Hannen blogi

Arkisto: Helmikuu 2009

Aika ostaa kotimaista! Tervetuloa Kädentaito messuille!

Torstaina 26. Helmikuuta 2009

 Messuilla

 

Kädentaito messut järjestetään viikonloppuna 28.2-1.3.09 Wanhassa Satamassa Helsingissä. Mukana on paljon taitavia tekijöitä. Mekin olemme Helmiliinan kanssa siellä.

Osastomme on A11. Poiketkaahan luonamme!

Kädentaito-messut joka päivä sunnuntaita lukuunottamatta espoolaisessa Lahjatuvan myymälässä. Se on oikea kotimaisen käsityön aarreaitta!

Käsityöläisten lahjatupa -blogiin kirjoitan Lahjatuvan arjesta

Onnea tarvitaan

Maanantaina 23. Helmikuuta 2009

Onnea

Onnea toivottaa tämä perhonen

Onnea tarvitaan  tulevilla messuilla. Taidon lisäksi. Onnea siksi, että tulisi asiakkaita ja sää suosisi. Oikein paljon asiakkaita. Sellaisia, jotka meistä tykkäisivät. Sellaisia, jotka arvostavat kotimaista käsityötä. Varsinkin nyt tässä taloudellisessa taantumassa on tärkeätä suosia kotimaisia tuotteita. Niitähän messuilla riittää talon täydeltä!

Sää pitäisi olla myös sopiva. Ei liian aurinkoinen eikä myöskään räntää saisi sataa taivaan täydeltä.

Jotta paremmin jaksaisin olen tehnyt Toimistopäällikön kanssa pitkiä kävelylenkkejä viime päivinäkin. Raitis ilma ja liikunta virkistää mieltä ja kehoa. Meitä molempia siis.  Huomaan kävelyillämme kevään tulon edenneen. Linnut laulavat jo rinta rottingilla!  Kuvan kaltaisia perhosia ei pakkassäässä ole kuitenkaan näkynyt!

Käsityöläisten lahjatupa-blogiin kirjoitin hemmottelutuotteista

Tekemättä vielä…

Perjantaina 20. Helmikuuta 2009

Tulppaanikortit

Kuvassa korkeita kortteja tulppaanikuvin

Olen tehnyt Kädentaito messuille kirjoja pääpiirteittain ne, mitä ajattelinkin. Joitakin pitäisi vielä tehdä. Ainakin määrää lisätä.

Uusia uniikkikortteja pitäisi tehdä vielä lisää.

Lasinmerkkejä on vielä liian vähän

Kirjan kansiin tulevia uusia kuvia en ole maalannut vielä varastoon juuri yhtään! Kopiokuvia kyllä on. Moni haluaa alkuperäisen kuvan.

Esillelaittoa olen suunnitellut, mutta pitäisi ryhtyä konkreettisiin toimenpiteisiin: mihin laitan minkäkin tuotteen. Laitan osaston somisteeksi aiemmin maalaamani ison kukkakuvan.  Jos ehdin, maalaan uuden kuvan. Mutta tästä en ota paineita.

Tein kokeeksi kirjansidontamateriaalista muistilehtiöitä. Minulla on niitä ollut jokunen myynnissä Lahjatuvassa. Niitä on mennyt myös kaupaksi. Pitäisi ehtiä tehdä vielä lisää, koska asiakkaat näyttävät tykkäävän.

Välillä käyn katsomassa Auroran lahjan Annen valmisteluja. Hänhän on tulossa samoille messuille. Siellä ollaan niin aikataulussa, niin aikataulussa…

Lahjatuvan uusitut kotisivut menevät tuotantoon ensi viikolla. Ne ovat nyt sellaisessa kunnossa, että tuotantoon voi siirtää. Tekstien ja kuvien vaihtoa voin tehdä messujen jälkeen.

