Hannen blogi

Kuvassa tiikerimangusti. Kirjoitin näistä ihastuttavista pikkueläimistä postauksessa jokin aika sitten. Katselin niitä television luontodokumentista. Nyt nämä ihanaiset käyskentelivät runsain joukoin majoituspaikkamme pihalla Tansaniassa! Pitivät ihan samanlaista vikinää kuin muistan televisiossa kuulleeni.

Kuvassa tamaani. Näitä norsujen (luit oikein!) sukulaisia oli suuri joukko samassa pihassa kuin mangustejakin. En ollut eläissäni kuullut tällaisesta eläimestä. Ne oliva aika rohkeita. Joku oli niitä yrittänyt silittää sillä seurauksella, että sai tamaanin pureman käteensä. Tykkäsin näistä myös kovasti. Erityisesti minua huvitti niiden suun tiukka ilme. Näyttivät aika tosikoilta!

Kuvassa Impala-antilooppi. Erilaisia antilooppeja loikki pitkin Tansanian savanneja runsain määrin, osa joutuen leijonien ym petoeläinten hampaisiin.

Nämä ylläolevat eläimet käyskentelivät Seregnetin majapaikkamme lähistöllä. Paikassa oli ehdoton kielto poistua pihasta minnekään. Pihassa elelivät mm ylläkuvaamani mangustit ja tamaanit. Ymmärsin kiellon sinä varhaisena aamuna kun katsoin ikkunasta ulos: parin metrin päässä käveli virhahepo reippain askelin kohti jokea ja hetken päästä muutaman metrin päähän ilmestyi kolme hyenaa!

Seuraavassa postauksessa kerron vielä masai-heimosta. Sitten palaan takaisin käsityöyrittäjän maailmaan. Missä itse asiassa täällä koko ajan puuhaillaankin vaikka näissä postauksissa viivähdän vielä Tansanin savanneilla.

Käsityöläisten lahjatupa-blogissa kerron osakkaiden välisestä viestinnästä

Lupasin näyttää marraskuiselta Tansanian matkaltamme joitakin eläinkuvia. Matkahan oli eläinsafari. Onneksi oli myös nimensä mukainen.  Nämä seeprat gnu-antilooppien kera oli ensimmäinen kontakti Afrikan eläimiin. Näitä oli tuhansia ja taas tuhansia. Näky oli aika mahtava, kun näitä eläimiä riitti silmänkantamattomiin. Serengetiin oli tullut juuri sadekausi ja kaikkialla kasvit vihersivät. Siksi siellä oli niin paljon eläimiä. Muissa kansallispuistoissa niitä ei enää niin paljon ollutkaan, koska muualla oli kuivaa vielä.

  

Tämä leopardi lepäili puussa. Oli aika hassun näköinen, kun tuuli heilutteli sen vapaana riippuvia häntää ja tassuja! Päivän kuumuudessa se ei saalistanut vaan tarkkaili ympäristöä oksaltaan.

Myös leijonat olivat päivisin puussa ja korkeilla paikoilla samasta syystä kuin leopardit. Pari leijonaa käveli jeeppimme vierestä vähääkään meistä välittämättä. Ei edes vilkaisua suonut. Olimme jeepissa koko ajan. Sieltä poistuminen oli ankarasti kiellettyä. Olisi saattanut leijonakin kiinnostua, jos olisin noussut jeepin ulkopuolelle vähän kävelemään… Tosin se ei käväissyt mielessänikään.

Kun alkoi sataa, leijonille tuli kiire tulla puusta alas: niiden tassut eivät pidä märällä puun pinnalla.

Myös paviaanilaumoja näimme. Ne kulkivat aina laumoissa. Mukana oli myös pienenpieniä paviaanivauvoja, jotka olivat aivan liikuttavan ihania.

Näiden eläinten lisäksi näimme mm sarvikuonoja, virtahepoja, kirahveja, norsuja, villisikoja, gepardeja, hyeenoja, mangusteja, monenmoisia antilooppeja ja lintuja. Aiemmin oli vain televisiosta katsonut luontodokumentteja. Ihan kuin nyt olisi itse elänyt niissä dokumenteissa.

