Hannen blogi

 

Tuli tilausryöpsähdys. Hetkeen en osaa keskittyä mihinkään. Tepastelen vain työhuoneessa edestakaisin enkä tartu työhön.  Esimies minussa ottaa tilanteen haltuunsa: työt järjestykseen ja tehdään vain yksi tilaus kerrallaan. Ensin tuo, sitten tuo, sitten…

Muutama vuosi sitten en myöskään aluksi osannut tehdä mitään, vaikka olisi pitänyt toimia nopeasti. Kirjani oli myyty lahjaksi tasavallan presidentille! Lahjan ostaja halusi siihen vielä ylimääräisen käsintehdyn kortin mukaan. Kortissa piti olla maalattu kuva ja omat yhteystietoni. Aikaa pari tuntia. Kortti piti viedä vielä postiin ja lähettää pikapostina.  Vaikeinta oli keksiä se kuvan aihe.  Olin aluksi aivan lukossa. Jotain onneksi tuli mieleen ja sain kortin ajoissa postiin. Paremmankin olisin tehnyt, jos aikaa olisi ollut enemmän.

Käsityöläisten lahjatupa-blogissa kerron uhkasta, joka vaanii pientä myymälää.

 

Pimeää. Kello on kuusi lauantaiaamuna. Paljon tilauksia ja siksi aloitan päivän työt ompelemalla kirjan sivuja. Työpöydällä on höyryävä kahvimuki. Jo toinen tänään. Tiikerikakku on uunissa ja munakello nakuttaa vieressäni. Radio soi hiljaa. Rauhallista. Toimistopäällikkö on käpertynyt pöydän alla jalkaani vasten. Sen lämpö tuntuu suloiselta.  Tästä en tahdo nousta… paitsi sitten, kun munakello pärähtää soimaan. 

Käsityöläisten lahjatupa-blogiin postasin kiireettömistä asiakkaista.

 

Kuvan kettutaulun kuvasin portailla ulkona. Ei kovin hyvä kuva tullut. Asiakas tilasi kettutaulun. Maalasin niitä kaksi valittavaksi. Otti molemmat.

Minua ketuttaa aina, sillä pidän kovasti ketuista. Luonnossa olen niitä nähnyt jonkun kerran. Minusta ne ovat nättejä. Jollain omituisella tavalla pidän myös niiden luonteesta. Siis siitä kuvitellusta luonteesta, ovelasta satukirjojen ketusta.

Käsityöläisten lahjatupa-blogiin olen kirjoittanut meistä osakkaista muutaman sanan.

 

 

Yksi oravista, jota seurailen työhuoneeni ikkunasta töitä tehdessäni. Täälläpäin kasvaa tammia, jonka terhon se on ottanut suuhunsa ja…

 

vienyt puuhun.  Sama tyyppi käy myös tutkimassa pihan roskista, jos kansi on jäänyt yhtään raolleen. Siitä on tullut vähitellen aina vaan rohkeampi; ei heti väistä vaikka roskista lähestyykin.

Toki muutakin on tehty kuin vain oravia katseltu: Kiitos asiakkaiden, tilaustöitä on ollut riittämiin. Joulutuotteita tehdään myös. Mihin aika vilahtaa… Olen aloittanut myös Lahjatuvan osakkaana, joten se vaatii oman panostuksensa.

Jos kävitte eilen sunnuntaina kotisivuillani tai blogissa, ne eivät olleet käytettävissä. Syy oli minussa, ‘insinöörissä’, joka teki vähän tuotantoonsiirtoja ei niin onnistuneesti. Pelastaja tuli vasta tuntien kuluttua, joten melkein koko päivä ne olivat pois käytöstä. Pahoitteluni.

Käsityöläisten lahjatupa-blogissa kerron oman näkemykseni asiakaspalvelusta.

 

 

 

Kuvassa Risulinnun omassa ovessa häneltä ostamani lintukranssi. Minulla se on ollut ovessa jo pitkän aikaa ja tykkään siitä kovasti. 

Taitaja-esittelyssä nyt  Risulinnun Anne.

Kerro vähän itsestäsi. Miten olet päätynyt tähän, missä nyt olet?
Olen 37-vuotias kolmen pienen pojan äiti ja käsityöyrittäjä. Ennen yrittäjäksi alkamista olin IT-alalla. En  tuntenut alaa omakseni, vaikka työssäni hyvin viihdyinkin. Puhuin monesti työkaverilleni ja tutuilleni halusta tehdä käsilläni jotain konkreettista, muutakin kuin näppäimistön naputus. Askarrellut olen pienestä asti.   Muutettuani miehen kanssa tähän vanhaan maalaistaloon ja  löydettyäni kaikki ihanat luonnonmateriaalit, innostus käsillä tekemiseen vain kasvoi.

