jo vaikka kuinka paljon. Kaikista hahmotelmista ei tule mitään, mutta suuresta osasta kuitenkin.

Siveltimeni ovat surkeassa kunnossa, osa melkein karvattomia. Hyvät karvat sen sijaan oli sillä ketulla, jonka aamuvarhaisella näimme koiran kanssa aivan läheltä. Pinkaisi pakoon korkean lumipenkan takaa. Pysähtyi vähän matkan päähän ja jäi katselemaan. Selvästi näin, että repolainen oli samanlainen millaiseksi olen sen kuvissani maalannutkin: punaruskea turkki, vaalea vatsa ja valkoinen hännänpää. Olen aina tykännyt ketuista. Ehkä en tykkäisi, jos minulla olisi kanatarha. Vaan, kun ei ole. Voin vapaasti tykätä.

Milda-sarjan kirja, jollaisen teen yhdelle hääparille

Viime viikonloppuna pidin taas kirjansidontakurssin Lahjatuvan tiloissa. Ja arvatkaapa vaan, pelkoni toteutui: pakkanen paukkui parinkymmenen asteen tietämissä! Hermostutti mennä aamulla kurssipaikalle ja tarkistaa, mikä on vesiputkien tilanne. Tuleeko vedet ja menevätkö pois. Edellisellä kurssillahan, pakkaspäivinä viemäri lakkasi vetämästä. No, onneksi vedet tulivat ja menivät ihan mallikkaasti. Kurssikin sujui ihan hyvin, vaikkei meillä ihan hiki tullut. Kurssilaisilla on kehoituksestani paljon päällä. Hyvin oppivat nämä opiskelijat ja saivat valmiin kirjan mukaansa sunnuntaina lähtiessään. Seuraava kurssi on parin viikon päästä. Sen jälkeen järjestän niitä kysynnän mukaan. Lisätietoa täältä: http://www.sininenhuone.net/kurssit.php.

Tähän aikaan ei yleensä kovin paljoa tilauksia satele. Jotain kuitenkin: kirja- ja häätilauksia.

Ideakansio on avattu ja alettu käsitellä. Jotakin otettu jo tuotantoon asti. Tämä työ jatkuu.

Inhokkikirje tuli taas verotoimistolta: veroilmoitus. Yäk, sanon minä! Jokaisen alkuvuoden inhotuksien inhotus. Verottajalla on uusi systeemi, verotili. Olen asiaan jo vähän tutustunut. Alvit ilmoitetaan tänä vuonna toisella tavalla. Jos varaa olisi käyttäisin kirjanpitäjää näihin hommiin. Mutta ei auta kuin pakertaa itse. Jotkut tykkäävät numeroista, rakastavaat suorastaan. En minä.

Pursiseurallakin, jossa tuntityötä teen aletaan taas heräillä kevään rientoihin. Tosin ei siellä olla nukuttu talvellakaan. Puuhaa on ollut ihan riittämiin.

Tavallista on siis. Tykkään tavallisesta. Ainakin nyt. Jos on liian pitkään tavallista se kyllästyttää.

Ihana talvi! Tämä ei raivostuta yhtään

Puhelinmyynti raivostuttaa minua! Siis todella. Olen tehnyt markkinoinkiellon, mutta se ei päde yrittäjiin. Yksityishenkilönä minua eivät enää lehtimyyjät lähesty. Hyvä sekin. Netin hakupalvelujen tarjoajat vainoavat minua, myös puhelinluetteloiden tietojen myyjät soittelevat. Koska puhelin on olemassa on siitä tieto myös paperisessa puhelinluettelossa. Nämä myyjät yrittävät sitten saada minua ostamaan sinne myös kotisivujen linkkitiedon ym. Mutta lukeeko joku näitä paperisia luetteloita oikeasti? Itse ainakin haen kaiken tiedon netistä.

Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on niin päätön tilanne, että tänne jaetaan kahdet luettelot joka vuosi postilaatikkoon. Kummassakin on kolme paksua luetteloa, molemmissa varmaankin käytännössä samat tiedot. Mitä järkeä? Toiset kannan suoraan paperinkeräykseen. Jäljelle jääneitä en yleensä ole edes avannut, kun kannan nekin seuraavana vuonna roskiin uusien saapuessa.

Nämä puhelinmyyjät ovat sitkeätä lajia. Inttävät ja inttävät. Aikaa sitten olen lakannut olemasta kohtelias. Heti kättelyssä keskeytän heidän puhetulvansa kertomalla, ettei kiinnosta. Kuulemiin. Onhan se epäkohteliasta, mutta pelaan samoilla säännöillä kuin nämä kauppiaatkin. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin. Oli taas pakko saarnata, kun nämä myyjät ovat näköjään taas näin alkuvuodesta heränneet kaupittelemaan.

