Hannen blogi

Tässä käsityöyrittäjän työssä on usein hetkiä, jolloin haluan tehdä työtäni aivan rauhassa, kenenkään häiritsemättä. Kun esim. maalaan kuvia, minun täytyy olla tietynlaisessa mielentilassa. Mieltäni ei saisi painaa yksikään asia eikä kiire saisi olla minnekään. Mikään ei siis saa häiritä keskittymistäni. Jos kuitenkin yritän maalata, vaikka olosuhteet eivät ole kohdallaan en useinkaan voi käyttää tässä tilanteessa syntyneitä kuva. Ovat mielestäni niin huonoja. Niitä on siis turha silloin tehdä.

Kuvien maalauksen lisäksi keskittymistä vaativaa on suunnittelutyö. Suunnittelen aina tulevaa en ryntää tulevaisuuteen silmät ummessa.  Eteen tulevat yllätykset ovat toki mukavia. Paitsi silloin, kun eivät ole.

Tässä eräänä päivänä, kun maalasin taas kuvia minua häiritsi pieni otus. Tämä olento oli jonkinmoinen hyönteinen, joka hypähteli vikkelästi paikasta toiseen. Erikoista siinä oli se ääni, mikä tuli hypätessä: hiljainen naksahdus. En erityisesti pidä hyönteisistä, joten vahdin sitä ettei vaikka hyppää kädelleni, hiuksiini. Kuului naksahdus ja katsoin, minne se meni. Uusi naksahdus ‘Missä nyt?’ Minä yritin maalata… Naks. Naks…

Tikka puun rungolla

Tämä ryökäle kävi nokkimassa kirjosieppojen pesäpönttöä, jossa oli poikasia. Nämä kai syövät niitä, jos vain kiinni saavat. Olin pitkään seurannut sieppojen aherrusta, kun veivät ruokaa poikasilleen. Kävin ajamassa tämän tunkeilijan pois: minun sieppoihini et koske!

Sellaista on luonnon elämä: toinen on toisen ruokaa. Niinhän se menee. Tässä tapauksessa tunsin vaan niin suurta myötätuntoa sieppoja kohtaan, kun niille on itse pesäpöntön laittanut ja seurannut niiden elämää. Samanlaistahan se oli viime syksyisellä Tansanian safarilla: leijonat, gepardit ym saalistivat antilooppeja ja seeproja.

Kuvassa pätkä Kiinanmuuria

Kävelin tätä muuria pitkin. Se on paikoitellen erittäin jyrkkä. Jopa alaspäin tullessa piti joskus tarttua  kaiteeseen, kun tie oli niin viettävä. Vierailin Pekingissä muutamia vuosia sitten. Kuin olisi toiseen maailman astunut! Kaikki siellä on erilaista: rakennukset, ihmiset, elämä.

Kävely hutong-alueella oli kokemus sekin. Tämä alue on alkuperäistä Pekingiä. Osaksi hyvin rähjäistä ja likaista. Näiden alueiden kohtalona on väistyä pilvenpiirtäjien tieltä. Toisaalta sääli. Pilvenpiirtäjiähän nähdään muuallakin. Ostin alueen katukauppiaalta siveltimiä. Olen harmitellut kovasti, etten ostanut niitä enempää. Olivat ihan kelvollisia. Olen käyttänyt ne jo melkein karvattomiksi. 

Eläinten ystävänä kiinalaisia ei voi pitää. Seikka, josta en heissä pidä. He syövät kaiken, missä on neljä jalkaa paitsi pöydän! He eivät arvosta eläimiä ja kohtelu on sen mukaista.

Käymisen arvoinen paikka. Tosin ei ehkä tähän vuodenaikaan, koska siellä on nyt erittäin kuuma yleensä. Itse kävin siellä huhtikuussa, jolloin sää oli meikäläisille sopiva: jaksaa kulkea kävellen.

Roskapostauksen vuoksi kommentointimahdollisuus poistettu.

 Vihdoin sain nämä käteeni:

Eli kuvittamani meriaiheisen vieraskirjan!

Sen ruskeasävyiset esilehdet ja sivut ovat saaneet myös kuvitustani pintaansa:

Ja vähänks on hienoa nähdä oma nimensä takakannessa kuvittajan kohdalla:

Olen kirjaan tyytyväinen. Toivottavasti asiakkaat sen löytävät kirjakaupoista. Ainakin aikaisemmin Suomalainen kirjakauppa on ottanut edelliset kirjani myyntiin. Toivottavasti tämänkin.

Seuraava kuvitusprojekti käynnistyy tuota pikaa.

Pitäisiköhän tämä posauttaa hengiltä?