Käsityöläisten lahjatupa-blogiin olen kirjoittanut hiljaisen ajan töistä

 

Tilannetiedoitus

Keskiviikkona 18. Helmikuuta 2009

Kirja ja kutsut

Tällaiset kutsut ja hääkirjan tein asiakkaalle

Kädentaito-messut ovat jo ensi viikolla! Hui! Paljon on vielä tehtävää, mutta ei tilanne toivoton ole. Olen saanut paljon aikaiseksi viime päivinä.

Tilaustyöt sain tehtyä. Pari tilausta teen vasta messujen jälkeen. Sovin niistä asiakkaiden kanssa. Tällä viikolla olen tehnyt vielä kirjoja, kortteja. Kuvia pitäisi maalata vielä. Ja varmasti kaikkea muutakin tehtävää. Olen lisännyt kotisivuilleni joitakin kuvia ja päivittänyt messusivua siellä. Ensi viikolla ajattelin keskittyä tuotetöiden lisäksi vielä tuotteiden esillelaittoon osastollemme. Olemme Helmiliinan kanssa soitelleet ja lähetelleet sähköposteja. Jaammehan tuon pikkuruisen yksiön messujen ajan keskenämme.

Minulla on uusia tuotteita. Todella vaikeaa ennustaa, mistä asiakkaat pitävät. Teenkö niitä paljon vaiko vähän? Ikävää, jos tuotteet loppuvat. Toisaalta en haluaisi tehdä turhaa työtä, jos joku tuote ei asiakkaita miellytäkään.

Käytän liimausalustana mm. Hesarin kuukausiliitettä. Tänään aloin kyllästyä Barack Obaman naamaan, kun se aina uudelleen ilmestyi eteeni, kun vaihdoin liimaisen sivun uuteen. Toinen kummittelija kuukausiliitteessä oli Kari-Pekka Kyrö.

Hesarissa näin Mediapro-messujenjärjestäjän laittaman mainoksen. Hyvä, että mainostavat jo nyt. Toivottavasti messuille tulee väkeä. Ettei siellä turhan panttina olla. Tervetuloa, sinäkin!

 

 

Palaute

Maanantaina 16. Helmikuuta 2009

Kirjariipukset

Pitsikantisia kirjariipuksia

Olen viime syksynä tehnyt kirjariipuksia ensimmäisen kerran. Nyt tein niistä myös pitsikantisia versioita. On ollut tuota pitsiteemaa viimeaikoina.

Asiakkaani ovat ympäri Suomea. Usein postitan tuotteet. Laitan lähetyslistoihin ja laskuihin toiveen, että asiakkaat antaisivat palautetta.Positiivisen palautteen saaminen on tietenkin mukavampaa. Haluan myös tietää, jos asiakas ei ole pitänyt tuotteesta, vaikkei sen viestin lukeminen niin kovin kivalta tuntuisikaan.

Aika usein saan palautetta. Asiakas on saanut mitä tilannut. Joskus jopa enemmänkin. Ihanaa lukea sähköpostistaan kiittävä viesti aamun alkajaisiksi. Tulee hyvä mieli koko päiväksi. Ja vielä seuraavaksikin. Hyvällä mielellä tartun silloin päivän töihin ja teen tilaukset niin hyvin kuin kykenen.

Joskus asiakkaasta ei kuulu lähetyksen jälkeen mitään. Silloin mietin: eikö hän pitänyt saamastaan tilauksesta vai eikö hänellä vaan ole tapana antaa palautetta? Toivon tietenkin jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Pakkaspäivät ovat jatkuneet. Välillä oli pari tihkusadepäivää, mutta sitten palattiin taas perinteisempään talvisäähän. Täälläkin on lunta ollut jo monta viikkoa. Olemme koirulaisen kanssa kävelleet usein metsässä. Siellä linnut laulavat jo varovaisesti kevätlaulujansa. Ihana heitä on kuunnella siellä koiran kanssa polkuja kulkiessämme suurten puiden humistessa ympärillämme. Luulen, ettei ystäväni huminoita ja lintujen liverrystä paljon arvosta. Taitaa koiraherralla olla toisenlaiset mielenkiinnon kohteet.

