Hannen blogi

Tässä mennään työmatkaa pyörällä

Minullahan on oikeastaan monta virkaa: sen lisäksi, että olen käsityöyrittäjä ja teen täällä työhuoneella töitä olen myös Lahjatuvan osakas ja pursiseuran sihteeri.  Näiden välillä olen tasapainoillut taas viime päivät. Tähän aikaan pursiseurassa on työtä enemmän kuin talvella, joten työtunteja on kulunut niitä asioita hoidellessa.

Lahjatuvalla olen käynyt myyntivuorossa ja tehnyt täällä työhuoneellakin myymälän töitä, kuten päivittänyt Lahjatuvan kotisivua. Matkat sinne olen polkenut pyörällä. Tuo kahdeksan kilometrin matka edestakaisin on varsin sopiva työmatkaksi. Joskin maasto on erittäin mäkistä: kun edellisestä mäestä selviää on uusi kavuttava ylös. Jotkut mäet ovat aika raskaita polkea. Se huomaa siitäkin, että olen tullut antaneeksi niille nimiä: sairaalamäki, K-kaupan mäki. mutkamäki ja pikkumäki. Viimeksi mainittu ei ole pitkä, mutta jyrkkä. Puuskututtaa aina sen poljettuani. Käytän muuten aina kypärää, vaikka sitä ei kuvassa olekaan. Kun on pyöräilyn aloittanut kynnys mennä matka autolla on suuri. Pieni sadekaan ei minua pidättele. Eivätkä kevään pakkasaamut.

Kuuntelen työhuoneella radiota, jos ei ole keskittymistä vaativaa työtä. Ärsyttää jotkin mainokset, joissa käytetään kuikan ääntä tehosteena. Tuolla linnulla on upea ääni, niin kesäinen. Tämän ovat älynneet kaiken maailman makkaramainosten tekijät. Melkein pyhäin häväistystä käyttää kuikan ääntä rasvaisen makkaran mainostamiseen.

Radiosta puheenollen: äskettäin saimme kuulla, että Michael Jackson on kuollut. Ristiriitainen personaa, jonka elämän epäilen olleen aika onnetonta. Kiistämättä lahjakas ihminen. Pidin hänen musiikistaan ja tanssistaan. Mutta pitivätkö epäilyt lasten hyväksikäytöstä paikkansa? Jos ovat totta, en voi olla halveksimatta.

Roskapostauksen vuoksi kommentointimahdollisuus on poistettu.

Nämä herkät rippikirja ja -kutsut lähtivät asiakkaalle

Pidin äskettäin pari viikkoa lomaa. Lomani pätkin pienempiin osiin. En voi millään olla neljää, viittä viikkoa pois työhuoneelta. Tämä onnistui vielä silloin, kun olin toisen palveluksessa. Mutta ei enää. Ja tämä sopii minulle hyvin. Mukava odottaa taas seuraavaa pikkulomaa.

Loma teki tehtävänsä, kuten useimmiten: tietokoneen käyttö kävi vähän tahmeasti. Sormet eivät helpolla osuneet oikeille näppäimille. Loma ei ole ollut lomaa, jos muistaa kaikki salasanat kirkkaasti palattuaan!

Lähtiessä minulla oli kolme tilausta tekeillä tai aloittamatta. Päivää ennen lomalle lähtöä tuli tilaus, jota en millään pystynyt toteuttamaan. Harmillista, mutta ei mahda mitään. Kuvan rippikirjan ja -kutsut tein osittain valmiiksi ennen lomaa. Nyt viimeistelin ne ja vien postiin.

Kävin Hämeenlinnassa Karistolla katsomassa Merikirjan oikovedoksen. Jännitti mennä, että mitä ovat kuvilleni tehneet. Ihan hyvältä näytti, kun niitä tietokoneen näytöltä katsoin. Painokoneet alkoivat lonksuttaa kirjojani toimitettavaksi kirjakauppoihin. Odottelen, että saan postissa muutaman näytekappaleen itselleni. Jännitän päivittäin mennä postilaatikolle, olisiko pakettikortti jo tullut..

Nämä muistilehtiöt olen tehnyt kirjansidonnasta yli jääneestä materiaalista

Yritän työssäni ja yksityiselämässäni olla ekologinen kuluttaja. Esim. yritän käyttää kaiken hankkimani paperin hyödyksi, kuten vaikkapa kuvan muistilehtiöitä tekemällä.

Näistä voin itseäni kehua

• en ostele mitään turhaa, käytän tavarat loppuun ja keksin uusiokäyttöä niille
• kuljen paljon polkupyörällä, kävellen ja julkisilla liikkennevälineillä
• en polta valoja turhaan
• lajittelen jätteeni
• asuinhuoneiden lämpötila on säädetty max 20 asteeseen
• en juoksuta vettä turhaan enkä käy puolen tunnin suihkuissa

Näistä voin antaa moitteita

• matkustan jonkun verran lentokoneella
• käytän kuivausrumpua
• en lajittele ihan kaikkea jätteitä, koska en halua lähteä viemään esim. lasipurkkeja erikseen jonnekin keräyspaikkaan

Luontoliiton ylläpitämille kulutus.fi -sivustolla on asiaa ekologisista arjen valinnoista.

