Hannen blogi

Joka kevät nämä ilmestyvät. Usein jopa jään ja lumen läpi. Seikka, jota en ollenkaan käsitä.

Nämä täplittävät ihanasti vielä paljaan, harmaan maan. Ne ilahduttavat joka kevät yhtä paljon.

Minulla on ollut koko yrittäjyyteni kymmenvuotiskauden aikana sellainen periaate, että katson koko ajan eteenpäin. Aina ei bisnes ole mennyt kovin hyvin. On ollut nousuja ja laskuja. Vaikka olisi mennyt heikostikin olen aina etsinyt tulevaisuudesta asioita, joihin tähtään. Olen tehnyt uusia suunnitelmia: jos tämä ei onnistunut, jos sitten tämä. Tällä tavoin olen jaksanut puurtaa eteenpäin.

Tällä hetkellä työtilanne on hyvä, kiitos asiakkaiden. Minulla on kivoja töitä, joihin mielelläni tartun. Tuossa ne odottavat lokerikossa pinossa, että otan ne yhden kerrallaan tehtäväksi. Tuota pinoa on ihana plärätä. Katsoa uudelleen ja uudelleen, että mitäs asiakas oikein halusikaan tässä tilauksessa. Ajatus jää päähän muhimaan. Usein haluan pitää ajatukset päässä ‘tekeytymässä’ jonkin aikaa. Sieltä ne putkahlevat sitten toteutusvalmiina. Joskus ainakin.

 

Lumi ei ole meitä vielä kokonaan jättänyt, vaikka kevät yrittää selättää talven

Otsikossako on yrittäjän työaika? Ei tosiaankaan. Tässä työssä on kiinni enemmän kuin monessa muussa. Jos haaveilee käsityöyrittäjän ammatista hyvä tietää tämä. Sesonkiaikaan työtä on tehtävä joka päivä vapaata juuri pitämättä. Tilaukset ajallaan. Työ on mielessä usein, vaikka makoilisin sohvalla. Koiraa kävelyttäessä päässä saattaa vallata uraa uurtavat suunnitelmat!

Toisaalta parasta tässä on VAPAUS. Siksi tämä postaus ei ole valitusvirsi. Ei lainkaan. Määrään itse työtahdin. Ainakin periaatteessa. Tilauksista en mielelläni kieltäydy, vaikka olisi kuinka kiire. Vapautta on myös se, että hiljaisena aika voin päättää pitää vähän lomaa.

Joitakin postauksia taaksepäin pohdittiin käsityöläisten kanssa tämän käsityöyrittäjyyden nurjiakin puolia. Niitäkin pitää tuoda esiin, ettei uusille yrittäjiksi aikoville tule harhakäsityksiä. Turhan ruusuisia kuvitelmia. Niitä ruusujakin on, mutta ei koko aikaa. Välillä tallotaan risujen seassa.

Myyntivuoroja olen tehnyt tasaiseen tahtiin Lahjatuvalle . Joka kerta, kun sinne menen on ilmestynyt jotain ihanaa uutta myytävää. Viime viikolla sinne tuli Siropellavan kukkia ja kelloja. Otin kuvia ja päivitin Lahjatuvan kotisivuille. Nyt, kun sivut ovat minun hallinnassani, yritän pitää ne ‘elossa’.

Kevät on antanut odottaa itseään näihin päiviin asti. Joinakin aamuina ollaan koirun kanssa aamukävely tehty pakkassäässä. Lintupoloja käy vähän sääliksi. Aamuisin on mustarastaat laulaneet niitä kauneimpia laulujaan. Miten taitavasti ne lurittelevat monimutkaisia säveliään. Sääennusteet lupailevat nyt lämpimämpiä säitä. Tarkenevat linnutkin laulella paremmin.

