Hannen blogi

Juuri äsken soitti yksi puhelinmyyjä, joka olisi halunnut myydä minulle taas jotain. Olen niin ärsyyntynyt puhelinmainonnasta, että pitää tämäkin postaus kirjoittaa. Itse en ikinä soittele kenellekään mainostaakseni tuotteitani. Saattaisinhan sillä konstilla joitakin asiakkaita saadakin. Koska en itse pidä tuosta markkinointitavasta laisinkaan en harrasta sitä myöskään omassa markkinoinnissani.

Sen verran olen kotikasvatusta saanut, etten keskeytä ihmisen puheita. Mutta näiden kanssa on pakko. Ovat opetelleen sellaisen imelän puhetavan ilman taukoa. Ennen kohteliaasti kuuntelin vuodatuksen loppuun. Enää en. Keskeytän epäkohteliaasti puhetulvan ja sanon ‘Ei kiitos’. Markkinointitapoja on muitakin. Tämä tapa on tosi  ärsyttävä. Tästäkin vie voiton ärsyttävyydessään roskamainonta  sähköpostiin ja blogiin.

Puhelinmainonnan voi myös kieltää ilmoittamalla siitä Suoramarkkinointiliittoon. Näin olen tehnytkin jo vuosia sitten. Huomaan, että kielto on vanhentunut (voimassa vain 3 vuotta). Eli täytyy nyt soittaa heti ja uudistaa kielto numeroon 0600 13404.

Kesäaika lähestyy. Postaan varmasti harvemmin, kun pidän itsekin välillä pieniä lomia. Myös lukijat viettävät paljon aikaa muualla kuin tietokoneen ääressä.

HUOM. Tämä postaus on roskapostien kohteena. Joudun ottamaan tästä kommentointimahdollisuuden pois. Jos sinulla on jotain kommentoitavaa, kirjoittaisitko sen tuoreimpaan postaukseen.

Kissablogi. En edes tiedä, mistä olen tämän löytänyt, mutta hällä väliä.

Kissaa en ole koskaan pessyt. Koiria kylläkin. Näyttävät ihan yhtä kurjilta.

Hyvää alkanutta viikkoa teille!

HUOM. Jouduin ottamaan kommentoitimahdollisuuden pois roskapostauksen vuoksi.

 

Esittelyvuorossa on tekstiilitaiteilija Mirka Laine-Penttilä. Hänen Oprikka-niminen yrityksensä myy kansallispukukankaasta tehtyjä tuotteita. Miten ihanan raikas ja omaperäinen idea! Ensi alkuun onnittelut Mirkalle. Hänen Someron Alina -laukkunsa valittiin Taidon huhtikuun tuotteeksi.  Ja sitten esittämiini kysymyksiin:

Ihastuin ideaasi käyttää kansallispukukankaita nykyaikaisten asusteiden ja laukkujen ja  materiaalina. En ole kansallispukujen ystävä, mutta näihin sinun tuotteisiisi ihastuin oitis. Kerro idean synnystä.
Kiitos, tosi mukava kuulla, että ideasta pidetään! Minunkin täytyy rehellisesti sanoa, että en koskaan nuorempana ollut sillä tavalla kansallispukujen ystävä, että olisin sellaisen puvun halunnut laittaa juhliin päälle.  Paimiossa Turun lähellä abit perinteisesti pukeutuvat penkkaripäivänä kansallispukuun. Silloin pitäisi mieluummin hullutella fantasia-asussa kuin kansallispuvussa. Meillä Halikossa, jossa kävin lukion penkkarit vietettiin fantasiapuvuissa. Ymmärrän oikein hyvin, jos joku sanoo kansallispuvun tuntuvan vieraalta.

