Hannen blogi

Kuvan talot ovat minulla aiheena myös joulukorteissa

Aika on kuin saippuanpala, joka luisuu käsistä….Olin torstaina myyntivuorossa Lahjatuvassa. Sielläkin olivat jo jouluhulinat alkaneet ja aika kiisi vinhaa vauhtia. Otin sieltä muutaman lokerikon ja telineen messuille. Oma hyllykköni ei jäänyt mitenkään kovin hienoksi. Nyt en vain jaksa ajatella sitä. Kohennan sen  messuilta palattua. Otin pari valokuvaa tontuista ym ja päivitin Lahjatuvan kotisivuille.

Laitoin tänne työhuoneelleni pöydälle kokeeksi tavarat. Voi herranjestas, miten yksi myyntipöytä voi olla pieni! Aiemmin minulla on ollut osasto, mutta nyt siis näin. Mielikuvituksella sain ne jotenkin mahtumaan. Otin kännykkäkameralla kuvia, voin messuilla sitten tarkistaa miten olin ajatellut ne sijoittaa. Tiukkaa tekee.

Tein vielä listaa tehtävistä asioista. Viikonlopputöitä siis. Selkeytti ajatuksia, kun sain laitettua tavarat ‘myyntipöydälle’ ja tehtyä listan. Nyt taas tiedän, missä mennään.  Vähän ajatuksissani teen arkirutiineja hassuin sattumuksin:

Annan koiralle sen oman ‘aamupalan’. Kun olin yhtenä aamuna oman kahvini juonut, ihmettelin koiran tuijotusta. Heräsi epäily, etten ollut ruokkinut sitä. Kysyinkin siltä, että oletko syönyt. Tuijotusta. Annoin sille ruoan, jonka hotkaisi hyvällä halulla. Tiedä sitten, oliko sen aamun ensimmäinen vai toinen ruokailu!

Kun tulin Lahjatuvalta myyntivuorosta, piti lähteä viemään koiraa ulos. Toisessa kädessä oli baskerini ja toisessa koiran valjaat. No, sitä baskeria sovittamaan sitten koiran päähän! En ehtinyt laittaa valjaita vielä itselleni, kun huomasin että nyt taitaa mennä väärin!

Maanantaina on taas myyntivuoro Lahjatuvassa. Tiistaina pystyttämään messuosasto ja koko loppuviikko sitten siellä, Naisten messuilla. Pitäkää meille kaikille siellä olijoille peukkuja, että lamasta huolimatta meillä käy asiakkaita.

 Pitsikehyksinen kukkataulu

Otsikon kysymys on ollut mielessäni viime päivinä, kun pakerran tuotteita Naisten messuille. Otan sinne mukaan tietty entuudestaan tuttuja tuotteita. Nyt olen valmistanut esim. joulukoristeita varastostani löytyneistä materiaaleista. Haluan viedä sinne jotain pienempää ja edullisempaa, lama-aikaa kun elellään. Mietin niitä väkerrellessä, että vaikka ne minusta ovat ihan kivoja, entä asiakkaa mielestä? Sitä voi vain arvailla. Kymmenen vuoden kokemuksella jotain tuntumaa on, mutta ei täyttä varmuutta.

Tämä yritykseni 10-vuotisjuhlavuosi on ollut kovasti pitsinen. Tein myös pitsisiä tauluja, kuten scannaamassani kuvassa.  

Minulla on vielä paljon tehtävää messuille. Kohtuullisen hyvin aikataulussa vielä ollaan. Työhuone on aika sekaisin. Tällä viikolla on vielä yksi myyntivuorokin Lahjatuvalla ja pitäisi hoitaa vähän pursiseurankin asioita. Mutta nasuflunssa on pysynyt minusta loitolla! 

Ajalla on siivet! Minne lie lentäneet kaikki tuntini? Kun päivä on alussa, ajattelen että teen sitä, sitä ja sitä. Hetken päästä onkin jo ilta. Miten tämä näin menee? 