Olkoon joulunne tunnelmaa täysi. Kynttilät loistakoot lämmintä valoa. Rakkaat ihmiset ympäröiköön teitä. Ruoka maistukoon paremmalta kuin koskaan. Unohtukoon kiire ja arjen tohina.

Nautitaan joulun rauhasta! 

 

Joulun ajan kirjoja

Joulun ajaksi minulla on joitakin kirjoja, joihin aion paneutua.

Joulun kuvia (Natalia Brotherus, Nina Dodd). Tämän kirjan sain ystävältäni lahjaksi. Siellä on hienojen kuvien lisäksi joitakin joulun ajan sisustusvinkkejä ja ruokaohjeita. Kiva kirja antaa joululahjaksi jollekin.

Koiria, rakkautta ja surua (Yrsa Stenius). Näin Steniuksen kerran televisio-ohjelmassa. Puhui menetetyistä koiristaan niin suurella rakkaudella, että siitä asti kirjaa olen halunnut. Sain sen myös lahjaksi. Tiedän, että nenäliinoja on hyvä varata tähän lukuhetkeen.

Valkoinen masai (Corinne Hofmann). Olin jokin aika sitten Tansaniassa. Kävin myös masai-kylässä. Kuulin siellä tarinan sveitsiläisnaisesta, joka häämatkallaan ihastui masai-mieheen. Niin paljon, että jätti tuoreen aviomiehensä ja muutti lannasta tehtyyn savimajaan tämän uuden masai-ihastuksensa kanssa! Liitto päättyi jonkin vuoden jälkeen eroon (hämmästyttävää?!). Haluan tietää syyn tähän outoon ihastumiseen. Masai-miesten tavat ovat sellaisia, etten voi tätä asiaa mitenkään käsittää. Kerron joulun jälkeen tästä kirjasta lisää.

Käsityöläisten lahjatupa-blogiin kirjoitin myymälän viimeisistä myyntipäivistä ennen joulua.

… olen ostanut Lahjatuvasta näitä ihania Maila Häklin valmistamia keramiikkaruusuja

 … olen tehnyt myyntivuoroja Lahjatupaan. Nyt siis myös ylimääräisiä, koska näin joulua ennen meitä on kaksi myyjää paikalla. Toinen on avustajana eli tekee lahjapaketit ja hoitaa juoksevat asiat.

… suunnitellut ja tehnyt  ensi vuoden uusia tuotteita.

… en ole kovin paljon valmistellut omaa joulua. Pääpaino on toisten joulussa. En ole mikään koristeihminen eikä kotini pullistele joulukoristeista. Sen, mitä laitan ehdin kyllä vielä.

….olen tehnyt myös normaaleja toimistotöitä:kirjanpidon ylläpitoa, laskutusta

… olen havainnut orava-tuttuni liikuskelevan vastapäisissä puissa entiseen tapaan: huimia hyppyjä oksalta toiselle ja sähkötolppien välisellä kaapelilla tasapainoillen. Tämä tuttava kävi myös pihassani aidan päällä istuen syömässä istutetun, matalan männyn (mikä sen nimi nyt oli?) käpyjä. Hyvältä maistui kai, kun yksi käpy oli syöty otettiin toinen

.. en sen sijaan ole siivonnut täällä enkä työhuoneen takana olevassa varastossa. Aihetta nimittäin olisi. Toisaalta, kun suunnittelen ja teen uutta tarvitsen paljon tavaraa ympärilleni… No, löytyihän se tekosyy sieltä

… olen ulkoillut koiraystäväni kanssa, jota täällä virassa ollessaan kutsutaan myös Toimistopäälliköksi. Meillä on kovin mukavaa yhdessä, kun mennään tuttuja teitä ja polkuja. Työtä tehdessäni hän on sulostuttanut olemuksellaan työpäivääni

… tilannut kirjansidontapapereita uudelta toimittajalta. Saas nähdä, millaisiksi osoittautuvat käytännössä.

