Hannen blogi

Luminen merenranta

Otsikon voin ymmärtää kahdella tavalla: pidä pikkuyrityksesi pystyssä tai älä kaadu talven liukkailla!

Rakastan talvea ja valkoista lunta, jota on kaikkialla: maassa suurina kinoksina ja puiden oksilla, jotka taipuvat lumen painosta.

Yksi huono puoli talvessa on: liukkaus. Se on erityisen vaarallinen myös käsityöläisille. Käsi ei saa katketa, vaikka kaatuisitkin. Millä teet tuotteesi, jos kätesi on paketissa! En ole arka ihminen enkä valita säistä, mutta käsityöläiseksi ryhdyttyäni olen koittanut pitää itseni pystyssä. Olen jopa ajatellut, että jos kaadun minun pitää ottaa maasta kiinni vasemmalla eikä oikealla kädellä! Kun kaatuu, siinä ei paljoa käsiä ehdi asetella! Tiedän sen, sillä Tansanian matkallani minulle sattui nolo tilanne: putosin kuoppaan. Vähän sattui polveen ja oikean käden nimetön on nyt pienellä mutkalla. Älkää kertoko tätä kellekään!

Toivon, että sinä käsityöläinen saat itsesi lisäksi myös yrityksesi pysymään pystyssä. Ja mikset saisi. Kun uskot asiaasi.

Käsityöläisten lahjatupa -sivulla kerron Espoon matkailun linkityksestä

Kuvassa yksi uusista kuva-aiheistani

Kädentaito-messut ovat jo vähän yli kuukauden päästä! Olen hieman huolissani talouden huonosta tilanteesta. Miten se vaikuttaa? Tulevatko asiakkaat messuille? Huolta on vain hieman, sillä pääasiassa valmistaudun messuille valoisin ja luottavaisin mielin. Siksi en halua synkistellä. Tosiasiat on kuitenkin hyvä pitää mielessä.

Messuille osallistuminen on kallista. Osaston vuokra on aika suuri. Forma-messuille en luultavasti enää osallistu korkean hinnan ja pikkuruisen osaston takia. Muutenkin siellä tuntee kuuluvansa vähän väärään sakkiin, koska siellä on paljon suurempia yrityksiä näytteilleasettajina. 

Katsoin televisiosta Pressiklubi-ohjelmaa. Siinä keskusteltiin median vaikutuksesta laman syntyyn. Yksi toimittaja oli sitä mieltä, että mediallakin on vastuunsa. Toinen toimittaja ehdottomasti kielsi asian näin olevan. Itse olen sitä mieltä, että nyt pitää myös median luoda toivoa ihmisten mieliin. Keskustelussa mukana ollut entinen valtionvarainministeri Iiro Viinanen sanoi, että nyt pitää SUOSIA SUOMESSA TEHTYJÄ TUOTTEITA.  Juuri niin! Näillä Kädentaito-messuilla niitä löytää! Katsoin osallistujaluettelosta, että meitä osallistujia on vaikka kuinka paljon. Siis ihanan paljon suomalaista osaamista.

Valtakunnan päättäjien suusta soisi myös kuuluvan sanoja ja tekoja, jotka auttavat laman kourissa pinnisteleviä ihmisiä. Miten pitäisi toimia, että tästä selvitään? Puhukaa valtakunnan isät ja äidit! Luin Hesarin nettikolumnin, joka kertoi presidentin suhtautumisesta asiaan. Olen kolumnistin kanssa samaa mieltä: tämä ei ole sitä, mitä kansakunnan äidiltä nyt odotetaan.

Linkkaan tässä uudelleen Älä ruoki lamaa-sivustolle, jota pidän hyvänä avauksena laman torjunnalle. Käykääpä lukemassa nekin, jotka eivät ole ennen siellä piipahtaneet.

Myös Käsityöläisten lahjatupa-blogiin kirjoitin suomalaisten tuotteiden suosimisesta

Uusi kuva-aihe: hääpuvut

Mitään muuta suomenkielistä sanaa en niin inhoa kuin TRENDI! Inhokkien inhokki.

Kieltäydyn kunniasta, että minun tuotteeni olisivat trendikkäitä. Eivät varmaan olekaan, jos joltain muotigurulta kysytään. Mutta, kun ei kysytä! Kun haastatellaan muotialan ihmistä ei mene minuuttiakaan, kun tämä inhotus on sanottu. Ja sanotaan monta kertaa.