Ajatus uudesta kansallispukukankaiden soveltamisesta syntyi ulkomaan matkalla, jonka teimme mieheni kanssa Lounais-Irlantiin ystäviemme luokse. Irlantilaisten valtava innostus omaan kulttuuriin,  käsitöihin ja perinteisiin yllätti positiivisesti. Se oli erilaista kuin mihin olin Suomessa tottunut: iloista ja mukaansa tempaavaa. Olin jo pitkään halunnut tehdä jotakin käsityön parissa. Ompelualan ihmisenä oli selvää, että työ löytyy siltä saralta. Muistin äitini nuoruuden aikaisen, vielä tallella olevan Kirkkonummen kansallispuvun hameen. Vaatteita en halunnut tehdä. Pohdinnan jälkeen päädyin laukkuihin ja asusteisiin.

Kotisivullasi sanot ‘Tarkoituksenamme ei ole seurata tarkasti ohimeneviä trendejä ja viimeisintä muotia, sillä toivomme tuotteistamme olevan niiden käyttäjille iloa pitkään’. Koska inhoan sanaa ‘trendi’ ilahduin kovin kirjoituksestasi. 
Mielestäni kansallispuvun konseptiin sopii, ettei tarvitse juosta viimeisimmän muodin ja trendin perässä. Ne  ovat ajattomia. Siksi niihin perustuva tuotekin saa olla trenditön. Se kestää paremmin aikaa ja niitä on helpompi yhdistellä erilaisten asujen kanssa. 

Koska kansallispuvut ja niiden käyttö ovat jämähtäneet paikalleen, mielestäni on erittäin tarpeellista saada tähän osaan perinnettämme uutta potkua ja virkistystä. Sitä voidaan elävöittää tuomalla pukuperinne nykyajan elämään sopivilla tuotteilla. Näin se saa uutta ulottuvuutta ja toivon mukaan myös lisää tunnettavuutta ihmisten keskuudessa.

Asuit vuosia Amsterdamissa. Miten ajan koit ja mitä se muutti sinussa?
Sen verran aikaa vierähti Alankomaissa, että se tuntuu toiselta kotimaalta. Aika siellä oli sekä helppoa että vaikeaa. Olen todella onnellinen, että lähdin. Opin sillä reissulla valtavasti. Ulkomailla oleskelun jälkeen oppii katsomaan Suomeakin eri tavalla. Näkee paljon sellaista hyvää, mitä ei ennen ollut huomannut. Vastaavasti huomaa niitäkin seikkoja, jotka eivät täällä ole kauhean hyvin. Ulkomailla oleskelun ansiosta olen innostunut käsityöyrittäjänä ottamaan reilusti kontakteja ulkomaille. Se ei tunnu pelottavalta. Minä ainakin haluan kannustaa kaikkia rohkeasti ylittämään rajat, jos yhtään on kiinnostusta ja halua.

Marttilan kylä ja kansakoulu. Millaista elämä on siinä ympäristössä?
Alankomaissa kaipasin kaikkein eniten luontoa ja vapaata liikkumistä metsissä ja pusikoissa. Se olikin tärkein syy palata Suomeen. Mihinkäs metsäläis-suomalainen neulasistaan pääsisi!;) Asumme mieheni kanssa täällä Marttilassa pienessä n. 2000 asukkaan kunnassa. Täältä on hyvät yhteydet joka paikkaan. Lähimpänä ovat Salo, Turku ja Loimaa. Helsinkiinkin ajaa helposti. Tämä koulurakennus tupsahti meille ihan sattumalta. Olimme etsimässä itsellemme vanhaa hirsitaloa kodiksi. Marttilan kunta oli myymässä tätä kiinteistöä. Piha on suurehko, joten töitä siellä riittäisi vaikka kokopäiväisesti.  Rakennukset ovat elämänpituinen projekti, joten ehkä tätä valintaa voi elämäntavaksikin kutsua. Koirille on tietysti tavattoman mukava ulkoilla ilman hihnaa.