Parissa edellisessä postauksessa käsittelin asioita, joita nyt itsekin kommentoin.

Ensin kirjoitin käsityöyrityksen brändista. Arvelutti nyt, kuten aiemminkin kirjoittaa siitä. Moni ehkä ajattelee, että minkä tuo luulee olevansa. Joku opettaja vai. Pidän asiaa tärkeänä. Äskettäin sattuneet tapaukset kirvoittivat taas kielenkantani ’saarnaamaan’. Kun minulle asia valkeni Taidon koulutuksen myötä, ryhdistäydyin silloin oikein toden teolla. Nyt on taas tullut jossain asioissa vähän takapakkia. Joten saarna oli tarkoitettu myös minulle. Joulukiireiden jälkeen tarkistan taas oman brändini tilan.

En muuten yhtään pidä sanasta brändi. En yleensäkään viljele vieraskielisillä sanoilla. En vaan parempaa keksi. Omassa mielessäni brändi tarkoittaa sitä mielikuvaa, jonka asiakkaat yrityksestä saavat. Tätä mielikuvaa luodaan kaikella, mikä yrityksestä ulospäin näkyy.

Ilokseni sain postaukseen kiittäviä kommentteja. Ne, jotka pitivät postausta tyhmänä, pitivät varmaan suunsa kiinni ja tuhahtivat mielessään. En ollenkaan epäile, etteikö näitä toisinajattelevia olisi lukijoideni joukossa. 

Myös toista postausta haluan kommentoida. Kirjoitin rakkauskirjeen marraskuulle. Provosoin vähän tahallani. Itse olen ollut lapsesta saakka kaikkien vuodenaikojen ihminen. Meinasin postauspäivänä ihan itsekin masentua, kun radiossa, lehdissä ja blogeissa kaikki ruikuttivat pimeyttä ja ankeutta. Eikö siitä joukkoruikutuksesta tule vielä ankeampi mieli? 

No, tämä näistä postauksista. Nyt katsotaan taas eteenpäin, jossa Naisten messut ja joulu jo häämöttävät!

Kaikki tuntuvat inhoavan sinua, siksi omistan tämän postauksen sinulle. Pidän sinusta, meitä ei ole monta.

Ei haittaa, vaikka päivä loppuu melkein heti alettuaan. Pimeys on kun lämmin huopa, johon voi kääriytyä.

Ei sen väliä, vaikka taaperramme kurassa. Onhan meillä sopivia jalkineita.

Eikä silläkään ole väliä, että välillä sataa vaakasuorassa vedensekaista lunta. Onhan meillä siihen säähän sopivia vaatteita ja sateenvarjo.

Jos sinua ei olisi ei kevään valo ja kesän auringon lämpö tuntuisi siltä, miltä ne tuntuvat.

Tule vaan ensi vuonnakin. Me marraskuun ystävät toivotetaan sinut tervetulleeksi! Nyt lähden koiran kanssa kävelylle tuonne tihkusateeseen. Hyvää marraskuuta!

 

Tässä kuvassa on keskeneräisiä kirjoja erääseen tilaukseen. Olen huomannut, että kirjoihin kannattaa laittaa laput valmistusvaiheessa. Ei tarvitse niin moneen kertaa käydä läpi, mitä olin aikonut kustakin kirjasta tehdä.

Naisten  joulumessut, Helsingin Wanhassa Satamassa 2-6.12.09. Ostin tällä kertaa vain pöytäpaikan. Aiemmin olen ollut osastojen kannalla. Ne ovat turhan kalliita, joten kokeillaan nyt pelkkää pöytää. Se on lasikäytävällä E-salissa pöytä nro 4. Tervetuloa käymään minun ja kaikkien muidenkin näytteilleasettajien luona!

Naisten messuihin on aikaa enää pari viikkoa! Pieni paniikki on päällä: olen myynyt melkein kaikki kirjani ja teen kiivaasti uusia.

