Hannen blogi

Viime keväänä minulla oli haastattelussa joitakin taitajia, jotka kertoivat itsestään ja työstään. Kysyin heiltä, mitä nyt kuuluu. Tässä koottuja vastauksia:

Mirka Laine-Penttilä kertoi Tuotteita kansallispukukankaasta -postauksessa persoonallisista käsitöistään. Hänen kuulumisensä nyt: 
‘Kevät ja kesä ovat menneet todella nopeasti. Olin heinäkuun alussa Tokiossa messuilla. Sitä edeltävä aika meni valmisteluissa. En ollut koskaan Aasiassa käynyt. Messut menivät oikein mukavasti ja kiinnostus suomalaisiin tuotteisiin oli positiivista. Elo/syyskuun vaihteessa olin Tukholman Formexissa. Yllätyksekseni yksi tuotteistani valittiin kilpailemaan Formidable-palkinnosta. Sen lisäksi olen onnistunut säilömään puutarhan satoa. Syksy on kivaa aikaa, kun luonto on värikäs. Hyvää syksyn jatkoa ja paljon terkkuja Marttilasta.’

Multialainen kynttilänvalaja Reeta Kynttiläpaja Kalevantulesta -postauksessa kertoi tyylikkäiden kynttilöidensä teosta. Hänen kuulumisensa tänään: ‘Kiitos hyvää kuuluu! Olemme muuttaneet pajamme uusiin tiloihin luomumatkailutila Metsolan kartanon vanhaan tallirakennukseen. Olen todella mielissäni alkaneesta yhteistyöstä kartanon omistajan kanssa. Tällä hetkellä töitä on niin paljon, että emme ole vielä toisen kynttilänvalajan kanssa avanneet pajaa yleisölle. Avajaiset on tarkoitus pitää lokakuun alussa. Olemme suunnitelleet tilaan kynttiläpuotia, jossa on myytävänä omien kynttilöiden lisäksi myös muuta lahjatavaraa ekologisiin ja reilun kaupan tuotteisiin painottuen.  Olen nyt myös kunnallisvaaliehdokas.’

Hanne-kaimani  Hanne, pohjalaanen huovuttaja.-postauksessaan valaisee oman huovuttajataustaansa. Nyt tämä kiireinen pohjalaisnainen kertoo näin: Tänne kuuluu ihan hyvää, töitä painetaan “tukkaputkella” Joulusesonki aika on alkanut . Onneksi saan kolme työharjoittelijaa! Oma työpanos ei enää riitä - aika on rajallista- eikä perhettä saa missään nimessä unohtaa. Työpäivät pyrin pitämään 08.00-16.00 ja jatkoa 20.00- 24.00 joskus reilusti ylikin… Työharjoittelijat aloittavat ensi viikolla. Illat ja viikonloput haluan omistaa ehdottomasti perheelle ja levätäkin pitää . 7.10 lähden Lontooseen ja kotia tullahan 10.10. Matka  liittyy Käsityötä pohjanmaalta- hankeeseen. Joskus sitä miättii, et onko muuta elämäs ku tyän tekoa vaan.? Mutta kuten sanotahan notta silloon pitää takoa ku rauta on kuumaa. Nii-in niitä hiljaisiakin kausia on välillä. Kuten tammi-helmikuu ylleensä. Nyt pitää tehdä rahaa hieman näillekin kuukausille varmuuden vuoksi.’

Toinen pohjalainen huovuttaja  Filttiinan Tiina kertoo tästä päivästään:  ‘Hyvää kuuluu! Töitä on riittävästi. Olen tuonut työmaani kotiin, koska vanhin tyttöni muutti pois. Valtasin huoneen heti itselleni, vaikka onkin vähän ahdasta. Kotona on paremmat pesutilat, joten huovuttaminen onnistuu täällä paremmin. Tosin täällä on putkiremontti, mutta onneksi ollaan jo voiton puolella. Näyttelyä olen kokoamassa yhden hopeasepän kanssa. Näyttelyn nimi on mahtipontisesti ‘Suuri Tammi ja Taivaanvalon synty’  ajankohta: 14.11.08-4.1.09. Laitan kuvia kotisivuilleni joulukuussa. Koirauutisia: täällä odottaa kotiin pääsyä pojat Simo ja Jaska, ikää kymmenen viikkoa ja aivan ihania tapauksia!’