Isokoskelo poikasineen

Kesän alku viehättää minua enemmän kuin keskikesä. Kaikki on niin alussa: puiden lehdet puhkeamassa, linnut etsimässä sopivaa pesäpaikkaa, raikasta alkukesän vihreää, viileitä öitä.

Tänä keväänä olen erityisesti viehtynyt lintujen elämän seuraamisesta. Seurasin monena päivänä  kirjosiepon pesän rakentamista läheiseen pönttöön. Rouva sieppo ahkeroi kovasti, mutta vaikutti hieman kokemattomalta. Haki pesäpöntön pehmikkeeksi toinen toistaan suurempia lehtiä, risuja ym. Eiväthän ne monetkaan mahtuneet edes oviaukosta sisään vaan putosivat maahan. Ajatteli ehkä selviävänsä helpommalla, kun tuo suurempia pehmikkeitä.  Herra sieppo sen sijaan keskittyi enemmänkin laulupuuhiin!

Kuvan koskelo on viime kesältä. Suloiset pienet koskelopallerot matkasivat emonsa selässä. Sitäpaitsi tällä tyypillä on ainoa takatukka, josta tykkään!

Vaikka luonnossa haluankin lintuja seurata. Teeveessä lintudokumentit ovat vähän tylsää katsottavaa. Muita luonto-ohjelmia seuraan mielelläni.

 

 Maalaamani tanssi-aiheinen tarinakuva

Asiakkailleni toimitan lähetykset pääasiassa postin kautta. Jokunen saattaa lähetyksen työhuoneeltanikin hakea. Tuotteiden pakkaaminen on tuttua puuhaa. Mutta mistä sopivan kokoinen laatikko?

Kerään pahvilaatikoita, joille arvelen olevan käyttöä. Kaikenkokoisia. Varmuuden vuoksi. MUTTA. Kun tarvitse lähetykselle laatikkoa en löydä koskaan sopivaa. Kaikki ovat LIIAN jotakin. Liian kapeita, korkeita, matalia… Isommasta saa aina mattoveitsellä pienemmän. Isojakaan ei halua tuhlata, koska niille voi olla käyttöä. Täydellistä laatikkoa en ole vielä löytänyt. Että olisi kerralla sujahtaneet tuotteet sopivasti sisään.

Vaikka asiakas maksaa postimaksun, kauhistelen aina lähetysten hintoja. Kirjoista, jotka painavat aika paljon tulee kallis lähetys. Tavallisin hinta lähetykselleni on 10-13 euron välillä.

Yksityisasiakkaille teen paljon yhden kirjan lähetyksiä. Jos asiakas on maksanut sen ennakkoon, kuten useimmat tekevät menee se 3 euron kirjemaksulla suoraan asiakkaan postilaatikkoon. Mittaan tarkkaan viivottimella, ettei sallitut mitat ylity. Olen nähnyt postin virkailijoilla sellaisia ‘tekopostilaatikoita’, joilla he mittaavat  lähetyksen. Kerran joutui asiakas lunastamaan kirjansa postista, vaikka oli maksanut kaiken ennakkoon. Silloin harmitti. Olin ollut huolimaton ja lähetys saattoi sentillä ylittää sallitut mitat. Hetihän valpas postivirkailija otti tämän laittomuuden kiinni!

Eli pakkaaminen ja lähettäminenkään eivät käy kuin tanssi. Oivallinen aasinsilta ylhäällä olevaan kuvaan!

Roskapostausken vuoksi kommentointimahdollisuus poistettu

Kuvan metsä ei täysin täytä kriteereitä, mutta olkoon nyt 

Tykkään peikkometsästä: tiheässä kasvavia kuusipuita,  joissa alimmilta oksilta ovat neulaset kadonneet aika päiviä sitten.  Aluskasvillisuutta on niukalti. Vähäinen valo pinnistelee päästäkseen   pilkistämään puiden lomasta hämärään metsään. Joku sanoisi: synkkää. Minä sanon: tykkään tästä.

Peikkometsä kolahtaa minuun enemmän kuin koivikko, tuo suomalaisten suosikkimetsä. Ei siinäkään mitään vikaa ole. Ihan söpöä. Minä olenkin minä - omien teideni kulkija.

 

Sadepisaroita kielon lehdillä

Pidän iltapäivisin työstä taukoa ja lähden koiran kanssa ulos kävelylle. Mainiota, että minulla on täällä tämä ystävä, joka ulkoiluttaa minua! Tekee hyvää keskeyttää työt ja lähteä haistelemaan ulkoilmaa.  Jos on sellainen sää, että rankkoja sadekuuroja tulee vähän väliä apuna minulla on sadetutka.