Olen valmistanut messuille kaikenlaisia tuotteita: kortteja, kirjoja, joulukoristeita, kirjanmerkkejä jne. Kirjanihan ovat kalliimpia tuotteitani, joten ainakin näin laman aikaan myytävänä pitää olla myös edullisempaa. Siihen olen nyt panostanut enemmän kuin ennen.

Mahdollisen ‘possutaudin’ mahdollisuus vaivaa jonkin verran mieltäni yhä vaan. Sanoin tämän, vaikka olen lopen kyllästynyt asiasta meuhkaamiseen. Ei sellaista uutislähetystä, ettei siitä jotain mainittaisi. 

Tämä lämmintä juomaa sisältävien lasien kuva minulla  on joulukorttienkin kuva-aiheena

Tuntuiko otsikko oudolta? Brändit koskevat vain isoja firmoja eivätkä tällaista pikkuyrittäjää, niinkö? Tähän käsitykseen törmään usein käsityöläisten keskuudessa. Olen eri mieltä.

Vai eikö sillä ole merkitystä millaisen kuvan annat pikkuyrityksestäsi? Miten tuot tuotteesi esille? Miltä näyttää laskulomakkeesi, jonka lähetät asiakkaalle? Ovatko kotisivusi ajantasalla vai lukeeko siellä, että ‘Uutuustuotteita tänä vuonna 1995?’ Toivotetaanko siellä hyvää kesää keskellä paukkupakkasia?

Lähimenneisyydessä törmäsin käsityöyrittäjään, joka esitteli tuotteitaan nuhruisessa pahvilaatikossa. Kun laatikon avasi siellä näytti olevan vain muovimyttyröitä. Muovimyttyröiden tekijä? Ei, vaan  kauniita koruja valmistava käsityöläinen. Ne tulivat näkyviin, kun mytyt avasi. Ymmärrän, että jos postittaa tuotteita ne on pakattava hyvin. Siitä ei ollut tässä tapauksessa kyse. 

Edellä mainittu oli yksi esimerkki vain. Ei tule ehkä ajatelleeksi, että miltä tuote-esittely näytti minun silmissäni. Se näytti edelläkuvatun kaltaiselta.

Joskus olen saanut käsityöläiseltä lähetyslistan, joka on sutaistu repäistylle paperinpalalle, Ei sekään kovin hyvää kuvaa anna, vaikka asia siitä selviäsikin.

En yritä esiintyä minään brändäyksen ylipapittarena. En minäkään asiaa ymmärtäisi ellen olisi Taidon koulutuksessa sitä oppinut. Heillä on aiheesta myös erinomainen kirja, Käsityöyrityksen brändi. Olen postannut aiheesta ennenkin. Edellä kuvatun kaltaiset tapaukset saivat minut kirjoittamaan aiheesta taas. Tällä postauksella halusin ravistella uusia ja miksei vanhojakin käsityöläisiä näkemään oma toimintansa ulkopuolisin silmin.

Minä nukun tässä pomon työhuoneessa. Minut oli pesty ja nyt paleli.

Koska pomo on minuun heikkona, käytän tilannetta joskus hyväkseni. Se lankeaa ansaani melkein aina. Miksei aina? Ehkä minulla on hieman vielä kehitettävää.

Pomo on olevinaan välillä niin jämpti ja pitää minut kurissa. Siis luulee pitävänsä. Tosiasiassa minä teen lopuksi, kuten  alunperin aioinkin vaikka pomo ensin kieltää. Jos se kieltää tekemästä jotain, tottelen aluksi. Sitten teen sen, minkä parhaiten osaan: katson sitä kauniisti ja näytän liikkikseltä. 

Se pitää itseään hyvänä kasvattajana ja esimiehenä. Mutta millainen esimies antaa alaisensa lukita pomonsa pöydän ääreen niin, ettei se pääse tekemään töitä! No, minun pomoni! Se käy näin: kun se menee pöydän ääreen tekemään töitä, tulen pöydän alle ja laitan pääni sen jalalle. Siinä pysyy! Se on NIIN mun hyppysissä! Katsotaa vaikka tota kuvaa: se peitteli minut, ettei olisi kylmä!