Kynttiläntekijä kertoo Leena-kynttilänvalaja -postauksessa omasta työstään. Tässä hänen kuulumisensa tänään:’ Olen ollut Espoon tuomiokirkkoseurakunnan järjestämillä Matin markkinoilla myymässä tuotteitani. Onneksi sää suosi ja ihmisiä oli kiitettävästi paikalla. Olen saanut isomman työtilan Kirkkonummelta, Oitbackan kartanon 100-vuotiaasta rakennuksesta. Siinä on ollut aikanaan sepän paja, puusepän verstas ja kanala. Minä olen vuokrannut sen kanalan . Osa tavaroista on jo siirretty sinne.Toivon aloittavani syyskuun aikana. Joulu lähestyy kovaa vauhtia, kynttilöitä pitäisi tehdä. Miten saisi johdettua itseään jämäkällä otteella?’

Täyskäännöksen tehnyt, käsityöyrittäjyydestä ja lahjatavaraliikkeestä luopunut Ritva kertoi  Minulla oli lahjatavaraliike -postauksessaan silloisesta elämästään. Nyt kuuluu ihan muuta: ’ Olen aloittanut iltapäiväkerhon ohjaajan työt läheisessä koulussa. Siellä askartelemme ja touhuamme kaikenlaista. Lapset ovat pääasiassa 7-8 vuotiaita, pääasiassa poikia  ja täynnä energiaa. Mukavaa on ollut. ‘

Sulosista paperimassatöistä kerrottiin Paperitaru-prinsessan unelmien toteuttaja-postauksessa. Kamillan kuulumiset tänään: ‘ Nyt on kaamea kiire, kun joulu lähestyy ja käsityöläisen päämyyntikausi on joulu. Teen tukkutilauksia. Lähestyvä myyjäinen työllistää. Vielä ehtii kerätä voimia käymällä punttisalilla ja tekemällä hyviä aterioita. Töitä teen joka päivä. Lepäilen sitten tammikuussa.’

Jututin myös helmien tekijää Helmiä Helmiliinasta -postauksessa. Näin hän kirjoittaa nyt: ‘Kiitos, kun muistat meidät ja kyselet  kuulumisia. Keväisen kirjoituksen jälkeen on tapahtanut paljon asioita, sellaisia asioita joista silloin vielä uneksin.Perustin oman toiminimen toukokuussa, pähkäilyjen ja jahkailujen jälkeen. Sinä Hanne olit kannustamassa ja tyrkkimässä minua.. Kiitos!  Samassa rytäkässä perustin myös helmi- ja korupuodin nettiin. Sen jälkeen minulla ei ole juurikaan vapaa ollut. Teen koruja ja hoidan helmipuotia edelleen normaalin päivätyön jälkeen iltaisin ja viikonloppuisin.  Pääosa nettipuotini asiakkaista ovat koruharrastajia, jotka ostavat helmiä ja korunosia minulta. Heitä on yllättävän paljon Suomessa nykyään. Se on todella hieno asia! Selkeästi voi huomata, että kaikenlaisia käsitöitä arvostetaan nykyään todella paljon.
Kaupan avautumisen jälkeen minulle on tullut myös enemmän tilaustöitä koruista, esim. solmittuja
helminauhoja. Kesä hurahti nopeammin kuin uskalsin edes aavistaa töiden merkissä, ihanien töiden.
Tuli elokuu, ja silloin alkoi Wanhan Sataman Kädentaidon messut jo lähestyä. Mielessä pientä paniikkia,
mutta  mieheni toimesta teimme sentään automatkan Eurooppaan. Mukana minulla oli tietenkin makeanvedenhelmiä ja silkkilankaa. Joten matkatuliaisina tuli siis ainakin solmittuja helminauhoja. Wanhan Sataman syyskuiset messut olivat ihanat! Niistä jäi hyvä mieli.  Siellä oli ihana tunnelma ja iloisia asiakkaita. Marras-joulukuussa menen muutamaan pienempään ja isompaa joulumyyjäiseen. Kerron
niistä kotisivuilla sitten myöhemmin lisää. Kiitos, Hanne!  Meillä onkin sitten treffit ainakin ensi maaliskuussa Wanhassa Satamassa’

Kysyin kuulumisia kaikilta haastattelemiltani. Tähän mennessä sain vastaukset näiltä. Postaan jatko-osan, jos muistakin kuuluu jotain. 
         