Käsityöläisten lahjatupa-blogiin kirjoitin Filttiinan Tiinasta

Entä, kun asiakas ei maksa?

Torstaina 12. Helmikuuta 2009

Talvilaituri

Talvinen laituri meren rannalla

Tässä käsityöyrittäjän ammatissa on nurjiakin puolia. Yksi kurjimmista on se, että asiakas ei maksa tilattua tuotetta.

Yrityksille on tapana myydä tuotteet laskulla. Yritykset on kaiketi helpompi saada vastuuseen maksamattomista laskuista. Yleensä kaikki menee hyvin. Joskus saattaa maksu olla myöhässä, mutta viimeistään karhulasku saa kukkaron nyörit auki. Suureksi osaksi maksut hoituvat ajallaan. Kerran minulla oli eräs liikkeen omistaja, jolta rahat kertakaikkiaan loppuivat. Mutta laskuni hän hoiti. Lasku oli aika suuri, mutta hän maksoi siitä kuukausittain pienen erän. Lopulta kaikki tuli maksetuksi. Ihailen tällaista vastuullisuutta! Luotin häneen ja olisin antanut hänelle myöhemminkin tuotteitani myyntiin. Hän lopetti liikkeen pidon.

Yksityisasiakkaille lakkasin myymästä laskulla sen jälkeen, kun yksi jätti maksamatta saamansa tuotteen. Jo muutaman kymmenen euron maksamatta jättäminen on tällaiselle pienyrittäjälle iso raha. Minulla ei ole varaa menettää noita kymmeneurosia, puhumattakaan suuremmista rahoista.

Rahani olen siis aina saanut tuota yhtä tapausta lukuunottamatta. Entä jos en saa joltain yritykseltä useamman sadan euron tuotteista maksua koskaan? En ole siihen tilanteeseen joutunut. Enkä totta puhuen tiedä, miten silloin menettelisin. Pitäisi alkaa varmaan selvittää kuluttajaviranomaisten kanssa asiaa. Vai kenen? No, toivotaan että tällainen jää toteutumatta.

Laskuista hiiriin. Olen muutamana päivänä nähnyt hiiren kulkevan hangella. En tiedä, mitä asiaa toimittamassa. Löytävätkö ne ruokaa jostain? Ja missä ne ovat pakkasella ja mitä syövät?

Käsityöläisten lahjatupa-blogiin kirjoitin miehestä, joka osti vaimolleen lahjaa

Toisten tuotteiden kopiointi

Maanantaina 9. Helmikuuta 2009

 Avain

Avain - kuva. Tiettävästi ihan omani 

Olen ottanut joskus aiemminkin tämän aiheen esille. Mieleeni se tuli uudelleen, kun luin viimeisestä Taito-lehdestä artikkelin ‘Hyvä, paha plagiointi puhuttaa’.

Ylhäällä oleva avaimen kuva: Mielestäni se on aivan omani. Voihan olla, että joku on jossain maalannut samanlaisen kuvan. Sekin on tämän tuntemattoman oma. Toisistamme tietämättämme piirsimme samanlaiset. Tai sitten alitajuntaani on jäänyt jostain samantapaisen avaimen kuva. Sieltä alitajunnasta se tuli, kun mietin uudenlaista kotiin liittyvää kuva-aihetta. Kuka tietää. Saattoihan se niinkin mennä. Silti tuomitsen suoranaisen kopioinnin jyrkästi.

Myös blogeissa näkyy joskus käytettävän sumeilematta toisten ottamia kuvia koristamaan omaa blogia. Tästä aiheesta paasasi myös Risulintu omassa postauksessaan. Myönnän kerran käyttäneeni Yle:n kuvaa, kun kerroin heidän mangusteista kertovasta ohjelmastaan. Mainostin siis heidän ohjelmaansa ja kerroin kuvan alkuperän. Mutta varas, mikä varas! Miten se sanonta menikään: älä tee niin kuin minä teen vaan niinkuin minä sanon!