Käsityöläisten lahjatupa-blogissa kerron Lahjatuvan joulun ajasta

Kuvassa joululahjoja odottava koira - nyt tyytyväisin ilmein

Pienellä viivalla voi olla hyvin suuri merkitys. Esimerkkinä tämä joulukoira. Aluksi maalamaani koira näytti vihaiselta. Lahjoja odottava ei voi olla vihainen, eihän? Sitten piirsin pienen ylöspäin nousevan viivan koiran suupieleen. Johan ilme muuttui tyytyväisemmäksi.

Yleensäki kasvojen viivojen, silmät ja suu, piirtämisessä saa olla tarkkana. Väärään suuntaan piirretty viiva saa ilmeen näyttämään vihaiselta tai surulliselta, vaikkei se ollut tarkoituksena. 

Käsityöläisten lahjatupa-blogiin kirjoitin näyttelytilan tuolista, jossa asiakas voi levähtää

Kuvassa oman, onnellisen koirulaiseni tassut.

Postasin keväällä koirasta, jonka otin kiinni ulkoiluttaessani omaa koiraani. Tähän postaukseen laittoi myöhemmin kommentin ihminen, joka oli ottanut käsittääkseen samaisen haukun kiinni uudelleen. Kävin kommentoijan kanssa sähköpostitse tilanteen läpi. Olen samaa mieltä kuin hän, että kyseessä oli sama Max-koira, jonka olin vienyt Viikin eläintaloon.

Tämä kiinniottaja oli vienyt Maxin myös Viikin eläintaloon. Hän oli tiedustellut siitä päiviä myöhemmin eikä sitä poloista oltu pois haettu! Viikistä oli kerrottu, että asia on viranomaisten hallussa ja joskus on parempi, ettei koiraa toimiteta enää omistajilleen. Olen samaa mieltä. Max oli kiltin oloinen ja ansaitsee paremman omistajan kuin mitä sillä nyt on. Noinkohan Max joutuu Hesyn koirataloon? Toivotaan Maxille jatkossa parempaa omistajaa.

Ihmettelimme yhdessä Maxin toisen kerran (vai kuinka monennen?) kiinniottaneen kanssa yhtä asiaa: miksi ihmiset ottavat koiran, jos eivät siitä huolehdi.

Toistan taas tähän lauseen, joka on aina Hesyn tiedotteessa: Hän on sinun ystäväsi, toverisi, puolustajasi, koirasi. Sinä olet hänen elämänsä, rakkautensa, perheensä. Hän on sinulle uskollinen ja aito viimeiseen sydämenlyöntiinsä asti. Sinun tulee olla hänen kiintymyksensä arvoinen. Lause, joka saa kyyneleet aina silmiini.

Olethan joulumielellä ja muistat karvaisia ystäviämme! Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen joulukeräys järjestetään tänäkin vuonna Helsingissä mm Lasipalatsin kulmalla. Lisätietoa Hesyn sivuilta. Itse kokosin tähän keräykseen pienen paketin mm. oman koirani leluista, joilla se ei leiki.

Käsityöläisten Lahjatupa-blogiin kirjoitin tarkoista myynnin kirjauksista. 

Helmikuun loppu tuntuu hyvin kaukaiselta ajalta. Eikö? Niin minäkin ajattelin. Messujen järjestäjältä, Mediaprolta tuli lasku koskien Kädentaito-messujen vuokraa. Silloin tajuntaani iski, että sehän on ihan KOHTA! Siis pian, erittäin pian!!

Tilaustyöt, joita minulla jouluksi oli ovat nyt tehty. Toki täydennystä teen ihan jouluun asti.  Aika suunnata katse tulevaisuuteen. Minulla on suunnitelmia uusia taas jonkin verran tuotteitani. Olen toki jo aloittanut uusien juttujen koekappaleiden tekemisen.Tarkoitus on myydä niitä noilla messuilla, joten mitkään koekappaleet eivät riitä, tyttöseni!