Teen sopimuksen tilauksesta asiakkaan kanssa, jos tilauksessa on useita muistettavia asioita. Olen huomannut, että se on kaikkein selvintä. Paperilla on kaikki, mistä me olemme sopineet. Se on hyvä meille molemmille osapuolille: minä sitoudun tekemään sopimuksessa luetellut asiat sovittuun hintaan. Asiakas vahvistaa tilaavansa juuri ne asiat, mitä paperissa lukee.

Kun minulla on useita tilauksia työpöydälläni on helppoa näistä tilausvahvistuksista katsoa, mitä minun piti tehdä. Sen sijaan, että alkaisin lukea välillämme käytyä sähköpostikeskustelua ja sieltä poimia asioita.

Tähän tilanteeseen sopii sananlaskut: Joka väärin kuulee, se väärin vastaa. Tai: Joka paljon lupaa, sen vähän antaa. Tai sopiiko? En tiedä.

Lopuksi vielä ajatus, jonka on kirvoittanut viime päivien surulliset tapahtumat: Pitäkää huolta toisistanne!

Kuvassa Sarin veikeä huovutettu hääpari

Kesätauon jälkeen haastattalussa on jälleen yksi taitaja.Tällä kertaa jututamme Saria. Linkkejä, joista hänen töitään voi ihailla löytyy tuolta jutusta vähän alempaa.

Lukijat haluavat tietää sinusta. Kuka siis olet?
Hei, olen Sari, Sarin Lahja-aitasta. Toimin käsityöyrittäjänä Kiuruvedellä, valmistan huovutettuja tuotteita. Asumme kotipaikallani ja yritykseni toimii järven rannalla olevan kotimme yhteydessä, maaseudun rauhassa. Perheeseen kuuluu aviomies ja tänä syksynä koulun aloittanut tytär.
 

Synnyin Suomessa, mutta muutin pian vanhempieni kanssa Ruotsiin. Paluumuuttajina tulimme takaisin tänne kotiseudulle n.15 vuotta sitten. Olen koulutukseltani lastenohjaaja ja lisäksi olen suorittanut automaatioasentajan osatutkinnon. Työhistoriaa löytyykin perhepäivähoitajasta - johtosarjatyöntekijään… Harrastan lukemista, piirtämistä ja maalaamista.
 

Olen pienestä pitäen ollut kova tyttö piirtämään ja tekemään käsilläni kaikenlaista. Huovutusinto jäi päälle satunnaisesta kokeilusta, silloin kun neulahuovutus teki tuloaan joitakin vuosia sitten. Villa on materiaalina niin moniulotteinen, että siihen ei kyllästy, päinvastoin uusia ideoita syntyy niin kovalla vauhdilla, että työsarkaa riittänee pitkälle eteenpäin.

Millaisia tuotteita teet? 
Valmistan pääasiassa neulahuovutettuja tuotteita. Olen vasta tämän vuoden keväästä alkaen keskittynyt täysin tuotevalmistukseen, joten varsinaista ´tuoteperhettä´ ei ole ainakaan toistaiseksi tarjolla, Jokainen työ on oma uniikkikappaleensa. Tuotteiden yksilöllisyys johtuu siitä, että huovutustekniikkassa materiaali ´elää´ voimakkaasti jokaisessa työssä. Täysin samanlaiseen lopputulokseen on jopa mahdotonta päästä. Huovutan koristekäyttöön ja maskoteiksi tarkoitettuja arjen pieniä piristyksiä. Sellaisia Huovutettuja Hyväntuulen Hemmoja ja Heppuja! Niistä löytyy mm. eläimiä laidasta laitaan. Muitakin hahmoja , kuten enkeleitä, peikkoja ja tonttuja valmistuu aina kysynnästä riippuen. Nämä ovat kaikki oman mielikuvitukseni tuotoksia ja yhteistä  niille on se, että ne on valmistettu ´pieni pilke silmäkulmassa´. Jokaisen otuksen elämäntehtävänä on levittää iloisia ajatuksia ympärilleen.

Teen myös tilaustöitä, huovutettuja näköishahmoja. Ne valmistuvat valokuvia apuna käyttäen. Ihmisiä erilaisten harrastustensa parissa, hääpareja ja lemmikeistä koirat ovat olleet hyvin suosittuja. Näiden lisäksi huopuu laaja skaala kaikkea muutakin, monesti juuri tilausten ja tiedustelujen pohjalta. Kuten koruja, kirjanmerkkejä, kirjasia, pussukoita, töppösiä, tauluja… Vain mielikuvitus on rajana sille mitä kaikkea voisi tehdä!

