Hannen blogi

Kuvassa Milda-sarjaan kuuluva kissa-aiheinen kirja.

Töissä pidetään työvaatteita. Ei täällä jakkupuvussa kirjoja sidota! Ei haittaa vaikka puserolle menee maalia taikka housuille liimaa. Voin pyyhkiä maaliset käteni vaikka housuihin, jos siltä tuntuu. Ihmisen ilmoille näissä tamineissa ei parane lähteä. Postinkin haen postilaatikolta ihan vaivihkaa muina naisina.

Työvaatteille on käyttöä: tilaustyöt on tehty tällä erää. Joitakin kyselyjä on postilaatikossa, joihin olen vastannutkin. Osaan niistä tulee yleensä tilaus, osaan ei. Lahjatuvan töitä olen tehnyt myös täällä työhuoneella, mm. kotisivujen päivitystä. Tulevaisuuden suunnitelmia on myös työn alla. Sitten sain yhden kivan toimeksiannon, jota selvittelen. Kerron siitä myöhemmin lisää.

Pitäisi jossain vaiheessa laittaa työvaatteen naulaan ainakin hetkeksi. Ei jatkuvaa työn tekemistä jaksa loputtomiin. Päiviä ei erota toisistaan: onko tiistai vai sunnuntai? Aina ei muista, mikä kuukausi on meneillään. Joskus myös vuodenaika saattaa olla epäselvä! Onko nyt syksy vai kevät? Ihan totta! Viikonloppuna teen joitakin asioita toisin, jotta erottaisin viikonloput arkipäivistä. Esim. koirulaisen kanssa meillä erilaiset kävelyreitit.

Oletteko kuulleet uutukaisesta nimeltä  Kulttuuritori Amusa?  Sieltä käsityöläiset ym taiteilijat voivat ostaa ‘näyttelytilaa’ ja saada linkin kotisivuilleen. Tarjolla on erilaisia paketteja. Tutustumisvaiheen saa ilmaiseksi. Sen jälkeen alkaa maksaa siellä oleminen. Minä otin kokeeksi sieltä yhdenlaisen paketin. Vaikuttaa ihan mukavalta torilta. Katsotaan nyt sitten, miten menee sen kanssa. 

Työpöytäni edessä olevassa tekemässäni kalenterissa on maaliskuun kuvana tämä tintti

Jos sinä käsityöyrittäjyydestä haaveileva luet blogeista käsityöyrittäjien postauksia, joissa kaikki on koko ajan  ’loistavasti’, ’tilauksia tulee lisää’, ‘varastot ovat aivan tyhjät tuotteista’. Onko todella aina näin?  Voit suhtautua postaukseen varauksella. 

Ei minulla  ainakaan koko ajan ole into päällä tehdä tätä työtä. Tilauksia ei koko ajan tulvi ovista ja ikkunoista. Välillä on hyvinkin hiljaista tai ei kertakaikkiaan huvita. Tympii koko homma. Tulee tehtyä myös virheitä. Kerron yhdestä niistä viime aikana tapahtuneesta.

Tein häätilausta (hääkirja ja -kutsut) asiakkaalle. Kutsuja piti tehdä usealla eri kielellä. Ymmärsin asiakkaiden puheesta, että kaikkiin tulee teksti aseteltuna samalla lailla. Laitan asiakkaalle aina pdf-kuvan kutsutekstistä aseteltuna tulostuspohjalle. Yhtä näistä kutsuun tulevista kielistä en osaa lainkaan. Siihen olisi teksti pitänyt asetella erilailla.

Kun asiakas sai tilauksen. Hän kiitteli kovasti, mutta… Harmitti tietysti, etten tarkentanut häneltä vielä että ihan kaikkiinko asetellaan samalla tavalla. No, eikun korjaamaan. Asiakas on ollut erittäin yhteistyöhaluinen koko ajan ja tämäkin hoidettiin suuremmitta kohtauksitta.