Tästä Espoossa sijaitsevasta lahjatavaraliikkeestä löytyy kotimaassa tehtyä käsityötä

Olen ollut huomaavinani, että nyt on mediassa esillä enemmän laman torjuntaan tähtääviä esiintymisiä. Aikaisemmin olen tänne lukemattomia kertoja jo linkittänyt Älä ruoki lamaa-kampanjan. Tulkoon se tässä taas toistetuksi.

MTV3:lla on pyörinyt jonkin aikaa lyhyt ohjelma, jossa esitellään yritys, joka palkkaa uusia työntekijöitä. Sitten kaksi käsityöyrittäjää kannustaa ostamaan kotimaista. Martti Ahtisaarikin esiintyi kotimaisen yrittäjyyden puolesta TVssä. Joitakin lehtijuttuja olen nähnyt myös.

Joku siellä nyt sanoo: tietenkin lamasta on puhuttava, kun niin paljon ihmisiä jää työttömäksi. Totta kai täytyy siitäkin puhua. Surullista näiden ihmisten puolesta, joilta työpaikka on mennyt. Mutta auttaako lamasta ruikuttaminen säilyttämään olemassaolevat työpaikat? Ei auta. Totuushan on kuitenkin, että suurimmalla osalla ihmisistä elämä ei ole muuttunut millään tavalla lamankaan aikana. Jos he pitäisivät ostokäyttäymisensä entisellään se auttaisi monia.

Tunnen hieman ristiriitaa kehottaessani ihmisiä kuluttamaan. Itse olen aika tarkka ja ekologinenkin kuluttaja. Oman hiilijalanjälkeni mittaaminen tuotti aika hyvän tuloksen. En kehottakaan ostamaan krääsää, sen voitte surutta jättää kauppaan. Krääsään kyllästyy pian. Se heitetään pois ja ostetaan uutta krääsää. Ja jätevuori kaatopaikalla kasvaa.

Ja mistäköhän löytyy sitten muuta kuin krääsää? Suositaan kotimaassa tehtyjä tuotteita. Itse puhun tietenkin käsityötuotteiden puolesta, mutta koskee se muutakin kuluttamista.

Miten minusta tuntuu, että se on maalannut tämän kuvan minua pilkatakseen?

Minä täällä taas, Toimistopäällikkö! Ajattelin, että kertoisin teille sillöin tällöin, mitä Sinisessä Huoneessa OIKEASTI tapahtuu. Pomo pitää jotain ihme kulissia yllä eikä kerro ihan kaikkea. Minä voin kertoa, jos nimittäin tykkäätte kuulla. Minulla on silmät auki täällä työhuoneella koko ajan. Paitsi silloin, kun olen unessa. Olen aika usein. 

Nyt se maalaa jotain kuvia. Se sanoi, että ne tulee johonkin kirjaan. Minä en noista kirjoista niin perusta, mutta pomo on innoissaan. On hakenut vanhat valokuva-albumit esille ja katselee purjehduskuvia. Se sanoo, että sen pitää muistella millaista siellä merellä oli. Että osaa tehdä kuvia. Luulen, että se katselee kyllä minun kuviani sieltä! Tykkää minusta nääs niin kovasti. 

En ole huomannut, että se olisi minusta maalannut yhtään merellistä kuvaa. Jotain purjeveneiden kuvia vaan. Ja haahkoja. Haahkoja!! Olisi se ollut somempaa, jos kuvassa olisi ollut minä lekottelemassa veneen kannella joidenkin kottaraisten sijaan. Aina sen aivoituksia ei ymmärrä. 

Yksi hyvä puoli tossa maalaamistouhussa on: se pysyy paikallaan eikä säntäile sinne tänne. Minä saan ottaa hyvät nokoset sen jalan päällä.

Paljastan taas lisää, kun tulee jotain kerrottavaa.

 

Onhan minulla toimistopäällikkökin henkilökunnassa, mutta….