Missä myyt niitä?
Tällä hetkellä valmistan valtaosan tuotteista tilauksesta. Väylänä toimii blogini Tekemisenriemua   ja Sarin Lahja-aitan kotisivut . Soittamalla tai sähköpostilla voi ottaa yhteyttä. Lisäksi tuotteita on tarjolla pieniä valikoimia Talastorilta Heinolasta sekä myyntiedustajalta Kuopiosta. Nettikauppa on rakenteilla. Toivon saavani sen avattua tänä syksynä. Valmiiden tuotteiden myynti tuleekin painottumaan tulevaisuudessa sinne.  Tiedotan asiasta blogini puolella, kun se on ajankohtaista. Tilaustöitä tulen tekemään  samalla tavalla kuin tähänkin saakka. 
Pidit myös lahjatavaraliikettä, mutta et enää. Miksi lopetit?
Perustin toiminimen v.2004 ollessani vielä päivätyössä. Tein tuotteita harrastusmielessä pienimuotoisesti. Vuonna 2006 keväällä täyttyi suuri unelmani ja avasin oman lahjatavaraliikkeen ja siirryin täysipäiväisesti yrittäjäksi. Keväällä 2008 jouduin kuitenkin punnitsemaan asioita ja tekemään vaikean päätöksen, lopetin liikkeen. Kaikkeni yritin, mutta lopulta oli vain todettava, että pelkkä sisu ja tahdonvoima ei riitä pyörittämään yritystä. Raha ratkaisee. Pienellä paikkakunnalla ei erikoisliikkeen asema ollut alkujaankaan paras mahdollinen. Lahjatavaraliikkeen myynti on voimakkaasti sesonkipainotteista ja kiinteät kulut pyörivät silti joka kuukausi. Myynti ei yksinkertaisesti riittänyt kattamaan ylläpidosta aiheutuvia kuluja. Rohkeus ei enää riittänyt pidemmälle. Katsoin parhaaksi lopettaa ennen kuin taloudelliset huolet olisivat siihen pakottaneet.Vaikean päätöksen äärellä meinasinkin heittää jo kirveen kaivoon ja kuopata koko yrittäjä-urani. Onneksi tunnelin päähän ilmestyi valoa ja läheisten kannustamana tulin järkiini ja päätin jatkaa yritystoimintaa  kotona omien tuotteiden parissa. Ajattelenkin, että olikohan tämä jo alusta lähtien se asioiden lopullinen tarkoitus? Sillä olen tämän hetkiseen elämääni ja työhöni tyytyväisempi kuin koskaan ennen! Liikkeen perustamista en kadu hetkeäkään, vaan päinvastoin minulla on hieno ja opettava kokemus takataskussa. Sain siitä hyvät eväät tulevaisuuteen! 

Minulta on näiden yrittäjävuosien aikana lukemattomia kertoja kysytty kahta korttien kuva-aihetta: lehmäaiheinen ja rippikortti. Ensimmäisen sain tänä kesänä tehtyä, mutta rippi-aihetta en vieläkään. Koska en keksi, mitä siinä kuvassa pitäisi olla.

Minulla on yksi rippikuva, jossa on kirja ja sen päällä risti. Synkkää. Haluaisin jotain valoisampaa. Olen tätä asiaa monta vuotta  tuloksetta pohtinut. Onko teillä mitää ideaa?

Kuvista televisiokuviin ja mainoksiin. Mielestäni tv-mainokset ovat yleensä luokattoman huonoja. Joitakin helmiä on onneksi seassa ja jäänyt mieleen. Äskettäin ilmestyi wc-paperimainos, jossa nuori nainen istuu wc:ssä ja tekee lopulta vessapaperista itselleen häähunnun. Oivallus! Kaikkein kauheimpia ovat jankkaavaat mainokset, jossa toistetaan lukemattomia kertoja samaa asiaa tai sitten oikein juntit. Täytyy tosin tunnustaa, että muistan paremmin ne jankuttavat mainokset. Tietty, kun 10 kertaa toistetaan sama tuotteen nimi!

