Hannen blogi

Syyskuu lähestyy loppuaan ja alkaa lokakuu. Yritykseni,Sininen Huone  täyttää 7.10.09 10 vuotta ja järjestän arpajaiset täällä blogissani. Luvassa on viisi arvoltaan erilaista palkintoa: korttilajitelmiani, lankkutaulu, painettu ja kuvittamani kirja, muita pikkutuotteitani esim. lasinmerkkejä. Toivon arvontaan osallistujien vastaavan yhteen kysymykseen koskien yritykseni tuotteita:

Mitä ja millaista tuotetta kaipaat valikoimiini? Kotisivuiltani löytyy nykyinen valikoima.

Arvonta kestää lokakuun 20. päivään asti. Vastata voit joko tähän viestiin kommentoimalla (laita sähköpostiosoitteesi, se ei näy muille kuin minulle) tai lähettämäällä sähköpostia minulle osoitteella hanne (at)sininenhuone.net.

Toki arvontaan voi osallistua ilman kysymykseen vastaamista. Kaikki vastaajat ovat arvonnassa mukana.

Postia odotellen.

Yläkuvassa on kansikuva muistikirjaan, josta olen oikovedoksen juuri tarkistanut. Toivottavasti Karistolla ehtivät pian sen painaa. Minäkin niin kovasti haluan tuollaisen muistikirjan itselleni! Odottavan aika on NIIN pitkä!

Alakuvassa kuvittamiani Reseptikirjoja - nämä kirjat jo kolmannesta painoksesta! Hain tämän lähetyksen äskettäin postista.

 

 

Uusi kirja, jossa on luontoaiheista tekstiä kannessa

Minulla on ollut käytössä kalenteri (teen itse kalenterini), jonka kannessa on minulle läheisiä sanoja. Idea on sama kuin tässä kuvassa olevassa luontoaiheisessa kirjassa. Sanoja voi olla vaikka miltä aihealueelta: insinöörille vaikka mutteri-sanoja! Vai mistä ne insinöörit tykkää?

Aikomuksena on tehdä yksinkertaisia päiväkalentereita myös myytäväksi. Niitä kysyttiin minulta aiemmin, mutta silloinen kalenterimallini oli aivan liian työläs (= myös kallis) myytäväksi. Voin sen esitellä täällä, kunhan saan ensimmäisen myytävän kappaleen tehtyä.

Tekeillä on nyt niin monenlaista: kirjansidontakurssin  ja  Sinisen Huoneen 10-vuotisjuhlien valmistelua sekä tuotteiden tekoa joulukuisille Naisten Messuille.

 

Kuvittamiani kirjoja aamuauringossa

Pikku yritykselleni tämä vuosi on juhlan aikaa. Sininen Huone täyttää 10 vuotta 7.10.09! Juhlistan tätä vuotta monin eri tavoin. Tein kotisivuilleni myös juhlaosion. Täällä blogissa järjestän arpajaiset lokakuussa. Palkintoina tuotteitani. Tästä ja muusta juhlaan liittyvästä lisää myöhemmin.

Kuvasin kotisivujeni juhlaosiota varten muutamia kuvia. Aamulla paistoi syysaurinko sopivasti paikkaan, jossa aioin tuotteitani kuvata. Äkkiä otin kuvat ennen kuin aurinko siirtyi pois ikkunan luota. Sain muutaman aika kivan kuvan, kun syysauringonsäteet paistoivat sälekaihtimen läpi.

Sää on hiljalleen muuttumassa syksyisemmäksi. Kovin paljoa ei vielä keltaisia lehtiä ole puissa. Johtunee lämpimistä säistä. Aamuisin koirun ulkoilutuslenkillä on jo pimeää. Näin viikonvaihteessa, kun suuri, ruskea lintu (jokin haukka?) nappasi oravan saalikseen. Sen poloisen häntä roikkui, kun oli joutunut linnun kynsiin. Hännästä sen tunnistinkin. No, sellaista on luonnon kiertokulku vaikka noita oravia sympatiseeraankin.

Oletko henkilö, jolla on sana hallussa? Osaat kiteyttää elämän pienet hetket ajatelmaksi?

Olen siinä tapauksessa kiinnostunut teksteistäsi. Tulen käyttämään niitä kirjojeni ja korttieni lisämausteena. Minulla täytyy olla siis lupa sinulta niiden käyttöön.

Edellytän, että sinulla on yritys. Kerran aiemmin olin ostamassa taitavalta tekijältä tekstejä. Harmittaa, kun hanke kaatui siihen ettei hänellä ollut yritystä. Olisin joutunut käymään hurjan paperisodan, koska tekstit olisi pitänyt maksaa hänelle palkkana. Siihen en ryhtynyt silloin enkä nytkään.

Millaisia tekstejä sitten haluaisin? Tekstien tulisi käsitellä ainakin seuraavia aiheita: rakkaus, ystävyys, häät, vauvan syntymä, yleisonnittelu, surunvalittelu. Niitä saisi olla 10-20 kappaletta.

Minkä tyylisiä niiden pitäisi olla? Helppoheikki-jutut saa unohtaa ihan suosiolla! Tekohauskat samoin. Väkisin loppusoinnutetut tekstit - antaa olla. Pidän yksinkertaisista teksteistä, jossa on on pienesti sanottu suuri asia. Tekstit, jotka saavat minut  pysähtymään: olipa hienosti sanottu!