Lopuksi onnittelut hyvin toteutetuista kotisivuista! Olet siellä kivasti kertonut taustaa toiminnallesi.
Kiitos! Voisin vielä  kommentoida, että varatkaa riittävästi aikaa jos harkitsette omia nettisivuja.  Kokemuksen mukaan ne eivät valmistu muutamassa päivässä. Antoisaa niiden tekeminen on. Siinä joutuu itsekin miettimään omia juttujaan ja selvittämään uusia asioita.

Lopuksi Mirka sanoo: ‘Oikein mukavaa kevättä kaikille ja kiitokset Hannelle’

Kiitos itsellesi, Mirka! Kiva, kun saimme tutustua sinuun.

Valahdan aina kalpeaksi, kun löydän postilaatikosta verotoimiston kirjeen. ‘Mitähän nyt?’ tulee heti mieleeni. Muistissa on heidän aiempi selvityspyyntönsä, kun olin töpeksinyt alv-valvontailmoituksen kanssa. Yritän hoitaa asiani niin, ettei selvityspyyntöjä tarvitse lähettää. Inhoan niitä! Ei niitä kohdalleni em. syistä ole juuri tullutkaan. Kukapa verottajaa rakastaisi! Alvin huojennushakemuksessani  ei verottajalla ollut huomauttamista. Palauttavat minulle maksettuja alveja takaisin. Nyt minäkin olen huojentunut!

Postilaatikostani löytyi myös mieluinen kirje: Tilasin helmet ja korvikset Helmiliinalta. Aiemmassa postauksessani on hänestä pieni haastattelu. Tästä olen myös huojentunut, sillä pelkään aina postin katoamista.  Korut olivat suloisia.  Kiitos Helmiliina! Helminauhan nimi on Kaipaus. Samaan aikaan, kun lähettelimme korun tekijän kanssa aiheesta sähköposteja rakas koirani kuoli. Jokainen koirastaan välittävä tietää, mitä se merkitsee.  

Minulle alkoi jokin aika sitten tulla hirveästi roskapostia yhteen postaukseeni. Aina, kun otin roskat pois tuli kymmeniä tilalle. Ei auttanut muuta kuin poistaa tämä kirjoitus kokonaan ja niihen roskien tulo loppui. Olin huojentunut. Jostain syystä kävijätilastostani näkyy tämän poistamani postauksen kommenttiyritykset. Parin viikon aikana on tullut 800 roskakommenttia! Ihan turhaan velivenäläinen kirjoittelet, sillä sitä postausta ei enää ole. Hahhah!

Tilaustöitä olen tehnyt myös: hääkutsuja ja Muistiin merkittyä-kirjojani eräälle yritykselle yrityslahjoiksi. Huojentuneena vein tilaukset postiin. Lisäksi olen valmistautunut syyskuun alussa pidettäviin messuihin.

Että näin. Entäs teillä?

Pienyrittäjyyden nurja puoli.

Edellisessa postauksessa oli esimerkki laatukäsityötä myyvästä liikkeestä, jota ei tarpeeksi kuitenkaan arvostettu. Suurten ketjujen liikkeet jyräsivät. Kauppakeskukset ovat toistensa klooneja:jokaisessa samat liikkeet. Sitäkö asiakkaat oikeasti haluavat?

Käsityöyrittäjänä oleminen ei ole toki aina helppoa, kuten em. liikkeenharjoittajakin kertoi. Vaikkei omaa liikettä olekaan, saa tällaiset käsityöyrittäjät kuten minä tehdä paljon työtä ja palkka on pieni. Lisäksi pitäisi olla innostunut kaiken aikaa. Siis pitäisi. Aina ei ole.

Yrittämiseen kuuluu mokia enemmän kuin onnistumisia. Vuosisadan ideoita ei synny joka päivä. Se on vain hyväksyttävä.  Itselleen pitää antaa epäonnistumiset anteeksi.

Yrittäjä vastaa itse ratkaisuistaan. Myös niistä huonoista.

Parasta yrittäjyydessä kuitenkin on vapaus tehdä, mitä eniten haluaa.