Vielä haluan mainita yhden televisioon liittyvän asian, vaikka tästä postauksesta tulee sillisalaatti . Ylen Areenalla on vielä 22.9 asti nähtävänä Matkapassi-ohjelman Ecuador ja Galapagos-saaret osio.  Olen vuosi sitten molemmissa ollut ja matka oli huikea kokemus. Mieleenpainuvinta tietysti oli Galapagos-saarten uskomattoman kesyt eläimet.

Tässä on toimistopäällikköni ‘työn touhussa’ sulloutuneena pieneen koloon kaapin viereen. Pitäisikö sille antaa potkut? En pysty, sillä tykkään siitä niin kovasti!

Messut, nyt jo tulevat ovat olleet ajatuksissa. Luulen, että Forma-messut tulen jättämään jatkossakin väliin korkean hinnan takia. Yli 800 euroa (sis.alv) kahden neliön tilasta! Lisäksi messujärjestäjät eivät pidä meitä käsityöläisiä kovin hyvinä asiakkaina. Emme ota isoja osastoja ja emmekä tuo järjestäjille tukuttain rahaa. Ilmoittauduin jo Kädentaito-messuille, jotka pidetään helmi/maaliskuun vaihteessa  Wanhassa Satamassa ensi vuonna. Jaan osaston Helmiliinan kanssa. Olen aina ollut osaston jakamista vastaan, mutta kustannussyyt pakottavat siihen. Sitä paitsi Helmiliina on mukava ihminen ja tekee kauniita helmiä. Kaiken kukkuraksi hänellä on samanlainen otus kuin tuossa kuvassa. Helmiliinalla oli vain enemmän järkeä eikä palkannut laiskimusta apulaisekseen!

Messujen jälkeen olen ollutkin kiireisempi kuin aikoihin. Töitä on vaikka kuinka paljon. Hyvä niin.

Kuvassa messupöytä Kädentaito-messuilla:kirjoja, tauluja ja peilejä.

Ennen messuja tuskailin taas tutun ongelman kanssa: hinnoittelu. Mitään vaikeampaa ei tässä työssä voi olla! Toki materiaalikustannukset on helppo laskea. Siihen se helppous sitten loppuukin. Oman työn hinnan määrittely on NIIN vaikeaa. Pakko miettiä hinta siltä pohjalta, että ostaako asiakas tuotetta tällä hinnalla. Liian halvalla ei voi myydä. Jos tuote on asiakkaasta liian kallis se jää ostamatta. Lopputulos: valitettavasti tingin siitä omasta palkasta. Sillä ei moni suostuisi työtä tekemään. Tiedän, etten ole ainoa käsityöläinen joka näin tekee. Tietäisivätpä asiakkaat tuotteen kalleutta ihmetellessään, millä palkalla sekin tuote on tehty!

Messut on nyt messuttu kuumassa Wanhassa Satamassa. Eiköhän siellä ole ilmastointia ollenkaan?  Arkeen pitäisi palata. Tämän ensimmäisen päivän kulutan vain messukamoja paikoilleen asetellessa ja tilannetta nollatessa.

Toivoin pilvipoutaa. Aurinko paistoi lauantaina. Väkeä olisi voinut olla enemmänkin. Aamulla on enemmän vilskettä, mutta iltapäivä oli hiljaisempi. Oliko ihmiset kuitenkin lähteneet mökeillensä tai ulkoilemaan, kun oli kaunis ilma? Sunnuntaina toivottu pilvipouta toteutui ja väkeä oli selvästi enemmän.

Olin tyytyväinen siihen, miltä osastoni näytti. Myös asiakkailta kuulin paljon myönteisiä kommentteja ja ihasteluja. Jos jokaisesta ihastelusta olisi pitänyt maksaa jotain olisin tienannut aika hyvin! Myynyt olisin enemmänkin tuotteitani suoraan osastolta. Myynnin pienentymistä edellisiin messuihin verrattuna harmittelivat myös naapuriosastojen näytteilleasettajat. Sunnuntaina sain sieltä onneksi monia erittäin mielenkiintoisia kontakteja. Nyt vain toivomaan, että kaikki ne suunnitelmat toteutuvat…Joidenkin asiakkaiden kanssa sovin jatkosta: häätuotteiden ja tilauskirjojen teosta.