Käsityöläisten lahjatupa-blogissa  postaan ystävänpäivän lahjoista.

Leppoistako?

Perjantaina 6. Helmikuuta 2009

 

Aiemmin postasin Slow-liikkeestä ja leppoistamisesta. Aika nurinkurista, sillä täällä ei ole leppoista ollenkaan! Täytyy tunnustaa, että olen hieman stressaantunut. On enemmän tekemistä kuin aikaa. Täytyisi pinnistellä ja tehdä pidempiä päiviä. Iltaisin en jaksa, kun aloitan niin aikaisin. Viikonloputkin ovat olleet työpäivinä jo pitkään.

Stressiä tuli vielä lisää, kun haastattelin Annea Aurora lahjasta. Hän kun kertoi olevansa aikataulussa messujen suhteen. Ja ompelukone surruttaa! Minulla taas aikataulu mättää.

Kävin kaupungissa yhtenä päivänä. Hassua muuten, että me sanomme käyvämme kaupungissa vaikka asumme itsekin toisessa kaupungissa! Se varsinainen kaupunki on siis Helsinki. Piti käydä ostamassa kirjariipuksiini lisää vahattua lankaa.

Kun siellä kävelin, muistin taas miksi en siellä viihdy: joka paikassa tungeksivia ihmisiä, liikennevaloja, autoja, meteliä, pölyä. Ei ole minun maailmani. Äkkiä sieltä pois ja takaisin kotimaisemiin. Täällä on vielä pääosin rauhallista ja vihreää metsää ympärillä. Kävelyteitä ja polkuja. Merenrantakin on lähellä. Siis vielä toistaiseksi. Kun metro valitettavasti tänne tulee tuo kaikki on poispyyhkäistyä. Paitsi meri. Metron ideahan on mahdollisimman tiivis rakentaminen: puut vain nurin ja mahdollisimman paljon rakennuksia ja teitä tilalle. Ne samat asiat ovat sitten täälläkin: tungosta, autoja, meteliä… Mahdankohan viihtyä enää sitten?

No, vielä ainakin toistaiseksi saimme nauttia Toimistopäällikön kanssa mainioista kävelyretkistä. Välillä käymme metsässä. Eilen teimme retken kävelyteitä ja polkuja pitkin. Tulimme koirapuiston kautta kotiin. Puistossa oli samainen valkoinen villakoira, Lumi jonka tapasimme edellisellä kerrallakin. Koirat vähän juoksivat, kunnes kumpikin keskittyi omiin askareisiinsa.

Tänään aamulla nousin taas varhain. Tekemättömät työt painoivat mieltä. Voi, että olin ilahtunut, kun yksi äskettäin tuotteeni vastaanottanut lahjatavaraliikkeen pitäjä laittoi minulle niin kauniin kiitosviestin. Vastasinkin heille, että he pelastivat päiväni.

Täällä blogissani taitajia-osiossa haastattelemani Hanne Ajelje Hannettaresta on valittu Vuoden nuoreksi kädentaitajaksi. Onnea Hanne-kaimani!

Käsityöläisten Lahjatupa-blogissa kerron uudesta osakkaasta.

Anne Aurora lahjasta

Tiistaina 3. Helmikuuta 2009

Auroralaukku

Kuvassa Auroralaukku

Taitajia-osiossa esittelen teille laukkujen ja korujen tekijän eli Annen Aurora lahjasta.  