Karhut: Vähän aikaa sitten ammuttiin Joensuun liepeillä kuljeskellut karhu, kun se oli hyökännyt lenkkeilijän kimppuun. Mitähän siitä pitäisi ajatella! Saan varmaan monet suutahtamaan, mutta en ymmärrä asiaa ollenkaan. Miksei karhuja vain ajettu pois tai nukutettu ensin ja viety pois? Nykyihminen on niin luonnosta vieraantunut, että kaikki nelijalkaiset metsässä kävelevät otukset pitää tappaa! Ei ole kauaa, kun Nuuksion luonnonpuistosta kuljetettiin pois pelästyneitä ulkoilijoita helikopterilla. Olivat nähneet mielestään karhuja. Ne todettiin jälkeenpäin ilveksiksi. Karhu toimi äidin tavoin: se puolusti poikasiaan. Onneton yhteensattuma, että lenkkeilijä sattui heidän lähettyvilleen. Ymmärtääkseni karhut ja monet petoeläimet väistävät ihmistä, jos vain ajoissa huomaavat. Siksi peloeläinmailla pitäisikin kai pitää ääntä kulkiessaan. Totuus lienee, että Helsingissä Mannerheimintien ylittäminen on vaarallisempaa kuin metsässä käveleminen.

Härät: Entä typerä härkäjuoksu Espanjan Pamplonassa! Voiko mitään typerämpää olla kuin, että aikuiset ihmiset juoksevat kujilla irtipäästettyjä härkiä karkuun! Yhtään en sääli niitä ihmisiä, jotka menettävät tässä henkensä. Heitäkin on. Sen sijaan säälittää härkäparat, jotka viedään juoksun jälkeen toiseen typerään paikkaan:härkätaisteluun, jossa ne tapetaan.

Koirat: Kolmas eläimiin liittyvä asia: koirilla on ollut kielto mennä hautausmaille. Kielto kumottiin nyt. Ymmärrän, että koirien ei voi antaa juosta siellä vapaana eikä ulostaa hautakiville. Se olisi sopimatonta. Koira voi olla vainajan läheinen ystävä ja ymmärrän sen, että se halutaan viedä isäntänsä tai emäntänsä haudalle. Koiralla on kielto mennä moneen paikkaan. Koira käyttäytyy silti usein paljon paremmin eikä häiritse niin paljon kuin esim. huonotapainen lapsi, jonka kasvatus on vanhemmilta unohtunut. Sekä eläimen että lapsen ‘omistaminen’ vaatii vastuullisuutta.

Luin jostain, että ihmiset eivät tiedäkään kuinka monta silmäparia heita seuraa metsässä kulkiessaan! Eläimet pysyttelevät piilossa ja tarkkailevat sieltä tai häipyvät maisemista. Mietipä tätä seuraavan kerran metsässä samoillessasi!

Kuvassa tekemäni talon mallinen kirja 

Keskustelin äskettäin erään lahjatavaraliikkeen omistajan kanssa. Minullä oli samanlaisia kokemuksia kuin hänellä kauppakeskuksista: jokainen niistä on toisensa kopio. Jokaisessa samojen ketjujen liikkeet asioit sitten, Helsingissä, Kuopiossa tai Peräseinäjoella.

Hänellä oli ollut liike eräässä kauppakeskuksessa. Kauppakeskusten aukioloajat ajavat pienet, persoonallisemmat liikkeet pois sieltä. Pienetkin liikkeet ovat pakotettuja esim. sunnuntaiaukioloon, vaikka se tuottaa pikkuliikkeelle tappiota. Tämäkin liikkeen harjoittaja oli saanut haastekirjeen aukioloajan rikkomisesta, kun hän oli sulkenut omien menojensa vuoksi liikkeensä 20 minuuttia etuajassa! Hyvä, ettei istu nyt kaltereiden takana! Pienten liikkeiden omistajat ovat yleensä myös itse myymässä, joten vapaa-aikaa ei juuri ole.

Asiakkaathan tekevät päätöksen siitä, mitkä liikkeet pysyvät pystyssä ja mitkä kaatua kupsahtavat. Vähääkään mieleenpainuvamman lahjan ostajan on turha hakea sitä kauppakeskusten myymälöistä, jos nykyinen meno niissä jatkuu: kohta siellä ei ole kuin isot marketit, H&M, Lindex, Tiimari ja mitä näitä nyt on.

Kuulin radiosta kerran jutun siitä, mikä työllistävä vaikutus kotimaisten tuotteiden ostamisella voi olla. Jos jokainen suomalainen käyttäisi kuukaudessa 1 euron enemmän kotimaisten tuotteiden ostamiseen työllistäisi se 1000 henkilöä vuodeksi. Mietipä sitä!

 

 Kuvissa voikukan muodon muutos

Heinäkuussa suuri osa suomalaisista lomailee. Sen huomaan omassa työssäkin: nyt ei juuri ketään tavoita. Enkä juuri haluakaan. Lomalaiset ovat lomansa ansainneet. Itse mielelleäni pidän lomia eri aikaan kuin muut. Tällä tavoin vietän lomaa sekä työaikaa rauhallisemmissa ympäristöissä. Nytkään koiran kanssa ulkoiltaessa ei juuri ihmisiä näy. Kun aikanaan taas menen vähän lomailemaan ovat muut lomalaiset palailleet jo työpaikoillensa ja taas minulla on rauhallisempaa.

Työn parissa täällä siis ollaan enkä yhtään valita. Varsinkaan, kun ei ole enää helteistä ja jaksaa paremmin työskennellä.