Lasten synnyttyä ja oltuani hoitovapaalla, päätös alanvaihdosta vahvistui. Viimein irtisanouduin vakinaisesta työpaikastani ja jäin kotiäidiksi. Haavetta omasta yrityksestä olin kasvatellut hiljaisuudessa jo useamman vuoden. Viime keväänä rohkaistuin perustamaan T:mi Risulinnun.

Käsityöalan koulutusta minulla ei ole, vaan kaikki on kantapään kautta opittua lukuun ottamatta lyhyttä huovutuskurssia. Olen miettinyt antaisiko käsityöalan tutkinto lisäarvoa tekemisilleni. Ainakaan lasten ollessa pieniä en aio lähteä opiskelemaan. Juuri nyt teen käsillä sitä mitä koen tärkeäksi ja olen kotona lasten kanssa.

Olen risufriikki ja sorruin itsekin ostamaan risukranssin (kuva alussa). Kerro kranssin synnystä.
Hanne kysyi olenko koskaan tehnyt lintukranssia. En ollut, mutta halusin kokeilla. Risulintuja olen tehnyt kymmeniä, mutta en koskaan ovikranssi-kokoa. Kokeilin lintua risusta, mutta en saanut mieleistäni. Eikä samasta materiaalista tehty lintu olisi kranssista juurikaan erottunut. Päädyin tekemään linnut mustikanvarvuista.

Tiesin Hannen haluvan melko yksinkertaisen ja luonnollisen näköisen kranssin. En tarjonnut koristeiksi mitään keinotekoisia materiaaleja. Valmistusprosessin aikana lähetin muutamia kuvia vaihtoehdoista ja lopulta yhteistyössä päädyimme kuvan koristeisiin.

Olen kateudella katsonut blogissasi kuvia asuin- ja elinympäristöstäsi. Kuvailetko sitä lukijoille.
Asun perheineni Noormarkussa, Söörmarkun kylässä, 1920-luvulla rakennetussa maalaistalon päärakennuksessa. Muutimme tänne vuonna 2000 ja siitä asti on koko ajan remontoitu jotain osaa talosta. Talon ilme on pyritty säilyttämään entisellään ja mm. vanhat puuikkunat mieheni on itse kunnostanut. Remontti jatkunee vielä vuosia eteenpäinkin. Toiveissa on joskus päästä rakentamaan talon
yläkertaan lisää makuuhuoneita.

Puuhaa on riittää myös talon ulkopuolella. Muutaman vuosikymmenen villinä kasvamaan päässyttä pihapiiriä on muokattu ja uudistettu hellällä kädellä. Pihan laitossa suosimme perinteisiä ja talon henkeen
sopivia materiaaleja. Arvannette, että tästä pihasta löytyy myös paljon erilaisia risu- ja sammalkoristeita. Kukkapenkeistä ja kasvien kätköistä pilkistelevät myös monenlaiset, ruosteiset romuaarteet.

Sinulle on tulossa uusi työhuone. Kerro siitä.
Tähän asti risut ja sammaleet ovat vallanneet välillä suihkutilan ja välillä pressutetun keittiön lattian. Tähän  on tulossa helpotusta. Tontillamme on vanha, pyöreä AIV-rehutorni, jonne mieheni on rakentanut minulle pientä risutyöpajaa. Pajaan tulee puulämmitys. Sähkön lisäksi sinne ei muita mukavuuksia tule. Toivon pajan valmistuvan jo tämän vuoden joulukranssipuuhia varten.

Teet monenmoista eri materiaaleista. Kerrotko tuotteistasi.
Olen onnekas saadessani tehdä tuotteita monista ihanista materiaaleista. Pääraaka-aineet, koivurisu, sammal sekä villa ovat luonnollisia ja uusiutuvia luonnonvaroja. Myös töihin käytettävät lisäkoristemateriaalit
yritän pitää mahdollisimman luonnollisina. Risut ja sammaleet saan pääosin omasta pihapiiristä ja huopatöissä yritän suosia suomalaisten lampaiden villaa.

Risutuotteistani suosituimpia ovat olleet runsaudensarvet ja erilaiset kranssit sekä tietenkin risulinnut, joiden tekemisestä tie käsityöläisyyteen alunperin alkoi. Sammaltöitä teen pääasiassa vain tilauksesta, jotta asiakas saisi työn itselleen mahdollisimman tuoreena. Tuotteet pakkaan mahdollisimman ekologisesti käyttämällä kierrätysmateriaaleja ja mahdollisimman vähän muovia.

Toiminta-ajatukseni on tehdä pieniä sarjoja persoonallisia tuotteita. Tiedän, että en pysty kilpailemaan halpatuonnin kanssa määrillä enkä hinnoilla, siksi yritän tehdä jokaisen työn niin hyvin kuin osaan.
Uskon, että asiakkaat osaavat arvostaa rakkaudella ja huolella tehtyä tuotetta. Vakiomalliston lisäksi teen tilauksesta esimerkiksi sammalhahmoja ja erikoiskokoisia kransseja. Oman tuotannon lisäksi kirjoitan lehtiin ja nettijulkaisuihin käsityöartikkeleita. Tilauksesta pidän myös kursseja.