Markkinointikiellosta tietoa mm. näillä kuluttajaviraston sivuilla.

Talviset näkymät ovat säilyneet myös täällä meillä päin jo toista viikkoa. Olisivatpa talvet aina tälläisiä: pakkasta ja paljon lunta.

 Koskeloemo poikineen

Viime vuoden puolella hain täällä blogissa tekstin tekijää. Halusin tekstejä, jotka puhuttelevat. Sain mitä tilasin: koskettavia sanoja elämästä, rakkaudesta, ystävyydestä, surusta. Ihailen ihmisiä, joilla on taito mikä minulta puuttuu. Ihailen siis monia ihmisiä!

Emilyltä, joka näitä tekstejä kirjoittaa on sana hallussaan. Viimeksi tilasin häneltä tekstejä elämästä. Parhaillaan sovittelen näitä tekstejä kortteihin. Suunnittelen myös muuta käyttöä niille. Kehittelen uudenlaista, sopivaa ulkoasua korteille. Inspiraatioksi Emilylle lähetin esim. yllä olevan suloisen kuvan koskelosta poikasineen.

Hänen tyylinsä kirjoittaa on vihjaileva. Tykkään siitä. Haluan itse oivaltaa tekstin sanoman. Sama pätee kaikkeen muuhunkin: laulun sanoihin ja vaikkapa tv- ja radiomainoksiin. Tykkään sellaisista laulun sanoista, joita ei ensimmäisellä kuulemalla edes täysin ymmärrä. Sellaiset mainokset, jossa jankutetaan samaa asiaa monta kertaa ottaa aivoon. Mainoksissakin on joitakin helmiä, jotka ovat jääneet mieleen siksi, että olen saanut itse keksiä niiden jujun. Sama pätee televisio-ohjelmiin. En ollut koskaan mikään spedehuumorin ystävä. Sen verran olen niitä katsonut, että tiedän sen tapaisissa ohjelmissa kaiken olevan ennalta-arvattavaa. Haluan, että minut yllätetään.

Keraaminen lukeva koira kurssitilan ikkunalla

Yksin kirjansidontakurssi on takana ja toinen tulossa. Olin hyvin valmistautunut edelliseen kurssiin, joten siinä suhteessa ei mitään yllätystä tullut. Käsitykseni mukaan kurssilaiset olivat tyytyväisiä saamaansa oppiin. He olivat mukavia ja kurssi sujui sujuvasti.

Yksi yllätys minulle tuli: kun saavuin kylmänä lauantaiaamuna Lahjatuvalle, siellä olikin putket jäätyneet! Minun piti kurssia varten vielä joitakin asioita tehdä, mutta sen sijaan minä aloinkin luututa vettä lattialta! Talohan on vanha ja pakkasta oli yli kaksikymmentä astetta. Siinä sitten soittamaan huoltomiehelle, joka lupasi tulla maanantaina. Pärjäsimme kuitenkin, kurssilaiset olivat sopeutuvaa sorttia. Olin jo aiemmin lähettänyt heille sähköpostia, että pukeutuvat lämpimästi. Näin olivat tehneetkin, eikä heitä palellullut kovasta pakkasesta huolimatta. Vein vielä ylimääräisen lämmittimen tilaan.

Nyt on sitten seuraavana viikonloppuna tulossa uusia oppijoita. Peukut pystyyn, ettei kovaa pakkasta tule!

 

 

Luminen tie, huuruiset puut

Vaikka en tosiaankaan ole mikää tyttönen enää, haluan silti kehittää pikkuyritystäni ja keksiä koko ajan jotain uutta. En voi ymmärtää sitä, jos on jo keski-iän ohittanut silloin pitää alkaa vastustaa kaikkea uutta ja pitäytyä vanhassa. ‘Aina on tehty näin’ ei kuulu minun sanavarastooni.

Minun nenäni osoittaa aina tulevaisuutta kohti. Eikös olekin niin, että jos kovasti katselee menneisyyteen tulee pyllistäneeksi tulevalle?