Luonto muuttaa muotoaan näin heinäkuussa, kuten yllä olevista voikukistakin voi havaita. Alkukesän heräilevä luonto on nyt täysin herännyt. Linnut ovat saaneet poikasensa jo pesistä viettämään normaalia linnun elämää.

 

 Risulinnun tekemä kranssi

Nyt ne monen kaipaamat helteet ovat täällä. Jos olisi purjehtimassa tai muuten vaan lököttelisi veden äärellä lämpötila ei juuri haittaisi. Nyt, kun pitää tehdä töitä lämpö saa tämän työntekijän ainakin veteläksi ja vähän saamattomaksi. Aamusta alkuiltapäivään menee kohtuullisesti, mutta sitten alkaa laiskan puoleinen työskentely. Ja kun olisi paljon tehtävää ja suunniteltavaa…

Koiran kanssa tehdään aamuisin vähän parempi kävely. Iltapäivisin sekin on vähän hidasliikkeinen. Tehdäänkin päiväkävely aika hitaasti eikä mennä kauas. Tuolla puiden siimeksessä kuljetaan varjosta varjoon. Kun nämäkin alueet aikanaan metron myötä rakennetaan ei ole varjoa eikä puita. Surullinen olen siitä asiasta. Hyvin surullinen.

Pyörällä Lahjatuvalle ajettaessa ei kuumuus juuri haittaa. Mutta, kun pysähtyy kuuma ilta suorastaan tuntuu ympäröivän minut. Myymälä ei ole myöskään kovin vilpoinen paikka ‘Onpas täällä kuuma’ sanovat asiakkaatkin, kun päivä alkaa kääntyä illan puolelle. Myymälässä pitäisi olla vielä kohtuullisesti vaatetettuna: rantasandaalit, shortsit ja toppi ei oikein passaa. Tosin tällainen vaatetus ei kuulu muutenkaan vaatekaappiini, mutta vähän vilpoisempaa pidän näin hellepäivinä täällä työhuoneella.

Lahjatuvalla annoin periksi ja ostin Risulinnun tekemän kivan ovikranssin. Se on samanlainen kuin kuvassa, minun kranssissani on vain sininen nauha. Olen haastatellut Risulintua tässä blogissanikin ja hänen tuotteitaan on myös myymälässämme.

Lahjatupa-myymälän myyntivuorossa kirjoitettua:

klo 10.15: Jo aamusta on lämmin, joten voi tulla täällä kuuma päivä! Aukaisin ovet jo ennen puolta kymmentä. Virallisesti myymälä aukeaa kymmeneltä. Ostin kaupasta palan vesimelonia. Laitoin sen jääkaappiin. Siitä saa kivaa syömistä iltapäiväksi. Keitin myös kahvia. Laitoin sen jäähdyttyä senkin jääkaappiin. Kylmää kahvia juo iltapäivällä mieluummin kuin kuumaa. Pari asiakasta on jo käynyt. Toivottavasti tulee helteestä ja heinäkuusta huolimatta vielä paljon lisää.

klo 12.30: Muutamia asiakkaita käynyt. Ei ihan hirveää ruuhkaa! Taitaa heillä on parempaa tekemistä kuin tulla tänne myymälään. Tosin kannattaisi tulla: täällä on ihania juttuja! Kuten esim. Atelje idyllin tauluja. Äsken taulujen tekijän kommenttiin vastasin täällä blogissani. Lämmitin äsken vähän ruokaa. Sen jälkeen tuli hiki. ‘Hiki laiskan syödessä’. Taidan ottaa jälkiruoaksi ostamani jäätelötuutin.

klo 14.45: Kuuma! Asiakkaita käy harvakseltaan. Yleensä heitä tulee enemmän siinä klo 16-17.30 välillä. Katsotaan nyt,miten käy tänään. Olen tehnyt valmiiksi lahjapaketteja. Jääkaappiin laittamani vesimeloni maistui hyvälle, mutta on tolkuttoman iso pala. Sitä on vielä jääkaapissa.

klo 17.00: Eräs asiakas ihmetteli, kun joissakin tuotteissa ei ollut tekijän tietoja ollenkaan. Sitä minäkin olen aina ihmetellyt: miten joku käsityöläinen on niin vaatimaton, ettei laita omia tekijän tietojaan tuotteeseen. ‘Liian vaatimaton’ sanoi asiakas. ‘ Tuotetta voisi luulla vaikka Kiinassa tehdyksi’ jatkoi hän. Olen käynyt välillä myymälän portailla etsimässä tuulen virettä, jota ei juurikaan ole. Tämän kuumin myyntipäivä minulla täällä. Vesimelonin palat odottavat vielä jääkaapissa…En millään haluaisi tunkea niitä pyörälaukkuihin, kun tunnin päästä alan polkea täältä poispäin.

seuraava päivä klo 11.30: eilisestä vielä sen verran, että pitkästä aikaa pyörästä puhkesi kumi! Talutin sitä hikipäässä n. 3 kilometriä. Kotiin tullessa oli naama aivan märkä ja punainen.