Maksan siis niistä myös. Yritykseni ei ole pörssiyhtö, joten en huimasti pysty maksamaan. Jotain kuitenkin. Täytyyhän työstä saada korvaus. Tulen ilmoittamaan ainakin kotisivuillani, kuka on tekstieni tekijä. Saat mainostakin tätä kautta.

Yhteystietoni löydät kotisivuiltani.

En ole aikoihin lähettänyt tästä tuutista oravauutisia. Tässä niitä nyt tulee.

Ensin surullinen orava-uutinen. Poljin pyörälläni matkalla Lahjatupaan. Pyörätielle tupsahti eteen orava, joka neuvottomana mietti mihin lähtisi: minä lähestyin pyörätieta ja viereisellä tiellä meni autoja tiheään tahtiin molempiin suuntiin. Sitten se hullu päätti lähteä ylittämään tietä. Loput varmaan arvaattekin: se jäi auton alle.

Asia vaivasi minua koko loppupäivän ja olin tunnon tuskissani. Jos olisin pysähtynyt, orava ei olisi ehkä sännännyt autotielle. Toinen asia, joka jäi vaivaamaan: jätin kituvan oravan tielle. Tähän minulla on puolustus: autoja meni niin paljon, että varmasti pian joku ajoi sen ylitse ja se pääsi tuskistaan. Yritin selittää asiaa näin itselleni, sillä omatunto soimasi, minua eläintenystävää.

En olisi kyllä pystynyt tappamaan sitä oravaparkaa. Millä olisin sen tappanut? Tiedän, että niin pitää tehdä. Kerran lensi lintu ikkunaan ja lintu loukkaantui niin pahoin, että se piti armahtaa. Vieressä oli suuria kiviä, jotka olisin vain pudottanut päälle… Mutta. En pysty. Hain apua ja toinen minua jaloluontoisempi teki sen puolestani.

Kun kävelin kerran metsätietä, jossa oli paljon sinisenmustia koppakuoriaisia. Ne elävät kai maassa jonkinlaisissa onkaloissa. Takaa tuli kauhakuormaaja. Ajattelin koko ajan, että nyt se ajaa niiden päälle. En ryhtynyt pelastustoimiin.En pysty  tappamaan edes kärpästä. Ei sillä, että pitäisin niistä erityisesti. En voi vaan liiskata niitä kuoliaaksi. Yritän tässä kai todistaa olevani hyvä ihminen, vaikka toimin ehkä tyhmästi alussa mainitun oravan kanssa. Todistaa kelle? Ehkä itselleni.

Samaisena päivänä, kun orava oli aamulla jäänyt auton alle meinasi orava tulla Lahjatupaan sisälle. Se oli jo ovella. Onneksi huomasin ja menin ovelle, jolloin oravakin kaikkosi. Millä olisin saanut sen myymälästä pois? Kun poljin illalla  kotiin, tuli kotini lähettyvillä orava vastaan. Ne ovat niitä samoja oravia, joita työhuoneeni ikkunasta katselin. Mukava päätös päivälle nähdä vikkelän oravan kiipeävän puuhun.

Oravainen päivä.

 

Tunnetko sinä ihmisiä, jotka tuntuvat SUORITTAVAN kaikkea, jopa lomiaan? Minullakin on purjehtijatuttuja, jotka suorittivat kesälomaansa. Pitää saada niin ja niin paljon maileja kesäloman aikana. Kun tältä hengästyttävältä lomalta palaa on kiva laiturilla odottajille ilmoittaa luku, joka tuli saavutettua. Siis, hetkinen haloo! Eikö loma ole sitä varten, että silloin kerätään voimia talvea varten? Luulisi, että suorittamisesta saa työpaikalla tarpeekseen.

Suorittajia löytyy myös pyörämatkaltani, kun poljen Lahjatuvalle. Tiedättehän tämän pyöräilijätyypin: pyörä, jossa ei ole lokasuojia (kuraisella ilmalla pyöräilijän selässä on aina kuravana), heillä on tiukat, mustat pyöräilijän housut ja kireä (usein keltainen) paita. He polkevat, minkä polkimista lähtee! Menevät usein punaisia päin, sillä sekunttiakaan ei voi jäädä tavoiteajasta, mikä menee pyöräillessä kodin ja työpaikan välillä. Ilme heillä on kireä. Varjele joutumasta näiden eteen!

Vietin juuri pari viikkoa lomaa. Nautinto viettää lomaa maaseudun rauhassa, kun muut lomalaiset jo palaneet työpöytiensä ääreen. Voi sitä iltojen ja aamujen suloisuutta, kun laiturilla istun ja vain vesilintuja uiskentelee siellä täällä. Ja ne aamu-uinnit virkistävään veteen! Mikään ei ole parempaa. Siitä on suorittaminen kaukana!

Nyt sitten jaksaa vaikka vähän suorittaakin! Mieli on virkeä ja akut ladattu. Työn teko tuntuu mukavalta.

 

Minulta on kyselty kirjansidontakurssista. Kartoitan nyt, löytyykö tarpeeksi halukkaita, jotta kurssin voisi järjestää. Kurssi pidettäisiin Espoossa.Asiasta lisää tässä kotisivujeni kurssiosiossa.

Kirjoja voi sitoa niin monella tavoin, mutta tällä kurssilla opetetaan minun tekniikkaani.

Käyhän kotisivuillani tutustumassa ja ota yhteyttä.