Tein suunnitelman vuoden 2009 tekemisistä. Ihan lyhyt ei listasta tullut. Liian pitkä? No, kaikkeahan ei ole pakko tehdä.  Vuosi on yritykseni, Sinisen Huoneen juhlavuosi: täydet 10 vuotta on harjoitettu käsityöyrittämistä. Haluan sitä asiaa myös juhlistaa.

En ole koskaan aiemmin tätä tehnyt ja asiaa vähän vastustanutkin: jaan vähän isomman messuosaston toisen kanssa. Katsotaan, mitä mieltä olen asiasta messujen jälkeen. Se, jonka kanssa osaston jaan on ainakin mukava ihminen sen tiedän. Tämä kiva ihminen on Helmiliina, helmien tekijä. Hän on ollut minulla täällä taitaja-haastattelussakin aikanaan.

Käsityöläisten lahjatupa-blogiin kirjoitin Tähdenlentoja-näyttelystä sekä yhdestä ihanasta asiakkaasta.

Tässä on tällä viikolla valmistuneita ja jo postiin vietyjä talokirjoja.

Niitäkin tilataan, koska ovat persoonallisia vaikkakin hinnakkaampia. Hinta on korkeampia työläämmän valmistustavan vuoksi. Näitä on ostettu vieraskirjoiksi. Tiedän yhden tällaisen ostetun kiinteistövälittäjälle lahjaksi. Mikäs siinä, kiva lahjaidea. 

Kannen pahvia en saa kokonaan leikkurilla leikattua, koska katto-osa on vino. Se on leikattava mattoveitsellä. Myös kirjan sivujen katto-osa leikattava vinoksi. Minulla on pari paperileikkuria. Olen keksinyt systeemin, jolla saan vinot sivut leikattua myös leikkurilla. Keksin vähän aikaa sitten nostaa kirjan selkämyksen korkeutta hieman. Se helpottaa kirjan sisäsivujen asettelua kansiin. Aiemmin sivut tahtoivat vähän vilkkua kansien takaa, kun niitä oli niin hankala asetella kummallisen muotoisiin kansiin.

Käsityöläisten lahjatupa-blogiin kirjoitin myymälän joulun tuoksusta.

 

 Enkeli ja poika-taulu

Täällä työhuoneella ahkeroidaan kovasti. Pääasiassa olen tehnyt kirjoja. Lahjatuvalla on mennyt kettu- ja enkelitauluja. Kettutaulun kuva oli tässä postauksessa. Yksinkertaiset enkelitaulut ovat minulla olleet myynnissä jo vuosia. Yhä niitä menee. Jokaisessa taulussa on enkeli ja sen lisäksi joko tyttö, poika, koira tai purjevene. Pitäisi ehtiä maalata uusia tauluja ennen kuin menen ensi viikolla myyntivuoroon. Tätä joulunaikaa ei voi jättää hyödyntämättä. Tammi- ja helmikuussa kukaan ei halua mitään. Nyt on tehtävä, kun ostajia on.

Pariin lahjatavaraliikkeeseen ja yhdelle yksyisasiakkaalle on tilaustyöt nyt meneillään. Sen lisäksi pitää katsoa, että Lahjatuvalla on jotain myytävää koko ajan.

Kirjatilauksia tulikin yli odotusteni. Luulin pärjääväni kirjansidontapaperilla, jota minulla oli varastossa. No, sehän loppui. Haluaisin miettiä uudelleen, millaisia kirjoja jatkossa teen. Tilapäisesti ostin varastoon kirjansidontaan sopivaa paperia. Sillä pärjään nyt jouluun asti. Alkuvuodesta mietin sitten tätä paperiasiaa perusteellisemmin. Kirjan kansipahvivarastokin hupenee uhkaavasti… Luvassa on tukkukauppiaalta täydennystä.

Kotimaisia joululahjoja myös täältä Suomalainenjoulu.fi, kuten iki ihanat pinkit Reiska-tohvelit!

Käsityöläisten Lahjatupa-blogiin kirjoitin osakkaiden puuhista.