Jotkut pitävät kirjanpidosta, ihan ammatiksi asti. En kuulu heihin. Minulle se on velvollisuus. Toki on myönnettävä, että näin itse ylläpitäen pysyn ajantasalla koko ajan: meneekö hyvin vai huonosti. Laitan heti kirjoittamani laskun, saamani tositteen kirjanpitoon. Inhoan ajatusta, että minulla olisi kasa kuitteja, joita alkaisin järjestellä siinä vaiheessa, kun ALV-tilitys täytyy tehdä. Kuukausittaisen ALV-tilityksenkin teen aina heti, kun voin tulostaa pankin tiliotteen.

Löysin jostain tämän Kirjanpidon ABC- linkin, jossa on neuvoja.

Tänään on taas Lahjatuvan myyntivuoro. Olen alkanut kulkea matkan pyörällä. Tykkään kovasti pyöräilystä. Se on kivaa. Ja hyödyllistä. Rahaa säästyy ja kunto paranee (on aihettakin!). Yöllä oli pakkasta. Täytyy yrittää pukeutua sopivasti matkan ajaksi.

Kerroin aiemmin kuvitustyöstä, jonka sain Karistolta. Ensimmäinen, kiireellisempi kirja on meriaiheinen. Itsehän olen purjehtinut parikymmentä vuotta. Harrastus vaihtui kolme vuotta sitten ja vene myytiin. Meri on siis tuttu ympäristö. Jotta pääsin työn alkuun kaivoin meriaiheisia kirjoja, karttoja, omia valokuvia purjehdusvuosien varrelta. En pysty tekemään kuvia, jos en pääse oikeaan tunnelmaan.

Kun alan suunnitella tällaista työtä, alkuun en piirrä juuri mitään. Menee pitkä aika ennen kuin pensseli tai kynät otetaan käteen ja piirretään ensimmäiset muotoaan hakevat viivat. Silti prosessi on päässä koko ajan, ainakin alitajunnassa. Sieltä yhtäkkiä putkahtelee ideanpoikasia, jotka kirjaan kaikki ylös. Onneksi putkahtelee. Jos niin ei tapahtuisi, minulla olisi ongelma!

Aikani mietittyäni alkoi minulla olla käsitystä, millaisen kirjasta tekisin. Vieläkään ei tarkkoja kuvia. Hahmotelmia kylläkin. Hyväksytin ideani Karistolla, jossa siitä pidettiin. Hyvä! Sitten vain eteenpäin. Kustantaja toivoi saavansa kirjan painoon toukokuussa. Ei ihan hirveästi ole aikaa. Kuvien on syytä olla hyviä ja loppuun asti mietittyjä, painetaanhan kirjaa tuhansia kappaleita.

Mietin jopa hieman uutta tekniikkaa tehdä kuvia. Riski! Voi olla, mutta voin aina tehdä kuvat vanhalla tyylillä. Katsotaan nyt, mihin päädyn.

Tyylini säilytän. Luulen Karistonkin sitä haluavan. Kuvat tulevat olemaan yhä jonkin verran naivistisia.

Yleensä kerran viikossa minulla on Lahjatuvan myyntivuoro. Olen alkanut nyt kulkea matkan pyörällä. Kahdeksan kilometriä mennen tullen. Olen aina tykännyt pyörällä ajosta. Lahjatuvan reitti on mäkistä maastoa. Näin alkukaudesta teki ylämäet välillä vähän tiukkaa…

Uskotko kotisivuihin ja blogiin markkinointivälineenä? Vai onko mielestäsi ainoa keino myydä käsityötuotteita myyjäiset ja messut?

Itse uskon molempiin painottuen kuitenkin enemmän internetin puolelle. Kotisivut, blogi, nettikauppa, linkit kaupallisilla sivustoilla on nykyaikaista tiedonvälitystä käsityötuotteista. Itselläni on ostettuna kotisivulinkit parista paikasta, muutamassa paikassa on mahdollista laittaa ilmainen linkki. Ne olen käyttänyt hyväksi.