Näinkin vois siis käydä. Kuin lohdutuksena olen saanut muutamalta asiakkaalta lähiaikoina kiitos-sähköposteja heille toimittamistani kirjoista. Yksi asiakas oli lähettänyt oikein postikortin kiitokseksi. Se ilahdutti ja liikutti. Kortti on nyt ilmoitustaulullani.

Kevät tulee kohisten ja varsinkin talitinttejä hyppelee lähipuissa ja laulelevat ‘titityytä’ .Ilahdun noiden keltaisten virkkujen lintujen näkemisestä. Eilen tosin satoi lisää vähän lunta. Sulaa kyllä aikanaan sekin.

Käsityöläisten lahjatupa-blogissa kirjoitin tuotteiden esillepanon muuttamisesta 

Kuvassa Eijan kutomaa mattoa

Taitajia-osiossa esittelyvuorossa Eijan Kudontaputiikki.

Mistä käsityöyrittäjän tarina alkaa eli miten olet päätynyt tälle tielle, mitä nyt kuljet
Olen lapsesta asti tehnyt käsitöitä, virkannut ja neulonut ja ommellut esim. kolmelle tyttärelleni vaatteet. Aina oli haaveissa saada kangaspuut. Edellisen laman aikaan muutimme maalle ja hankin ne. Jäin kotiäidiksi. Kansalaisopistossa sain opetusta kangaspuilla kudontaan ja loimen laittoon. Varsinainen koulutus alalle puuttuu. Lasten kasvettua siirryin mieheni metallialan yritykseen töihin, jossa olen edelleen. Kudontaputiikki on yrityksen yhteydessä. Siellä minulla on kolmet kangaspuut ja yhdet vielä kotona.

Kangaspuut lienee tärkein työvälineesi. Mitä kaikkea sillä teet?
Pidän kangaspuissa erilaisia loimia. Yksissä on leveämpää mattoloimea ja toisessa kapeampaa. Kolmannet olen varannut poppanaloimea varten. Sillä teen muitakin kevyempiä tuotteita. Näitä ovat   shaalit itsevärjäämistäni villalangoista, pellavaisia kylpypyyhkeitä ja kaitaliinoa, isompia pöytäliinoja sekä sängynpeittoja. Haluan kokeilla erilaisia kudontamateriaaleija. Työni ovat uniikkeja, harvoin teen kahta samanlaista tuotetta.

Kerro muista työvälineistäsi. Mitä kaikkea niitä on?
Kalligrafissan tarvitsen erilaisia kyniä ja kynän teriä, väriä sekä mustetta. Kiinalaisista muste- ja väritangoista hierrän värin veden kanssa. Kalligrafiassa kiehtoo juuri värien kanssa tekemisissä oleminen. Värjäilen myös lankoja. Kerään kasvit luonnosta. Matonkuteita värjään batiikkiväreillä. Kamera on myös tärkeä työväline. Kuvia on hyvä ottaa eri työvaiheista ja valmiista töistä.

Käyt parhaillaan kurssia. Millaista?
Syksyllä tosiaankin aloitin käsityötaiteen perusopinnot Ylöjärven työväenopistossa. Olen harkinnut tätä jo useampana vuotena. Nyt oli oikea hetki, kun keväällä nuorinkin tytär sai yo-lakkinsa. Kurssi vaatii jonkin verran paneutumista. Perusopinnot kestävät 3 vuotta. Syventävät opinnot toiset 3 vuotta. Halutessaan voi opiskella yhteensä 6 vuotta.  Kurssi on ollut mielenkiintonen. Käymme läpi erilaisia tekniikoita. Kaikkea eteentulevaa en edes tiedä. Syksyllä aloimme kankaanpainannan. Sitten tuli lasinsulatus yhdistettynä tekstiiliin. Nyt alkaa loppukevään kestävä kurssi, jossa teemme vanhasta uutta, kuten jonkin asusteen. Kestävä kehitys on myös tärkeä osa tätä opintokokonaisuutta.