Kerrohan  Aurora lahjan  ja sinun alkutaipaleesta. Miten kaikki alkoi ja missä nyt mennään?
Olen räätälin tytär, joten käsityöläisyyden arvostus juontaa jo lapsuudesta. Itse päätin kuitenkin taidelukion ja mallistonsuunnittelijan opintojen myötä pitää käsityöt vain harrastuksena. Työskentelin ihan kivasti palkatussa kokopäivätyössä myyntialalla. Eihän luova ihminen mitään kutsumukselleen voi. Niinpä vuonna 1996 päädyin kaikkien kauhuksi irtisanoutumaan, hyppäämään täysin tyhjän päälle ja perustamaan yrityksen. Tuolloin en edes tiennyt, mitä alkaisin tehdä. Päätin luottaa itseeni. Samalla toteutimme pitkäaikaisen haaveemme ja jätimme kaupungin pölyt taaksemme ja muutimme maalle.

Yritykseni toimenkuvaan kuuluu myös musiikki. Alkuun paino olikin paljon musiikin puolella. Samalla kuitenkin aloin toteuttaa mielessäni olevia ideoita ja myin tuotteet suoraan lahjatavarakauppoihin. Vähitellen yritys kehittyi ja mukaan tuli kiertävät edustajat. Tunsin, ettei tämäkään ole sitä mitä haluan. Kaipasin suoraa kontaktia asiakkaisiin. Niinpä kokeilin ensimmäistä myyntitapahtumaani ja kaikki loksahti paikoilleen. Vähensin tukkumyyntiä ja aloin myydä enemmän itse myyntitapahtumissa ympäri Suomea.

Nykyisin olen keskittynyt täysin laukkujen ja korujen valmistukseen. Tasapaino tukkumyynnin, nettikaupan ja tavaroiden valmistuksen välillä on löytynyt kuten työn ja vapaa-ajankin. Mieheni Otto osallistuu nykyisin myös yrityksen toimintaan ja voin sanoa, että nautin työstäni ja elämästäni enemmän kuin koskaan.

Työskentelet kodin yhteydessä. Miten saat ajatuksesi irti päivän askareista?  Itselläni on sama tilanne ja hieman vaikeuksia pitää työ- ja vapaa-aika erillään. Oman hyvinvoinnin kannalta on pakko irtautua välillä työstä.
Meillä on selvä jako kodin ja työtilojen välillä. Työhuoneiden puolella ollaan töissä ja kodin puolella ollaan vapaalla. Töistä kotonakin toki puhutaan, mutta mitään töitä ei sinne tuoda. Tämän mahdollisti se, että taloa etsiessämme, päätimme että siellä on oltava tarpeeksi tilaa ja selkeästi kodista erotettava työtila. Kauan sopivaa haettiin. Lopulta löydettiin pitkä yhdessä kerroksessa oleva talo. Työtilana toimii talon toisessa päädyssä olevat neljä huonetta, noin 100 neliötä. Kotina talon toinen pää, noin sata neliötä. Tämä järjestely toimii tosi hyvin, mitä nyt langanpätkät tahtoo välillä salaa kulkeutua kodin puolelle sukkien pohjassa.

Tuot blogissasi käsityöyrittäjän arkipäivän jokaisen lukijan ulottuville. Siitä kiitos! Minusta on tärkeää kertoa käsityöläisyydestä haaveileville, millaista se todellisuudessa on.
Meillä on nettisivuillamme ollut alusta alkaen pieniä kirjoituksia myyntitapahtumista. Täytyy sanoa, että blogin kautta koko elämänsä avaaminen muiden luettavaksi oli melkoisen kynnyksen takana. Käsityöyrittäjyys on kuitenkin elämäntapani ja päätin yrittää. Positiivista palautetta alkoi asiakkailta ja myyjätutuilta tulla messuilla heti, joten se on innostanut jatkamaan. Toivon pystyväni tuomaan esille sen, että käsityöyrittäjyys on yritystoimintaa. Sillä voi itsensä oikeasti elättää, vaikka kovaa työtä se vaatiikin. Se on myös todella mielekästä ja palkitsevaa. Jokaisen vain täytyy löytää oma tapansa työskennellä.