Kuvassa Milda-sarjan kirjanmerkkejä

Nämä ovat jo pitkään olleet työn alla, mutta nyt sain ne vihdoin tehtyä: kirjanmerkkejä Milda-tuotesarjaan. Ne ovat käsintehtyjä.

Olen tehnyt syksyn aikana paljon uutta. Esittelen niitä myös kotisivuillani. Käypä vilkaisemassa.

Olen menossa Naisten joulumessuille joulukuun alussa. Kuulin uutisista, että sikainfluenssa on pahimmillaan juuri silloin. Just! En yleensä panikoi mitään tällaisia. Nyt olen vähän huolestunut, jos tämä possutauti sattuisi minuun iskemään juuri tuolloin. Kiva juttu: olen varannut messuilta pöydän viideksi päiväksi ja maksanut siitä ihan tarpeeksi. Tehnyt tuotteita sitä varten. Sitten jos en pääsisikään… En juuri koskaan sairasta flunssia enkä vatsatauteja. Ovat minulla erittäin harvinaisia. Jospa nyt vain päätän, että minähän en sitä sairasta! EN!

Lahjatuvalla eräs englantilainen rouva osti näitä niin, ettei sinne ei jäänyt montakaan merkkiä. Ehdin alunperinkin tehdä näitä vain muutaman. Nyt ei ole senkään vertaa - ja messut sekä joulu lähestyvät!

Yllä sanomalehtileikkeitä 1950-luvulta. Alempi mainos on suosikkini.

Kesällä löytyi tällaisia vanhoja sanomalehtiä 50-luvulta. Niitä oli hauska selata. Mielenkiintoista lukea sen ajan tapahtumista. Kaikkein hauskinta olivat sen ajan mainokset. Varsinkin muoti- ja kauneusalan mainokset saivat suuni hymyyn. Paljon on maailma muuttunut. Onko se sitten hyvä vai huono asia, se onkin jo toinen juttu.

Tiedättekö ne perinteiset Aino- ja Reino-tossut? Minullapa on nyt supermakeat vaaleanpunaiset Reiskat mökkitossuina! Ihan huippua! Tällaiset.

Polkupyörä-muistikirja

Postauksessa, jossa kerroin työpäivästäni joku ihmetteli kommentissaan, miten laitoin viimeisen postauksen jo niin varhain kuin klo 16.00. Jatkoin tosin vielä senkin jälkeen jonkin aikaa. Olinhan aloittanut työpäivän jo klo 5.30!

Töitäkin voi tehdä niin monella tapaa. Minä olen on/off-ihmisiä. Joko teen töitä tai en tee. En tunne välimuotoja. Työpäiväni on suunnitelmallisia ja tehokkaita. En käytä töiden lomassa aikaa muuhun haahuiluun. Koiran vien ulos iltapäivällä, mutta se onkin ainoa varsinainen tauko. Ruokani lämmitän mikrossa ja sen nauttimiseen menee kymmenen minuuttia. Kahvimukillisen nautin työn lomassa iltapäivällä. En voisi tehdä töitä muulla tavoin.

Sitten, kun olen vapaalla, olen sitä myös sanan varsinaisessa merkityksessä. Silloin en halua puhua tai kuulla töistä, olivatpa ne kuinka mielenkiintoisia tahansa.

Tämä oma systeemini auttaa minua jaksamaan paremmin. Mutta kukin omalla tyylillään. Jollekin muulle tämä minun systeemini olisi kauhistus. Ainakin aloittaa työt virkeänä vaikka aamuviideltä! Iltaihmiset alkavat vasta lämmetä silloin, kun minä ryhdyn laittamaan kamoja kasaan.

On-vaihde on ollut päällä silloin, kun suunnittelin kuvan Polkupyörä-muistikirjaa. Minustahan on tullut oikein aasinsiltojen kuningatar!