Tiedän monen blogini lukijan harkitsevan nyt yrittäjäksi ryhtymistä. Näillä saatesanoilla: onnea matkaan!

Taustatiedoksi: Nyt jututettavana on Ritva Volama, lahjatavaraliike Valkea Kuulaan pitäjä. Liike oli suuressa kauppakeskuksessa ja myi kotimaista, laadukasta käsityötä. Minulla oli kunnia saada tuotteitani tähän liikkeeseen myyntiin. Liikkeessä yli myynnissä mm Jenni Linnoven keramiikkaa, Haaparepun  puuleluja,Studio Jaffen suloisia mohairshaaleja (ei kotisivua) , Loftetin pläkkilyhtyjä ja vaikka mitä tyylikästä ja ihanaa. Liike lopetti kuitenkin viiden vuoden jälkeen. Miksiköhän? Kysytäänpä

Miksi halusit liikkeenharjoittajaksi?
Halusin perustaa kotimaisten käsityötuotteiden myymälän, koska tarjontaa ei Espoossa ollut ja tiesin/tunsin lukuisia käsityöläisiä, joiden tuotanto mielestäni kuuluisi päästä espoolaisten ulottuville. Lisäksi halusin omia neuletuotteitani paremmin myyntiin.

Vastasi myymälän pitäminen odotuksiasi? Millaisia odotuksia sinulla oli?
Odotin myymälältä paitsi kannattavaa liiketoimintaa, halusin myös nostaa kotimaisen käsityön imagoa tuomalla tuotteet isoon kauppakeskukseen, helposti asiakkaiden ulottuville ja arvostettuun toimintaympäristöön.

Tiedän, että teit erittäin pitkiä työpäiviä. Kerro tuolloisesta arjestasi
Työpäivät olivat todellakin huikean pitkiä. Aukiolo klo 10-21 tarkoitti 11 tunnin päivystämistä liikkeessä, minkä lisäksi monesti aamuisin hain tavaraa ja hoidin paperitöitä. Viiden ja puolen vuoden ajan kotiarkeamme pyöritti mieheni Jukka oman työnsä lisäksi. Hakipa minut usein vielä töistäkin. Asiakaspalvelusta pidin todella paljona. Minulla oli tapana jäädä rupattelemaan asiakkaiden kanssa. Monet vakioasiakkaat tulivat jo varsin tutuiksi iloineen ja huolineen.

Miten hankit tuotteet myymälään ja millä periaatteella valitsit ne?
Tuotteet hankin aluksi jo tietämiltäni käsityöläisiltä. Myöhemmin lisäksi messuilta tai suoraan myymälään tarjottujen töiden valikoimista. Korkea laatu oli ensimmäinen kriteerini. Sen lisäksi tietenkin hinta. Muita kriteereitä oli asiakkaiden tarvenäkökulma, ajankohtaisuus, omaleimaisuus, tuotteen tuoma mielihyvä jne.

Koska olin liikkeessä silloin tällöin lomatuuraajanasi tiedän, että asiakkaat olivat ihastuksissaan. Lopetit kuitenkin liikkeen pidon. Mitä tapahtui?
Vuosi liikkeen lopettamisen jälkeen asioita tarkasteltavana ihmettelen, kuin jaksoin niinkin kauan. Ikää tulee koko ajan lisää ja seisominen alkoi käydä jaloille. Lisäksi rakas äitini sairastui vakavasti. Halusin olla hänen kanssaan enemmän, kun hän vielä eli. Oma jälkikasvuni alkoi osoittaa itsenäistymisen merkkejä: poikamme muutti pois opiskelemaan ja tytärkin oli jo toisella luokalla lukiossa. Halusin olla viimeisenä lukiovuonna enemmän läsnä. Koin hänen kärsivän pitkistä työpäivistäni.

