Hannen blogi

Kuvassa Juhla-kynttilöitä

Nyt esittelen multialaisen kynttiläntekijän Reeta Kuneliuksen Kynttiläpaja Kalevantulesta. Olimme yhtäaikaa Forma-messuilla ja ihastuin ikihyviksi kynttilöihinsä.  Kovasta kiireestään huolimatta Reeta on halunnut tähän blogihaastatteluun osallistua. Siitä kiitos!  Lukekaapa Reetan ajatuksiaherättäviä mielipiteitä.

Miten kaikki alkoi?
Olin kokeillut kynttilänvalua jo nuorena käydessäni läpi erilaisia käsityötekniikoita. Varsinaisesti hurahdin kynttilöiden valmistukseen irtisanouduttuani palkkatyöstäni vuonna 2002. Tuolloin 28-vuotiaana uppouduin täysin uuteen harrastukseeni, sillä olin niin innoissani kynttilävärien ja -materiaalien mahdollisuuksista. Kynttilänvalmistuksessa minua kiehtovat myös aineen eri olomuodot massan koostumuksen vaihdellessa kiinteästä nestemäiseen. Uusia malleja kehittäessäni hyödynnän muotoilualan artesaanin koulutustani.

Uusien protojen ja kokeilujen jälkeen aloin kiertää markkinoita ja myyjäisiä. Sitten keksin, että voisin kehittää kynttilän valmistamisesta itselleni ammatin. Koska oivallus tuli ‘kirkkaalta taivaalta’, oli yrityksen nimikin heti valmiina: Kynttiläpaja Kalevantuli. Kalevalan terminologiassa ‘kalevantuli’ merkitsee (elo)salamaa. Lisäksi asuin tuohon aikaan Tampereella Kalevan kaupunginosasssa. Sana luontui mukavasti nimeksi.

Varsinaisen yritystoiminnan aloitin Multialla vuonna 2005. Palasin keskisuomalaisille juurilleni lähelle kotiseutuani.  Sopiva tila yritykselle löytyi Multian Sahrajärven vanhasta nuorisoseurantalosta, Sahranlinnasta. Tilojen käydessä   liian pieniksi paja muutettiin  nykyisille sijoilleen Multian keskustaan. Pajalla on apunani toinen valaja. Syksymmällä toivon palkkaavani myös yhden kausiapulaisen.

Kerro juhlakynttilän valmistuksesta
Juhla-kynttilää suunnitellessani mielessäni oli Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlavuosi. Halusin luoda  moneen käyttötilanteeseen soveltuvan, arvokkuutta henkivän kynttilän. Kynttilän ‘jujuja’ ovat yksinkertainen, pastellinen raidoituis ja läpikuultavuus. Koska kynttilän ilme muuttuu valon määrän ja suunnan mukaan, se soveltuu hyvin ympärivuotiseen käyttöön. Kesällä luonnonvalo tuo siihen oman raikkaan lisänsä.

Juhla-kynttilä palkittiin Soijakynttilän ohella Keurusseudun Vuoden Tuote-palkinnolla viime syksynä. Olin todella iloisesti yllättynyt valinnasta ja mielissäni siitä, että nuoriakin yrityksiä kannustetaan tällaisilla tunnustuksilla.

Mistä idea Lehti-kynttilään?
Kynttilän palaminen asettaa sen muotoilulle tiettyjä vaatimuksia eikä perusmuotoja siksi juurikaan muunnella. Itse halusin kuitenkin hieman varioida tavallista pöytäkynttilää. Lisäämällä pyöreään muotoon kärjen muunsin kynttilän ulkonäköä perinteisestä poikkeavaksi. Lehtimäisyyttä lisäävät kirjava, uniikki pintakasto ja käsin kaiverrettu lehtiruotokuvio kynttilän päällä. Pöytäkynttilämallin lisäksi aloin valmistaa yli puolta matalampaa, kelluvaa Lehtiä.  Lehti-kynttilää saatavana vihreän eri sävyissä ja syksyllä ruskan väreissä.

Mikä tekee Soijakynttilästä ekologisen?
Minulle ekologisuus ei ole mikään median ilmastonmuutosrumban aiheuttama muotioikku vaan arvo, jota haluan vaalia työssäni. Soijakynttilän työstäminen alkoi jo kauan ennen yritystoiminnan aloittamista. Halusin alusta lähtien löytää öljypohjaisen parafiinin rinnalle luontoystävällisemmän materiaalin. Vertailtuani eri vaihtoehtoja  päädyin soijavahaan sen useiden hyvien ominaisuuksien vuoksi. Materiaali kiinnosti myös uutuutensa vuoksi. Alkaessani valaa soijakynttilöitä Suomessa ei tietääkseni ollut lisäkseni kuin yksi soijavahakynttilän valmistaja.