Varsinaiset nettisivut aukeavat piakkoin, mutta sitä ennen töihini voi  tutustua blogissani.

*************************************************************************

Lahjatuvan blogiin olen kirjoittanut käsityöläisten turhasta vaatimattomuudesta.
 

 

 

Olen joskus aikoinaan käynyt ajankäytönhallinnan kurssin. Asia, joka kiinnostaa minua. Siitä on ollut paljon hyötyä, vaikka opit meinaa välillä unohtuakin. Mutta palautan itseni aina takaisin järjestykseen aikani sekoiltuani.

Sillä, miten työaikansa käyttää on suuri merkitys: tehokkaasti tai tehottomasti. Teen yleensä hyvin tiiviitä työpäiviä ja saan paljon aikaiseksi. Koneeni alkaa yskiä iltaa kohti mentäessä ja silloin en koskaan töitä teekään. Jos on kiire, aloitan aamusta. Varhain. Esim. viideltä! 

Vanhan kansan sanonta: Tuo tullessas, vie mennessä ja ajattele kulkiessas on oikein hyvin sanottu. Tätä yritän soveltaa parhaani mukaan.

Ensimmäisestä myyntivuorosta kerron Lahjatuvan blogissa

Lukijani Anne Auroran lahjasta pohti myös omassa blogissaan tätä aikatauluasiaa.

 

Viimeisen viikon aikana olen tehnyt tilaustöitä pursiseuran sihteerin töiden lomassa. Mm yläkuvassa näkyvän vauvakirjan, jossa on turvepellavahuopakannet. Kiva vaihteeksi, kun ei ole aina söpöjä vaaleanpunaisia -ja sinisiä kirjoja. Kirjassa on ruskeat sivut ja kullanvärinen lastenvaunu-leima sivun alalaidassa. Tehty on myös parille asiakkaalle hääkutsut- ja kirjat, hääalbumi sekä tilauskirjoja erääseen lahjatavaraliikkeeseen.

Välitän Kynttiläpaja Kalevantulesta,  Reetalta tulleen viestin: Hän on vuokrannut kynttiläpajalleen tilat Metsolan kartanosta. Kartanossa olisi tilaa muillekin ja omistaja vuokraisi tiloja mielellään käsityöyrittäjille. Esim. kivinavetasta saisi kesäksi toimivan käsityöläispuodin. Käykääpä tutustumassa kotisivuihin ja ottakaa omistajaan yhteyttä, jos tilan tarvetta on Multian lähiseudulla.

 

 

Samalle asiakkaalle tein myös hääkirjan. Ei kovin perinteinen sekään.

 

Kuulun siihen vähemmistöön, jolle syksy on melkeinpä vuoden parasta aikaa:  värikkäät lehdet, syysmyrskyt (kun en enää ole veneilijä voin rauhassa tykätä näistäkin), pimenevät illat, kynttilän valot, ihmisten valaistut kodit ja pihat. Syksyssä on sellaista luonnon rajuutta, joka vetoaa minuun.

 

 

No, kukas se siinä! Tykkääköhän sekin syksystä?

Helsingin Sanomissa on kilpailu itseaskarrellusta syyskortista.

Olin käsityöyrittäjän urani alkuaikoina joitakin vuosia osakkaana kotimaista käsityötä myyvässä liikkeessä Espoossa Lahjatupa-nimeltään. Olen sanonutkin, että se on ammattikouluni tähän työhön. Lopetin osakkuuden muutaman vuoden jälkeen, koska tuli muita kuvioita. Päätin palata. Huomasin kaipaavani yhteisöä ja virikkeitä, joita saan sitä kautta. Työtä haluan tehdä yksin, mutta on hyvä olla tekemisissä toisten käsityöläisten kanssa. Mikä on palatessa, kun minut on toivotettu niin ihanasti tervetulleeksi. Nuo sinnikkäät naiset ovat pitäneet putiikkia pystyssä sillä aikaa, kun minä olen huidellut muualla.

Putiikki on aseman vanhassa makasiinissa. Viehättävässä keltaisessa puutalossa Espoon keskuksessa. Ympäristö voisi olla viihtyisämpikin, mutta tunnelma putiikissa on viihtyisä, josta asiakkaatkin pitävät.

Alan pitää blogia myös tuosta Lahjatuvasta, kunhan pääsen homman alkuun. Eka myyntivuoro on  lokakuun alkupuolella. 

On ollut aikamoisen kiire viime aikoina. En ole juuri ehtinyt muissa blogeissa vierailla. Tehdä töitä vaan. Toki en valita. Ihanaa, että töitä on niin paljon että niistä pääsee valittamaan! Tämä on siis ihan positiivinen kommentti.