Olen blogisi lukijana oppinut tuntemaan sinut järjestelmällisenä ja ahkerana käsityöyrittäjänä. Mistä ammennat energiasi?
Energia tulee ihan intohimosta ja rakkaudesta työtäni kohtaan. Työhön sekä muuhunkin elämään liittyvät tulevaisuuden haaveet ja unelmat ovat innoittavia. Vain työtä tehden ne on mahdollista toteuttaa. Itse yritän pitää tuota intohimoa yllä siten, että välillä pakottaenkin pidän työpäivät järkevän mittaisina. Koitan muistaa, että elämään täytyy kuulua muutakin kuin työ. Pitkä loma kevään ja kesän taitteessa on myös porkkanana ja palkintona odottamassa hyvin ahkeroidun kevään jälkeen. Tuo odotettavissa oleva loma antaa intoa tehdä töitä. Loman jälkeen on aina valtava määrä uutta energiaa, uusia ideoita ja intoa työskentelyyn.

Olet ahkera messujen kävijä. Ollaan menossa samoille Kädentaito-messuille helmikuun lopussa. Missä vaiheessa valmistelusi ovat?
Valmistelut ovat oikein hyvällä mallilla. Korupuolella on täydennystä tehty ja uusi mallikin on messuilla esillä. Tekstiilipuolella on nyt suuri laukkusarja työn alla ja etukäteen suunnitellussa aikataulussa olen. Tekstiilipuolellekin on uusi tuote messuille luvassa. Messupaikka on meillä sama kuin vuosi sitten. Osaston sisustuksen ja tavaroiden esillelaiton suunnittelu on nyt huomattavasti helpompaa ja onkin jo lähes suunniteltu. Viimeinen silaus tulee paikan päällä.

Lopuksi tahdon kiittää vielä sinua Hanne tästä haastattelusta! Oli todella kivaa, vaikkakin melko haastavaa pohdiskella omaa elämäänsä ja työtänsä sekä pukea ne sanoiksi. Taisi käydä niin, että tällainen kova ihminen puhumaan ei osannut myöskään vastata kovin lyhykäisesti! Kaikille toivotan hyvää vuotta ja käsityöläisille työntiloa ja menestystä. Messuilla toivottavasti tavataan!

Kiitos haastattelusta, Anne! Kädentaitomessuilla tosiaan nähdään!

Käsityöläisten lahjatupa-blogissa kerron toisten kommenteista

 

 

 

Hitaammin, hitaammin!

Sunnuntaina 1. Helmikuuta 2009

Talvikaislat

Talvisia kaisloja merenrannalla

Jokin aika sitten tiedotusvälineissä oli esillä Carl Honoren Slow-elä hitaammin -kirja.  Siitä on kerrottu myös Talouselämän sivuilla. Teeveessä kirjailija kertoi hauskasti, miten halusi lukea lapselle iltasadun mahdollisimman nopeasti: seitsemän kääpiön sijaan kertoi vain kolmesta! Lapsi huomasi tämän. Tämä havainto sai kirjailijan pohtimaan asiaa.

Slow-foodista olin kuullut jo aiemmin. Mikroruoan sijaan tehdään ja syödään ruokaa hitaasti ja nautiskellen. Kuulin, että Suomessa Slow-liikkeen ihmiset pysäyttävät  kadulla ihmiset, jotka kävelevät liian nopeasti.

Täällä pääkaupunkiseudulla tuntuu olevan ainainen kiire. Minne?

Suomessa on tutkija Timo Kopomaa kehittänyt termin leppoistaminen.

Aihe kiinnostaa minua. Toisaalta yritän tehdä työtä mahdollisimman tehokkaasti. Onko näillä kahdella asialla ristiriita? Ei välttämättä.

Kävimme pari päivää sitten hyvän ystäväni ja työtoverini Toimistopäällikön kanssa kävelylenkillä meren rannassa. Kuljimme aivan rannassa jäätyneiden kaislojen välistä. Olipa rentouttava reissu! Palasimme työpöydän ääreen virkistynein mielin.

Käsityöläisten lahjatupa-blogiin kirjoitin ystävänpäivä-somistamisesta