Pärjään elämässä sekä työ- että vapaa-aika ihan ilman näitä trendejä. On olemassa niin paljon muuta mielenkiintoisempaa. Sellaista, joka antaa tuhat kertaa enemmän. 

Olen ahkerasti tehnyt omia, persoonallisia tuotteitani. Kuvassa on yksi uusista kuva-aiheistani:hääpuvut. Kuva-aihe on vanha, mutta uudistin sitä. Se on ollut yksi halutuimmista hääkuva-aiheistani. Nyt siis uuden näköisenä.  Tilaustöitä on ollut hämmästyttävän paljon, josta olen kiitollinen. Kädentaitomessuille valmistaudutaan. Tilaustöistä johtuen en ole pystynyt tekemään  niin paljon kuin kuvittelin. Täytyy kiriä kiinni, kunhan saan tilaustyöt postiin. Helmiliinan, jonka kanssa jaan osaston ollaan suunniteltu osastomme ulkoasua. Pitää sovittaa yhteen kaksi erilaisten tuotteiden tekijää. Sovussa ollaan vielä.

Viime päivinä on satanut lunta. Ollaan koiran kanssa nautittu kauniista talvimaisemasta ja lumessa kieriskelystä. Jälkimmäistä tosin harrastaa vain koira. Vaikka voisihan se olla kivaakin… Kehtaankohan joskus aamuhämärissä mennä koiran viereen hankeen pyörimään!

Alun trendikirjoituksesta tuli mieleeni: ensimmäinen hullun merkki, jos luulee itseään viisaaksi!

Käsityöläisten lahjatupa-blogiin kirjoitin alennusmyynnistä

 

Minulla on hirveän monta ‘projektia’ meneillään parhaillaan. Järjestelmällisenä ihmisenä minulla on yksi muovitasku yhtä asiaa kohden esim. uusien kirjojen kehittelystä yksi muovitasku. 

Sitten minulla on pahvikansioita, kuten Kädentaito-messukansio, Sinisen Huoneen tehtävät työt-kansio jne. Yhden pahvikannen sisällä on näitä muovitaskuja. Kädentaidot-messukannen sisällä on uusien kirjojen, korttien, juhlatuotteiden, messujen rakentamisen ym. muovikannet. Hyvä. Kaikki järjestyksessä!

Näitä eriaiheisia kansia ja muovitaskuja oli jo niin paljon, etten niitä enää hallinnut. Oloni oli levoton ja työskentely sekavaa. Olin ihmeissäni, koska yleensä klaaraan nämä tilanteet. Esimies (minä) komensi työläistä (minua) parempaan suoritukseen. Ei auttanut.

Sitten keksin: yksi työlista, johon  kokoan työt pääpiirteittäin. Otan listasta esim. työn: uudet kuva-aiheet. Sitten otan kuva-aiheet muovikannen esiin ja alan työskennellä.  Näin se toimii. Mielikin on levollisempi.

Taidon lahjavinkit-sivulla on monia kotimaisia lahjavinkkejä. Myös Sininen Huone on mukana

Käsityöläisten lahjatupa-blogiin kirjoitin turhista kolikoista

Postauksen loppuun laitan etsintäkuulutuksen varastetusta koirasta.

Collie varastettu 4.12.08

4. joulukuuta katosi kotipihalta pitkäkarvainen blue merle collie. uros, isohko.
Nähty valkoinen pakettiauto pihan edessä ja 2 miestä juuri ennen katoamishetkeä. Katosi puolenpäivän aikaan.

Nyt asialla on kiire!! Ilmestyykö naapurillesi outo koira?? Koiralla on mikrosiru ja nimi on Tessu. Toinen korva täysin lurppa ja  toinen pystyssä/lähes pysty! Koira on juuri täyttänyt 2 vuotta. Kaikki vihjeet tärkeitä!!

Katosi Riihimäeltä, mutta voi olla missä päin Suomea tahansa!

Koiran kuva ja omistajan yhteystiedot saa minulta. Jos tiedät asiasta  jotain laita kommentti, johon sähköpostiosoite mukaan.

Kuva myymälästä

Tässä blogini taitaja-osiossa onkin nyt käsityöläisen sijaan haastateltavana kotimaista käsityötä myyvän liikkeen omistaja, Tuire. Syksyllä 2008 Jyväskylään perustettiin liike nimeltä Kotimainen Helmi. Minulla oli kunnia saada se asiakkaakseni. Siellä myydään valmistamiani kirjoja. Koska pyrin liehuttamaan Suomen lippua korkealla ja komeasti, halusin toki tietää tästä liikkeestä enemmän! Kysytäänpä Tuirelta asiasta lisää. 