Nyt siis katse tulevaisuuteen. Seuraavat Kädentaito-messut ovat keväällä. Alan pohtia niihin osallistumista. Ja mitä muuta teen jatkossa? Muutamia tilaustöitä alan pian tehdä. Ihan ensimmäiseksi pitää purkaa tuossa selkäni takana nököttävät messukamat ja laittaa paikoilleen.

Messuille osallistui ainakin kaksi blogituttavaa: Helmiliina ja Auroran lahja. Molemmat kertovat varmasti omissa blogeissaan kuulumisia. Kovin paljon en ehtinyt muita osastoja kiertää. Mainitsemisen arvoinen oli viereisellä osastolla majaillut Lumineule. Kauniita neuleita.

Messut ovat aivan ovella. Nyt pitää vain toivoa, että messujen järjestäjä on asiansa hoitanut eli esim. mainostanut tarpeeksi. Myös säällä on merkitystä. Jos on heloittava auringonpaiste ihmiset menevät mökeille ym. Jos taas sataa kaaamalla: kuka ulos nyt viitsisi mennä. Pilvipouta olisi paras.

Toki haluaisin, että saisin hyvin siellä myytyä ja saavani asiakaskontakteja.

Tervetuloa, hyvät lukijani tekin käymään minun ja muiden käsityöläisten luona Wanhaan Satamaan Helsingin Katajanokalle 6-7.9.08. Osastoni on B18.

Mesuilla on näytteilleasetajana myös blogissanikin esittelemäni Helmiliina E110. Piipahtakaa myös häntä tapaamassa!

Näkemisiin! Pitäkää peukkuja meille!

Päivitys sunnuntaina 7.9: Nyt on sunnuntaiaamu. Eilinen, aurinkoinen päivä tuli vietettyä kuumassa Wanhan Sataman hallissa. Minähän tilasin pilvipoutaa! Ei ollut tilaus mennyt perille. Ihmisiä oli liikkeellä kohtuullisesti, mutta hiljaisia hetkiäkin oli. Olivat kai sitten menneet mökeille tai ulkoilemaan auringon paistaessa. Kerron kuulumisia tarkemmin huomenna. Tänään menen vähän kiertelemään muiden messuosastoja ennen avaamista. Ainoa hetki, kun sen pystyy tekemään. Eilen en ennättänyt kierrellä ollenkaan. Jos tänään saisi sitä pilvipoutaa, pliis!

Kuvassa kasapäin erivärisiä lasinmerkkejä. Myynnissä messuilla edelleen myös käsinsitomiani kirjoja ja tauluja. Kirjat ym. olen tehnyt jo aiemmin. Viime aikoina olen keskittynyt näihin juhlasomisteisiin.

Messujen lähestyessä kaaos työhuoneellani pahenee! Siivota ei nyt kannata, koska koko ajan tulee uutta roskaa:paperisilppua, narunpätkiä ym. Messuille lähtevää tavaraa työkaluja, kalusteita, somistekankaita on nurkissa odottamassa lähtöä.

Teen töitä nyt tosi ahkerasti. Täytyy pitää varansa, ettei tule kremppoja. Merkkejä niistä on jo olemassa. Työtehtäviä pitää siksi vaihdella. Valvon usein aamuyöstä ja joskus ollaan koirulaisen kanssa lähdetty jo aamulla puoli neljän jälkeen kävelylle ja sieltä sitten kahvin jälkeen työpöydän ääreen!

Tekemistä on vielä paljon ja ote alkoi lipsua. Tein vähän sitä ja sitten vähän tätä. Minullahan on kaksoisrooli: työnantaja ja työntekijä. Seurattuani tilannetta esimiehenä käskin keskeyttää toiminnan hetkeksi ja kutsuin palaverin kokoon. Palaverissa oli kaksi osallistujaa: Minä ja Minä. Siinä päätettiin luetteloida tekemättömät työt. Näin tapahtui. Kaaos päässäni oli mennyttä. Kruksaan tehdyn työn ja siirryn seuraavaan. Tämä on hyväksi havaittu konsti menneiltä työvuosilta työskennellessäni suuremmassa yrityksessä kuin tämä omani.

Ajatukset ovat niin ensi viikonlopussa, että teen välillä mitä sattuu. Kuten esim. puristan Mobilat-tuubista rasvaa hammasharjan päälle! Maistui ällön rasvaiselta! Sattui olemaan vielä sitä rasvaista versiota geelin sijaan.