Kädentaidot kiinnostavat ja olen käynyt erilaisia työväenopiston kursseja. Kalligrafia on myös lähellä sydäntäni. Täällä alkoi alkeiskurssi, johon osallistun. Kirjansidontakurssit ovat olleet kivoja. Aivan kaikkea haluamaansa ei ole mahdollista tehdä. Jotakin täytyy jättää suosiolla pois.

Koiraihmisenä tätä on pakko pyytää. Sinulla on kaksi koiraa, Helmi ja Lilli. Kuvaile ystäviäsi.
Helmi ja Lilli ovat Kleinspizeja. Lilli on jo 11-vuotias ja helmi 4. Helmi on enemmän minun ja Lilli taas enemmän mieheni perään. Lilli on aikas kova määräämään moniakin asioita. Saa joskus tahtonsa läpikin. Helmi on taas äidin vauva. Pitäähän sitä jokin vauva olla. Ovat vallan ihania halikoiria.

Käsityöläisten lahjatupa-blogiin kirjoitin Lahjatuvan aika erikoisesta myymäläapulaisesta

 

 

Tässä yksi kuva minusta, kun teen töitä

Olen Toimistopäällikkönä Sinisessä Huoneessa. Esimieheni on Hanne. Kerron nyt omasta työpäivästäni.

Työpäivä alkaa aamulla, kun loikin bossin kanssa portaat yläkerran työhuoneeseen. Lähden aina heti sen perään. En halua menettää hetkeäkään työpäivästä. Johtuuko tunnollisuudesta vai mistä. En tiedä.

Aamulla aina ensimmäisenä luetaan sähköpostit. Tai siis minä en lue, mutta loikoilen pomon vieressä ja raottelen välillä silmiäni. Havahdun siihen, kun se nousee tietokone pöydän äärestä ja menee työpöytänsä ääreen. Minä perässä.

Yleensä menen sen jalkoihin nukkumaan. Kun vaan pysyisi paikallaan! Mutta ei. Juuri kun olen löytänyt jalan päällä hyvän asennon ja saan unen päästä kiinni  niin eikös se taas ryntää jonnekin! Pöydän alla on roskis, jonne se heittelee paperinpaloja. Arvaatte varmaan, että osan niistä myös minun päälleni. Voisi vähän katsoa! Koko aikaa en jaksa samassa paikassa olla. Varsinkaan, kun siinä ei saa hetken rauhaa. Välillä nukun korissa, joskus loikoilen matolla. Hyppään myös työhuoneen sohvalle. Kyllä, minulla on siihen pomon lupa! On oikein laittanut peiton siihen minua varten. Siinä se työpäivä meneekin paikkoja vaihtaessa. Välillä käyn vesikupilla juomassa.

Iltapäivällä alan levottomana seurata pomon tekemisiä. Jos se laittaa silmälasit pöydälle, kerää pöydältä papereita, paukuttelee laatikoita kiinni tai laittaa siveltimet purkkiin edessä voi olla ulkoilu. Tosin ei aina. Välillä se tekee noita ihan vaan huvikseen eikä kuitenkaan lähde mihinkään. Onko sen tekemisissä joku logiikka? Näitä hälytyksiä voi tulla useampiakin. Mennäänkö vai eikö mennä? Kun se vihdoin alkaa laskeutua portaita alas riemullani ei ole rajoja! Ulosmenenminen on hauskaa. Melkein yhtä hauskaa kuin syöminen.

Ulkoillaan hyvä tovi. Pomo keittää usein kahvia ja menee mukin kanssa yläkertaan. Minä seuraan johtajaa. Tehdään usein tietokonetöitä työpäivän loppuun. Taas pitää tarkkailla sitä. Kun sulkee tietokoneen ja nousee pöydän äärestä on hyvät mahdollisuudet saada ruokaa! Mennään yhdessä alakertaan. Minä edellä ja murisen innoissani mennessäni enkä tahdo muistaa astua joka askelmalle. Tunnen ruuan maun jo kielelläni. Kunpa se täyttäisi jo ruokakupin!