Näin jälkikäteen:ryhtyisitkö uudelleen ja millaisena pidit kokemustasi?
Ryhtyisinkö uudelleen kauppiaaksi? Siihen en osaa vastata. Jos ryhtyisin, haluaisin perustaa kaupan yhdessä jonkun toisen tai mielellään kahden muun kanssa, jos se sijaitsisi kauppakeskuksessa. Niissä on pitkät aukioloajat. Myymälän sijainti on tärkeä menestyksen tekijä, siihen kannattaa panostaa kauppakeskuksen sisällä. Toisaalta hyviä kauppapaikkoja voit löytää myös kivijalkapaikoilta ja silloin voi vapaammin määrittää aukioloaikansa.

Mitä sinulle nyt kuuluu?
Kiitos kysymästä. Minä olen vielä vähän aikaa opiskelemassa. Juhannuksena valmistun nuorten erityisohjaaksi. Opiskelu on sujunut hyvin pitkästä 18 vuoden tauosta huolimatta. Tällä hetkellä mietin, voisinko näitä kahta asiaa käsityöläisyyttä ja nuorten ohjaamista yhdistää jotenkin? Lasten ollessa aivan pieniä olin koulumaailmassa opetustehtävissä siihen palaaminen nuorten auttamiseksi tuntuu kiehtovalta.

Ritvalta ei löytynyt tuoretta kuvaa omasta neuletuotannostaan. Edustakoon tämä talvinen hanhihiippa nyt sitä.

 

HUOM Jouduin  laittamaan roskapostien vuoksi tähän postaukseen kommentointieston. Jos sinulla on kommentoitavaa, kirjoittaisitko vaikka tuoreimpaan postaukseen.

Tämä hääkirja matkasi Oravanpesään.

Porvoolainen lahjatavaraliike Oravanpesä on ollut asiakkaani jo monet vuodet. Juuri postitin sinne suuren määrän sitomiani kirjoja ja albumeita. En ole monessakaan tuotteitani myyvässä liikkeessä käynyt, mutta täällä olen. Varsin viehättävä liike Porvoon keskustassa joen lähellä. Käykääpä katsomassa, jos siellä päin liikutte.

Myös liikkeen nimi, Oravanpesä, sopii minulle -oravanaiselle!

Tämä vauvakirjakin löytyy Porvoosta

 Kuvassa eräälle yritykselle viime vuonna tekemäni kutsukortti asiakastilaisuuteen.

Mainostaminen on kallista ja siksi tällaisen pienyrittäjän täytyy kovasti tarkkaan harkita, koska ostaa mainostilaa lehdestä. Laitoin mainoksen Sisustusvinkki-lehteen, joka ilmestyi juuri äskettäin. Aiheena siinä oli kattaus. Ja koska teen juhliin ja kattaukseen tuotteita (vieraskirjat, kutsut, menupohjat ym) se sopi minulle. Sen lisäksi lehteen tuli Sinisestä Huoneesta pieni esittely. No, miksi kerron asiasta teille? Ei, tämä ei ole maksettu ilmoitus!

Koska liehutan aina lippua, kun meitä kädentaitajia muistetaan nyt on taas aihetta. Sisusvinkki-lehti on edellisessä ja tässä uudessa numerossa hyvin kertonut kädentaitajista. Nytkin on lehdessä Käden taidot-otsikon alla kertomusta Merenkurkun alueen käsityöläisyydestä. Esillä on käsityötalo Loftet, yhdessä minunkin postauksessani esillä ollut Atelje Hannetar, pläkkiseppä Pentti Tuominen (ei kotisivua) jne. Tämä pläkkiseppä on yksi niistä Pauligin kahvimainoksissakin esiintyneistä kädentaitajista, joista oli aikaisemmassa postauksessani puhetta. Myös Reeta Kunelius Kalevantulesta, josta kerroin edellisessä postauksessani on lehdessä esillä.

Kiva, että joku lehti esittelee muutakin kotimaista kuin Marimekkoa. Ei Marimekossa mitään vikaa ole, kivoja tuotteita. Niiden kotimaisuusasteesta en tosin ole varma.