Pääpiirteittäisen tutkakuvan näen esim. Helsingin Sanomien nettisivuilla. Kun haluan tarkempaa tietoa, koska laitamme nenämme ovesta ulos katson tätä tarkkaa sadetutkaa. Se päivittyy viidentoista minuutin välein.

Kun näen tutkakuvasta lähestyvän sadekuuron sanon koirulaiselle ‘Nyt mentiin!’ Kaveri ei pistä vastaan vaan kiidämme ovesta ulos ja teemme pikaisen kävelyn.

Tosin täytyy sanoa, etten ole sokerista. Minulla on kyllä sadetakki ja saappaat, joten en pelkää kastumista. Koiran kanssa on hankala pitää sateenvarjoa. Laitan tällä kelillä aina lippalakin päähäni, vaikken sitä muulloin tohdi käyttääkään. Lippalappi on kuin sateenvarjo: kun silmiin ei sada on ikään kuin ei sataisi ollenkaan.

Kovaa sadetta välttelen oikeastaan vain koiran vuoksi. Ei sillä, että se itse siitä piittaisi. Märkää koiraa ei ole kiva tuoda kotiin. On silläkin kyllä oma, syvästi inhoamansa sadetakki. Käytän sitä vain todella rankalla sateella. En oikein ole näitä koiran pukijoita…

Oikeastaan pidä sateesta. Raikas, koivunlehdiltä tuoksuva ilma sateen jälkeen on huumaava.

 

Ruutukantinen kirja

Kuvan kirja kuuluu useiden kirjojen sarjaan, jonka tein asiakkaalle. Tämän, kuten monen muunkin tilauksen hoidin pääasiassa sähköpostitse. Kävimme asiakkaan kanssa läpi tilausta viestejä vaihdellen. Välillä laitoin joitakin kuvia sanojani täydentämään. Taisin lähettää joitakin paperi- ja kangasmalleja postitsekin.

Olen sähköpostien suurkuluttaja. En keksi siitä paljon muita kuin hyviä puolia puhelinkeskusteluun verrattuna.

Hyvää on

• postia voi lähettää ja vastaanottaa silloin kuin itselle sopii
• kirjeenvaihdon voi tulostaa. Tilauksen saa näin kätevästi paperille, jonka perusteella teen työn
• mukaan voi laittaa kuvia
• asiaan voi palata uudelleen ja uudelleen, jos posti on vain tallessa

Huonoa on

• monimutkaisia asioita ei voi hoitaa sähköpostilla, kun on niin paljon kysymyksiä ja vastauksiin täyty tehdä jatkokysymyksiä
• nyt en keksi muuta

Yksi outo piirre sähköposteissa on: jotkut eivät vastaa kaikkiin kysymyksiin, jos niitä on posteissa useita. Jotkut taas eivät vastaa lähetettyyn sähköpostiin ollenkaan. Ikään kuin sitä ei olisi lähetettykään. Ihan sama, jos seisoisi nokakkain jonkun kanssa ja kysyisi tältä jotain. Jos hän ei ollenkaan vastaisi, tuntuisi aika kummalta. Kyse on samasta asiasta.

Kävin jo ennakkoon äänestämässä eurovaaleissa. Käy aina ennakkoon. Jotenkin vaan en tykkää varsinaisen vaalipäivän ‘pönötystunnelmasta’ vaalipaikalla. Eikö ole pääasia, että äänestää?

Merikirjan aukeaman oikeaan alalaitaan tulee pieni meriaiheinen kuva

Olen kaikki kuvat tehnyt merikirjaan ja luovuttanut ne Karistolle. He käsittelevät kuvia vielä kuvankäsittelyohjelmalla. Käyn vielä Karistolla Hämeenlinnassa katsomassa oikovedokset. Heidän on tarkoitus saada kirjat pikaisesti painetuksi. Kuvia on kaikkiaan yhdeksän: kanteen, esilehdille, sisäsivuille, takakanteen. Sisäsivujen oikeaan alanurkkaan tulevat kuvat ovat pieniä. Sisäsivujen laidoille tulee värikynällä tekemääni pilkutusta. Pilkutus symboloi vettä, merikirjasta kun on kyse. Kirjan esilehdistähän postasin jo aiemmin.

Valokuvia on tullut katseltua ja selailtua meriaiheisia kirjoja. Kuvia on piirrelty aika paljon, joista suuri osa mennyt roskiin. Jotkut, esim. kannen kuvan olen maalannut moneen kertaan.

Kuvitukseksi halusin muuta kuin ne sataan kertaan käytetyt: viestiliput, majakat ja solmut. Minä kuvailin kirjaan saaristomaisemaa: merikarttoja, haahkoja, purjeveneitä, rantakasveja, venevajoja. Kutsun tätä merikirjaksi. Yhtä hyvin se voisi olla järvikirja.

Jännittää saada pian uunituore kirja käteeni. Jään odottelemaan…