On se varmaan ihan hyvä pomo. Paremmasta en tiedä, kun työkokemukseni on aika vähäinen. Voisi se päivän mittaan huomioida minua enemmän. Leikittäis vaikka jotain. Mutta ei. Se istuu vaan sen pöytänsä ääressä. Mitähän se tekee siinä. Varmaan jotain tärkeätä.

Kerron vielä yhden asian siitä:  se pussailee mua välillä. Voitteko kuvitella! Mutta tästä älkää hiiskuko kenellekään.

Käsityöläisten lahjatupa-blogissa kirjoittaa ensimmäistä kertaa uusi osakkaamme

 

Kuva Prahan kujilta

Minulla on työpöydälläni kirjoitusalustana maapallon kartta. Tarvitsen kirjoitusalustaa, koska tuhoasin pöydän pinnan maaleillani, veitsilläni.

Kartasta on mukava tutustua tähän maapalloomme. Kun kuulen uutisissa puhuttavan jostain syrjäisestä maailman kolkasta yritän etsiä sitä kartaltani. Kun purjehtija-tuttavani kiersivät maapalloa ympäri seurasin internetistä heidän menoaan ja etsin kartalta kulloisenkin purjehtimispaikan.

Jonkun verran on tullut itsekin matkustettua eri puolille maapalloa. Parista paikasta Ecuadorista ja Galapacos-saarista sekä Tansaniasta olen täällä blogissani postannutkin. Näitä tuttujen paikkojen nimiä etsin silmilläni. Yksi näistä paikoista on Praha. Olin siellä pari vuotta sitten. Tutustumisen arvoinen kaupunki, ehdottomasti. Siellä pystyy kätevästi kulkemaan busseilla, metrolla ja kävellen. Tutustuttavaa riittää. Talot ovat koristeellisia ja kadut ja kujat kävelemisen arvoisia.

Paljon on paikkoja vielä, jossa haluaisin käydä: Islanti, Amsterdam, Irlanti, Uusi-Seelanti, Grönlanti, Etelä-Napa … Onhan näitä. Kuten huomaatte, en ole rantaloma-ihmisiä.

Työssä on pääpaino ollut nyt Lahjatuvassa. Olen päivittänyt kotisivuja ja kaikenlaisia muitakin projekteja sinne on meneillään. Ja uusia suunnitelmia pyörii päässä…  Pari tilaustyötä on myös tekeillä, mutta niillä ei ole kovin kiire vielä.

Käsityöläisten lahjatupa-blogiin kirjoitin kaakatuksesta. Kenen? Se selviää blogista.

 

Oletko koskaan joutunut melkein raivon valtaan huonon palvelun vuoksi? Täällä on tällä hetkellä tilanne päällä!

Irtisanoin erään palveluntarjoajan sopimuksen sähköpostilla. Kutsutaan heitä nyt nimellä DM. Heillä oli käytössään automaattinen postien käsittely ilmeisesti joidenkin avainsanojen perusteella. Avainsana oli tapauksessani irtisanominen. Hetken päästä automaatti vastasi, että tällaisissa tapauksissa pitää myös soittaa heille. No, sen tein. Muutaman päivän kuluttua DMltä tuli kuitenkin  lasku eikä irtisanomistani oltu huomioitu. Taas emailia lähettämään. No, arvaatte varmaan, kuka siellä vastasi. No, automaatti! Alkoi verenpaine nousta. Soitin taas palveluntarjoajalle. Otin puhelimessa olleen, sinänsä ihan ystävällisen asiakaspalvelijan nimen ylös. Varmuuden vuoksi. Aika alkeellista, että samasta asiasta pitää sekä lähettää sähköposti että soittaa.