Vielä ollessani ‘oikeissa töissä’ vakuutusyhtiössä, olin mukana isossa projektissa jossa kehittettiin uutta. Silloin opin pois valkoisen paperin kammosta. Opin kirjoittamaan päättömiltäkin tuntuvia ideoita paperille. Ideointivaiheessa ‘Antaa palaa!’ Kyllä ne kaikkein hulluimmat ideat kaatuvat omaan mahdottomuuteensa. Jos alkaa jarrutella jo ideointivaiheessa voi olla varma, ettei mitään kovin lennokasta tule keksityksi. Tällä työtavalla oli vastustajansa. Se tulee esiin esim. palavereissa, joissa jyrkkä ‘EI!’ kajahtaa jo ensimmäisten hullujen ideoiden kohdalla. Sen jälkeen saattaa ideapankki tyrehtyä ’Ei sitte’. Tästä asiasta kertoi lehdessä näyttelijänäkin tunnettu Outi Mäenpää. Hän valmentaa mm. yritysten työntekijöitä. Nämä EI-ihmiset saavat hyvätkin tilaisuudet lopahtamaan. Kukaan ei uskalla EIn jälkeen sanoa mitään.

Mutta nyt siis: KYLLÄ, KYLLÄ ja KYLLÄ. Alan käydä ideakansiotani läpi ja suunnitella.

Olen odottanut tavallisia, ihan tavallisia arkipäiviä alkavaksi. Alkoivat nuo pyhäpäivät jo tympiä. Halusin työn touhuun työpöydän ääreen. Kaikkea uutta on pääkopassa muhimassa. Halusin jo alkaa selailla ideakansiotani. Sormeni oikein syyhysivät.

Ja tässä se nyt on: ihan tavallinen tiistaipäivä. Tuiki tavallinen: aamulla työhuoneelle, illalla pois. Ihanaa! Lisää näitä!

Hurmaavat ovat maisemat täällä meillä päin! Lunta on vaikka kuinka ja puut ovat valkoisen kuuran peitossa.

 

 Ecuadorin Andeilla

Kuten meri niin vuoretkin ovat sellaisia, joilla tuntee oman pienuutensa. Tällaisten lumettomien vuorten läheisyys on aivan erilaista kuin lumihuippuisten, rosoisten vuorten. Nämä ovat jotenkin kesympiä.

Alpeilla

Alpeilla vuorten jyrkänteiden keskellä lasketellessa tuntuvat rosoiset, valtavat vuoren huiput melkeinpä pelottavilta. Niiden suuruus on aivan käsittämätön, kun huipulta tähyää uusia huippuja silmänkantamattomiin. Lumen keskellä hiljaisuuden aistii erilailla kuin missään muualla.

Kirjansidontakurssi 

Minulla on kolme kirjansidontakurssia nyt varattuna. Aiemminhan en ole näitä pitänyt. Kurssipaikka on Lahjatupa ja asiasta lisää kotisivujeni kurssi-osiossa.

Olen tehnyt ohjeen kurssilaisille. Niiden toimivuus selviää ekalla kurssilla. Sen lisäksi tein luettelon tarvittavista materiaaleista. Kaikki tarvittava on raahattava täältä työhuoneelta myymälään. Kurssin pito täällä työhuoneella olisi ollut helpompaa. Lähetin heille jo ennakkoon vähän ohjeita. Mm sen, että pukeutuvat lämpimästi. Vanhassa  rakennuksessa on vetoista.

Lahjatuvan takahuonetta jo siivosin joulutavaroista viimeksi myyntivuorossa ollessani. Olihan myymälässä hyvät jouluhulinat. Vein sinne myös yhden pöydän ja lisää tuoleja. 

Harmillista, että pari kurssilaista ei päässyt tälle ensimmäiselle kurssille. He tulevat seuraaville. Joku peruikin. Eli sinne päähän on tunkua tässä ensimmäisessä väljää. Ehkä hyväkin niin, sillä minunkin pitää harjoitella tätä kurssin pitoa. Jatkossa pitää miettiä käytäntö näiden perumisten varalle.

Seuraavat kurssit järjestän kysynnän mukaan. Käy lukemassa asiasta lisää kotisivuiltani.

Picasso -näyttely

Nämä kurssilaiset tulevat opettelemaan uutta taitoa, jota minä parhaan kykyni mukaan yritän heille opettaa. Taitoa sen sijaan oli Pablo Picassolla, jonka näyttelyssä kävin Helsingissä Ateneumissa.  Kaikesta hänen tekemästään en kylläkään tykännyt, mutta hienoa katsottavaa oli paljon. Tuottelias herra tämä oli ja vanhaksi asti maalasi. Näkemisen arvoinen näyttely oli. Näyttely on suosittu. Jonoa ulko-ovelle asti.