Mikä sai sinut perustamaan tämän liikkeen? Perustimme liikkeen yhdessä ystäväni Jaanan kanssa, koska molemmilla on ollut kiinnostus yrittäjyyteen jo pitkään. Kumpikin jätti vakinaisen työpaikan taakseen – niin paljon uskomme kotimaisuuden voimaan markkinoilla. Lisäksi meillä molemmilla on käsityöalan ja liiketalouden koulutusta takana. 

Mitkä ovat kriteerit, jolla tuotteet myymälään valitset? Haluamme myydä laadukkaita tuotteita, joissa on jotain ideaa. Ja mielellään sellaisia, joita ei täällä Jyväskylässä vielä ole tarjolla. Tietysti kaikki tuotteet ovat sellaisia, joita voisimme itsekin ostaa!

Kuvaile tunnelmiasi, kun liike oli avattu ja odotit ensimmäisiä asiakkaita. Kyllä se oli aika jännittävää…. Mutta liiketilamme on hyvin keskeisellä paikalla eikä mennyt kauaa, kun tuli ensimmäinen asiakas. Vaikka emme olleen mainostaneet yhtään. Ensimmäinen tuote, joka myytiin oli muuten Onnela Designin kukkaro.

Koska itse olen lamakapinassa tiedotusvälineitä vastaan minusta on ihanaa, että joku lamapuheista  piittaamaton avaa uuden myymälän. Ja hyvin on mennyt! Kyllä olen ihan samaa mieltä, nyt riittäisi jo laman lietsonta. Eihän tarvitse törsätä, pienikin ostos ilahduttaa yrittäjää!

Onko sinulla tulevaisuuden haaveita myymäläsi suhteen? Toiveena meillä on saada oma tekstiilimallisto myyntiin. Mahdollisesti myös muita pieniä tuotteita syntyy hiljaiseen aikaan kassalla

Toivotetaan Tuirelle ja Jaanalle sekä heidän Kotimainen Helmi-liikkeelleen oikein valoisaa tulevaisuutta. Poiketkaapa myymälässä, kun Jyväskylän seudulla liikutte!

Myymälän osoite: Kotimainen Helmi, Kauppakatu 35, 40100 Jyväskylä. Puhelin: 045 1395998 

Käsityöläisten lahjatupa-blogiin kirjoitin laman torjunnasta.   

 

Uusi tulppaani-kuva-aihe

Olen lamakapinassa! Minusta huonossa taloudellisessa tilanteessa pitäisi tuoda esiin myös sitä, miten asian kanssa pärjätään ja miten tilanne saadaan korjattua. Nyt tiedotusvälineet toitottavat huulet töröllään kaikista kauheuksista: konkursseja, irtisanomisia ym. Toki niistäkin on kerrottava. ei me missään Pohjois-Koreassa olla! Tämä tiedotustapa vain tuo lisää niitä konkursseja ym. Onneksi joku on asian oivaltanut: ‘Älä ruoki lamaa’. Käypä lukaisemassa!

Kuulin radiosta myös toisesta hyvästä aiheesta: Finanssialan keskusliitto on ryhtynyt ilotulitekapinaan vuoden vaihteen järjetöntä ilotulitteiden käyttöä vastaan. En viitsinyt aiheesta edes postata vuoden vaihteessa, kun olisin kirjoittanut niin rumasti! Olin aivan raivoissani, kun raketteja ammuttiin jo viikko ennen uutta vuotta. Kulje siinä sitten paukkuaran koiran kanssa ulkona. Entä ne kaikki henkilö- ja aineelliset vahingot? Nyt alkoi verenpaine taas kohota. En jatka tästä enempää.

Kapinoinnin lisäksi olen maalannut myös uusia kuva-aiheita, kuten kuvassa näkyvän kukan. Niistä on vasta mallikappaleet valmiina. Uusia kuva-aiheita on vielä suunnitteluasteella paperilla. Nekin olisi tarkoitus vielä maalata sekä kuvia varastoon esim. kirjan kanteen otettavaksi. Kunhan ennätän.

Otatan kuva-aiheista myös kopioita. Värikopioiden ottaminen on aika kallista puuhaa. Otatan kopioita vasta sitten, kun saan tehtyä malleja lisää. Ongelmana on se, että kun tulee korttitilauksia näistä uusista aiheista en voi niitä tehdä vielä. Yksi asiakas niitä jo tilasi. Sumplin sen tilanteen asiakkaan kanssa parhaan kykyni mukaan.