No, tarinahan ei loppunut tähän. Eilen DMltä tuli sähköposti, jossa he uhkasivat irtisanoa sopimuksemme, jos en maksa laskua! Siis, minkä sopimuksen ja minkä laskun? Meillä ei ollut enää sopimusta voimassa. Emailia peliin! Lähetin sitä useammalle henkilölle. Mitähän seuraavaksi? Uhataan varmaan ulosotolla.

Tämä kokemus on yhtä raivostuttava, kun soittaa johonkin palvelunumeroon: ‘ Valitse 1, jos asiasi koskee…, Valitse 2 jos asiasi koskee …’  Ja sitten ‘Olette jonossa. Palvelemme teitä mahdollisimman pian’ , ‘Olette jonossa…., Olette jonossa…. Lauseiden välissä pimpelipom -musiikkia. Kuulostaako tutulta? Jos näiden kaikkien pimpelipompien jälkeen asia tulisi edes hoidetuksi…

Pimpelipom! Nyt juon kupin kahvia ja yritän keskittyä mukavampiin asioihin.

Käsityöläisten lahjatupa-blogiin kirjoitin myyntivuorostani

Oma Oudonlumon gepardi-vatini

Olen hurahtanut vähän keramiikkaan. Erityisen paljon pidän Oudonlumon keramiikasta. Minulla on niitä jonkin verran. Tykkään katsella näitä omaperäisiä esineitä joka päivä. Erityisen ihastunut olen kuvan gepardi-vatiin: eläin makaa niin luonnollisen näköisenä vadin reunalla. Näitä gepardeja tuli nähdyksi elävinäkin Tansanian savannilla.

Hesarista aikanaan luin tästä, joka tekee hienoja teoksia luonnonmateriaaleista: http://www.rapinoja.com/. Suurenna kuvia niin näet esim. kuinka puolukanlehdet taipuvat kengäksi!

Mielelläni otan taitajia haastatteluun jatkossakin. Todella ’suurilta nimiltä’ en tohdi sellaista edes kysyä, mutta tuntemattomammat taitavat tekijät olisi kiva saada haastatteluun. Jos tiedät tällaisia, kerro minullekin. Minä kysäisen asianomaiselta haastatteluhaluja.

Ihan gepardeja ei koiran ulkoilutuskävelyillä näy, mutta mustarastaat ovat varovaisesti aloittaneet liverrellä kevätlaulujansa. Niitä taitavia säveliä, joita on ihana kuunnella. Laulakaa, rastaat, laulakaa!

Otto Auroran lahjasta on tehnyt käsityöyrittäjien hakukoneen. Fiksu poika! Sieltä voi hakea käsityöyrittäjiä eri hakukriteereillä. Kokeilepa vaikka!

Käsityöläisten lahjatupa-blogissa postauksia käsityömyymälän arjesta

Tällä hännänheiluttajalla kaikki hyvin

Äskettäin pidetyillä Kädentaito-messuilla kävi joku ajattelematon messuvieras. Tämä vieras oli jättänyt kaksi pientä koiraansa lastenrattaisiin kiinni ulos pakkaseen! Koirista kuulutettiin messuilla useasti. Kuulin seuraavana aamuna, että koirat olisivat olleet ulkona neljä tuntia! Ystävälliset ihmiset olivat siirtäneet nämä kiltit, palelevat koirat vähän lämpimämpään välikköön.

Koirien n. 30-vuotias omistaja oli tullut paikalle ja ollut erittäin vihainen! Olisi ollut kuulemma eläinrääkkäystä jättää koirat yksinään kotiin. Sen sijaan hän päätti tuoda nuo poloiset palelemaan tuntikausiksi pakkaseen. Varsinaista eläinrakkautta siis!