Olen viime aikoina saanut kuulla kovasti epäilyjä internetistä markkinointikanavana. Sen voimaan ei kaikki usko ollenkaan. itselläni on kuitenkin todisteita siitä, että internetissä olo kannattaa. Jos ajattelen vaikkapa tämän alkuvuoden tilauksiani. Suurin osa niistä on tullut netin välityksellä ympäri Suomea.

Asiaa epäillään siitä syystä, että internet on myös kansainvälinen ja sivuilla käy lukemattomia sellaisia vierailijoita, jotka eivät kuunaan tule tuotteitani ostamaan. Tiedetään. Seuraan asiaa lokistani. Mutta kyse onkin määristä. Jos sivuilla käy vain muutama kävijä, epätodennäköistä että joukkoon sattuu tuotteiden tilaaja. Mutta kun kävijöitä on satoja ja tuhansia, siihen joukkoon mahtuu jos jonkinmoista. Niitä tilaajia myös.

Jos et itse ole käsityöyrittäjä haetko käsityötuotteita myös netistä? Millaisin kokemuksin?

Mannhattanin niemi Vapauden patsaalta kuvattuna

En ole kaupunki-ihminen ollenkaan. En ikimaailmassa voisi kaupungin keskustassa asua. Mutta matkailu niihin viehättää kyllä. Yhtenä esimerkkinä tästä on New York.

Komea kaupunki, joka kannattaa nähdä! Ja ne talot! Kun katsoo kadulla ylöspäin, huimaa! Talot ovat kuin taideteoksia. Jotkut niistä näyttävät suurilta peileiltä. Kaupungissa on helppo liikkua, kun kadut on numeroitu ja kulkevat ristikon muodossa. Kävellen siellä pääsee vaikka minne. Toki menee bussejakin. Maanalainen ei aikanaan houkuttanut astumaan uumeniinsa.

Ihmisistä välittyy tietynlainen kylmyys, kun vertaa Amerikan itä- ja länsirannikon ihmisiä toisiinsa. Toisaalta länsirannikon ihmisten ystävällisyyden aitoudesta en osaa mennä sanomaan sen enempää.

Vierailin kaupungissa silloin, kun kuvan kaksoistornit olivat vielä pystyssä. Sitten niille kävi, kuten kävi.

Meillä täällä Suomessa kevät tulee kohisten, lumet sulavat suuriksi lätäköiksi ja linnut visertävät rinta rottingilla.

Yllä kuvittamani Reseptikirjan kansi

Kustannusliike Karistolta otettiin minun yhteyttä jokin aika sitten. Olen aikaisemmin kuvittanut heille kirjoja, lähinna muistikirjojen tyyppisiä. Ylhäällä olevassa kuvassa on Reseptikirja, jonka kannen ja osan sisäsivusta kuvitin pari vuotta sitten. Kuulin, että kirja on ollut suosittu ja siitä otetaan jo kolmatta painosta! Taputuksia! Myös eräästä toisesta kuvittamastani kirjasta miettivät uutta painosta, koska sitä kysytään myös. Olin tosi iloinen, kun kuulin että omaperäinen ratkaisuni reseptikirjaksi oli onnistunut. Onneksi Kariston edustajat suostuivat ehdotuksiini ja kirjasta tuli vähän erinäköinen kuin ne ovat yleensä.

Eikä tässä kylliksi. Sain heiltä uuden tilauksen kahden muistikirjan kuvitukseksi. Lisää taputuksia! Ihanaa päästä suunnittelemaan taas uusia juttuja! Aloittaminen ei ole helppoa, kun ei tiedä mitä tekisi. Kerron tämän prosessin etenemisestä tässä blogissani. Sain siihen Karistolta luvan.

Postaukseen on laitettu kommentintiesto roskapostauksen vuoksi.