Lamasta huolimatta minulla on tilauksia niin, että voisin sanoa olevani aika kiireinen. Ihmeellistä! Nyt on tammikuu, jolloin yleensä kukaan ei halua mitään! Samaa sanoi yksi toinen käsityöläinen, jonka kanssa juttelin. Hyvä niin.

Käsityöläisten lahjatupa blogiin kirjoitin inventaarioista, jota nyt teemme.

Kuvassa eri rotuisia varjokoiran kuvia kortteissa 

Koirat ovat suuri rakkauteni. Sehän ei liene salaisuus. Koirien ystäviä on myös paljon. Nämä varjokoirat sekä eläinenkeli ovat aiheita, joita halusin nyt tehdä. Tämä halu tulee ikävästä, jota koen keväällä kuollutta vanhaa, rakasta koiraani kohtaan. Onneksi minulla on seuranani aina iloinen Toimistopäällikkö nytkin tätä kirjoitettaessa. Näkee juuri ihania koiranunia: jalat nykivät kuin juoksisi ja välillä pitää haukkua muistuttavaa ääntä.  Ehkä takaa-ajo menossa? Julkaisen postauksen tänään SUURENA PÄIVÄNÄ. On toimistopäällikön 8-vuotissyntymäpäivä! Onnea vaan työtoverilleni! Juhlan kunniaksi toimistopäällikkö saa herkkuruokaansa maksalaatikkoa! Merkkipäiväänsä hän viettää kuitenkin ihan ‘työn’ merkeissä.

Jos asiakkaat tulevat näistä varjokoirista pitämään edessä on jo yksi tiedostettu ongelma: koirarotuja on varmaan satoja! Teen kuvia yleisimmistä koiraroduista. Tiedän jo nyt, mitä tapahtuu: Asiakas penkoo koirakortteja etsien oman rakkaan Turrensa kuvaa. “Eikö sinulle ole  yhtään petit basset griffon vendeen-rotuisen koiran kuvaa?”

Koiran kanssa onkin ollut kiva tehdä kävelyretkiä, kun on ollut pitkään kuiva pakkassää. Olemme nauttineet kävelytuokioistamme auringonpaisteessa jääkiteiden kimaltaessa kuin timantit puiden oksistoissa. Tosin koirulainen on tainnut olla enemmän kiinnostunut toisten koirien jättämistä hajuista. Tätä kirjoittaessani tosin timantit ovat lakanneet kimmeltämästä: tihuttaa vettä.

Käsityöläisten lahjatupa-blogiin olen viimeksi kirjoittanut hakemuksen uudesta osakkaasta

………………………………………………………………………………………………………………………

Toimistopäällikkö kiittää monista huomionosoituksista, jotka hän on saanut sekä blogin kautta että sähköpostitse. Kaikki viestit on toimitettu perille ja ne on kuunneltu päätä kallistellen! Maittava juhla-ateria on nyt myös nautittu (=hotkittu).

Kuvassa herkkiä Milda-sarjan kortteja

Minulla on ollut jo muutaman vuoden Milda-tuotesarja, josta eniten olen tehnyt sydänaiheista kirjaa. Milda oli mummoni ja olen hänen mukaansa antanut nimen tälle sarjalle. Sarjan tuotteet ovat käsintehtyjä, jos mitkä. Esim. mainitsemani kirjan sivut olen ensin värjännyt ja repinyt sitten niiden reunat. Ihan kauheasti työtä! Hintakin on sillä luonnollisesti korkeampi, mutta silti olen niitä myynyt. Niistä ei voi erehtyä, etteivätkö olisi käsintehtyjä.

Tein nyt uudenlaisia kortteja tähän sarjaan. Kortit on tehty erikoispapereista ja reunat ovat revittyjä. Kuva on myös tyyliin sopiva: herkkä.

Pari julkisuudessa ollutta kampanjaa on ilahduttanut mieltäni: parhaillaan on menossa ‘Älä kailota’-kampanja julkisissä liikennevälineissä tapahtumaa kovaäänistä puhelimessa puhumista vastaan. Olen monesti joutunut kuuntelemaan näitä kovaäänisiä yksityiselämän tilityksiä. En millään haluaisi. Toinen kampanja on tulossa. Olikohan sen nimi ‘Älä ruoki lamaa’. Kerron siitä lisää ensi viikolla.

Käsityöläisten lahjatupa-blogiin kirjoitin hakemuksen, jolla haemme sinne uutta osakasta jakamaan myymälän pidon ilot ja velvollisuudet.