Koirat pois tuollaisilta! Eläinsuojeluasioista voi lukea myös täältä, Eläinsuojeluyhdistyksen sivuilta

Jos tämä messuvieras nyt tätä sattumoisin luet: jos asenteesi koiria kohtaan on noin ymmärtämätön, minkähänlaista kohtelua ne sinulta muulloin saavat?

Käsityöläisten lahjatupa-blogissa taisin pitää taas saarnan kotimaisen käsityönpuolesta. Ja pidinkin!

Keksin tehdä näitä lehtiöitä ylijäävistä kirjansidontamateriaaleista. Messuilla niitä olisi mennyt enemmänkin

Risulintu kyseli edellisen postaukseni kommentissa, että oliko messuilla puhetta siitä yhdestä asiasta, jonka nimeä emme mainitse täällä. Tästä L-alkuisesta sanasta puhutaan kyllästymiseen asti tiedotusvälineissä. Olen jutellut sekä messuilla että toisaalla käsityöläisten kanssa asiasta. Aivan, kun asiakkaat olisivat oivaltaneet, että nyt kannattaa ostaa kotimaista! Monet käsityöläiset sanovat, että on ollut tilauksia ihan kivasti. Minullakin oli ihan tolkuton kiire heti alkuvuodesta. Kiitos, rakkaat asiakkaat meidän kaikkien puolesta!! Pitäkää sama linja!

Helsingin Sanomissa on ollut jonkin verran myös toisenlaisia juttuja nykyään. Kertomuksia yrittäjistä, jotka todellakin yrittävät. Tai kunnasta, joka päätti työllistää jokaisen kuntalaisen. 

Tässä vielä linkki  kampanjasivustolle.

Käsityöläisten lahjatupa-blogiin kirjoitin eräästä lumisateisesta myyntivuorosta

 

Tässä kuva meidän messuosastostamme

Vähitellen täällä totutellaan messujen jälkeiseen elämään. Sitäkin on, vaikkei ennen messuja siltä tuntunutkaan!

Mitä messuista jäi käteen? Asiakkaita kävi paljon. Lauantaina myin kohtuullisesti ja sain tilauksia. Sunnuntaina kävi enemmän ihastelijoita, enemmänkin  olisin myynyt. Teen kirjoja paljon tilaustyönä, joten niitä varmasti vielä tulee. Käyntikorttejani oli hävinnyt asettamastani korista tosi paljon!

Asiakkailta tuli pyyntöjä uudenlaisesta aluevaltauksesta. Pohdin asiaa ja palaan siihen, jos aihetta.

Huomasin, että asiakkaat hakevat persoonallisia, erilaisia tuotteita. Minulla oli niitä oli: Milda-sarjan herkät kortit, pitsikirjat sekä talon malliset kirjat.  Milda-sarjan kortteja olisi pitänyt olla useammalla eri aiheella. Kiva oli huomata, että asiakkaat niistä pitivät. Enhän voinut sitä tietää, koska en ollut niitä aiemmin myynyt. Kuva-aiheita pitää olla lisää. Tavalliset korttini, niitä ei kovin paljoa mennyt. Se ei ollut yllätys.

Keksin juuri ennen messuja, että teen ylijäävästä kirjansidontamateriaalista muistilehtiöitä. Se oli hyvä keksintö, sillä niitä olisi mennyt enemmänkin! Nytpähän tiedän.

Käytin messuosaston somisteena aiemmin maalaamaani isoa keväistä kukkakuvaa. Sovimme asiasta Helmiliinan kanssa ennen messuja. Kuva olikin meidän ‘rajalla’. Mehän jaoimme osaston. Sain kehuja kauniista osastosta.

Työhuoneeni näyttää jo aika siistiltä. Eilen laitoin tavaroita paikoilleen. Odottamassa on muutama tilaustyö. Ja kaikkea muuta. Ihan yllin kyllin. Joten hommiin vaan!

Käsityöläisten lahjatupa-blogissa kerron Lahjatuvan uudistuneista kotisivuista. Niiden päivittämiseenkin pitäisi alkaa panostaa.