Huom. Roskapostauksen vuoksi kommentointi on estetty. Voit jättää kommenttisi tuoreimpaan postaukseen.

Kuvassa pitsikantisia kirjoja

Vallan romanttiseksi heittäydyin! Olen tehnyt uudenlaisia, pitsikantisia kirjoja. Muunkinlaisia on syntynyt, mutta tässä kuva nyt näistä.

Kädentaito-messut ovat jo ensi kuun lopussa! Olen hulluna tehnyt uusia mallituotteita, ottanut kuvia ja päivittänyt kotisivuja. Tein kevään uutuustuotteista ja samalla messutuotteista kotisivuilleni messusivun.  Kun suunnittelen ja teen uusien tuotteiden mallikappaleita, minulla on kaikki mahdollinen materiaali täällä työhuoneessa esillä. Ja sen täällä on näköistäkin! En kauhean hyvin viihdy näin sotkuisessa työhuoneessa, mutta järkisyyt pitää kaiken tarvittavan käden ulottuvilla. Tämä tavaranpaljous saa minut vähän levottomaksi. Nyt, kun olen saanut mallikappaleet jotakuinkin tehtyä voin keskittyä tekemään yhtä tuotetta kerrallaan lisää. Ja voin viedä pois kaiken ylimääräisen. Jospa sitten mielenikin rauhoittuisi.

Vuoden vaihteessa on pursiseuran töitä jonkin verran enemmän, kun täytyy tehdä kaikki vuoden vaihteeseen liittyvät päivitykset ym. Minähän olen pursiseuran sihteeri. Muutenhan pursiseurassa on tammikuussa hiljaista. Veneet ovat maissa ja meressä jäätä. Ainakin vähän.

Tästä kaikesta edellä kerrotusta johtuen oloni on tuntunut viime ajat kovin sekavalta. Minä olen aina kehunut, miten osaan ottaa esimiehenä tiukan otteen ja saada asiat järjestykseen. Nyt on esimiehen ote lipsunut tai työntekijä on vain muuten hankala. Pää on yhtä sekaisin kuin tämä huone.

Käsityöläisten lahjatupa-blogiin kirjoitin osakaskokouksesta

Roskapostauksen vuoksi olen laittanut kommentointieston. Jos sinulla on kommentoitavaa, kirjoittaisitko tuoreimpaan postaukseen.

Paperit leikkuriin

Samalla, kun olen postaillut Tansanian matkan kuulumisia olen ollut työhuoneellani ahkerana kirjojen kimpussa. Sain erän kirjansidontapaperia. Tällä kertaa en ottanut sitä valmiiksi leikattuna, sillä kokeilen erikokoisten kirjojen tekoa. Ja eikun leikkaamaan! Isojen paperiarkkien säilyttäminen (rypistämättä!) on vähän hankalaa, joten yritin taitella niitä jo valmiiksi ja leikata myös. Leikkaan papereita usein seisten ja samalla ikkunasta ulos katsoen. Leikatessa teen orava- ja lintuhavaintoja. Välillä käy talitintti koputtelemassa ikkunan rakoja syötävää etsien. Pelästyen lentää pois, kun huomaa minun seisovan ikkunan takana.

Valmiiksi leikattuja paperipinoja ompelemista odottaen. Kirjan kansikin odottaa kita ammollaan, että saisi paperipinon kitusiinsa.

Leikkaamisen jälkeen täytyy paperinippuja alkaa ommella ja kansittaa. Kannet ovat olleet kuivumassa painon alla vuorokauden. 

Valmiiksi ommeltuja kirjansivuja.

Yleensä ompelen luppoaikoina kirjojen sivunippuja valmiiksi. On mistä ottaa, kun kiire tulee. Loppuvuodesta minulta loppui sekä sivuniput että paperi. Jotenkin kitkuttelin ostamani pienen paperinipun avulla joulun yli. Sitten tilasinkin kokeeksi uudelta toimittajalta kahta erilaista paperia. Toinen on pinnaltaan vähän kuvioitua. Katsotaan nyt, mitä asiakkaat pitävät. Hehän sen päättävät, mitä teen jatkossa.

Ns välipäivien aikaan en suinkaan lomaillut, vaan puuhasin yhtä sun toista. Tässä tuli kerrottua papereiden leikkauksesta. Tein paljon muutakin, josta kerron seuraavissa postauksissa.

Käsityöläisten lahjatupa-blogiin olen kirjoittanut viimeksi turvallisuudesta.