Soijakynttilän materiaalina on täysin kasvispohjainen soijavaha, joka on lähtöisin geenimanipuloimattomasta uusiutuvasta luonnonvarasta. Vahaan käytetty soija kasvatetaan Pohjois-Amerikassa eikä sen vuoksi hakata sademetsiä. Kynttilä ei tuota palaessaan myrkyllisiä eikä allergisoivia aineita. Se nokeaa n.90 prosenttia vähemmän kuin parafiinikynttilä. Koska vaha on vesiliukoista, mahdolliset roiskeet on helppo puhdistaa saippuavedellä ilman liuottimia. Biohajoavana kynttilän jämät voi heittää kompostiin tai biojäteastiaan. Soijakynttilän sydänlankana käytän valkaisematonta puuvillaa, jonka viljelyssä huomioidaan reilun kaupan säädökset. Etikettikin on valmistettu ekopaperista. Olen halunnut pitää kynttilän lisäaineettomana enkä käytä siihen mitään väri- tai tuoksuaineita.

Mistä haaveilet käsityöläisenä ja yrittäjänä?
Minusta on tärkeää, että voin vaikuttaa maaseudun elinvoimaisuuteen omalla toiminnallani. Olikin itsestään selvää,  perustaa yritykseni maaseudulle.  Nykyisten logististen ratkaisujen ja netin mahdollisuuksien ansiosta yritys voi sijaita käytännössä missä tahansa. Yritysten välisiä verkostoja tarvitaan kaikkialla ja toivon, että suomalaiset oivaltavat entistä paremmin yhteistyön merkityksen.

Käsityöläisenä olen kiinnostunut luovan alan muutoksista niin paikallisesti kuin globaalistikin. Haaveilen siitä, että yhä useampi käsityöläinen kiinnostuisi kannattavan liiketoiminnan lainalaisuuksista ja kuinka niitä voisi soveltaa luovalle alalle kestävää kehitystä unohtamatta. Erityisesti toivon luovan alan yrittäjiltä kasvuhakuisuutta, sillä silloin ala alkaisi paremmin nauttia ansaitsemaansa huomioita. Kasvu toisi voimaa yhä uusien yritysten ponnistaa liikkeelle.

Tässä vielä Lehti-kynttilän kuva:

Roskapostauksen vuoksi kommentointimahdollisuus on poistettu

Ihanaista kevätsunnuntaita teille lukijani!

Minusta on aina ihana kohdata ihminen, joka on aivan innoissaan osaamisestaan. Oletteko katsoneet televisiosta niitä, olikohan ne Pauligin kahvimainoksia, joissa käsityöläinen kertoo omasta työstään?  Erityisesti mieleen on jäänyt artenomipuuseppä Uolevi Nurmi, joka sivelee tekemänsä pöydän pintaa. Äänessä on sellaista hehkutusta omien kätten jäljistä, että sitä on ilo seurata. Hienoja ovat hänen työnsä. Kelpaa niistä olla ylpeä.

Näitä uolevinurmia saisi olla useampikin!

 

 

Harmi tätä maailman menoa, kun toisen ihmisen luotettavuutta pitää epäillä. Tämä tulee usein esiin tässä käsityöyrittäjän työssä. 

Luottamusta pitäisi löytyä. Silti en myy koskaan tuotteitani luotolla. Joskus olen näin tehnyt. Ajattelin, että eihän kukaan jätä maksamatta. Näin vaan kävi. En saanut rahojani ja asiakas piti tilauksen, kun sen postissa lähetin. Kyse oli 60 euron kirjasta. Silloin päätin, ettei koskaan enää. Ikävä on tietysti asiakkaalle sanoa, että maksatko postiennakolla vai laskulla etukäteen ennen toimitusta. Jätän asian asiakkaan ratkaistavaksi. Noin puolet heistä luottaa minuun ja maksaa lähetyksen etukäteen. Minä olen luottamuksen arvoinen, mutta eiväthän uudet asiakkaat minua tunne.

Luottamuksen arvoinen yritän olla myös tuotteiden laadun suhteen. Eli asiakas saa kunnon tavaraa eikä sekundaa. Joskus olen vahingossa lähettänyt virheellisen tuotteen. Kiire oli syynä, muttei mikään puolustus. Lupasin asiakkaalle tuotteen, vaikken olisi ehtinyt.  Harmitti aivan kauheasti, kun asiakas soitti. Muistan tilanteen hyvin vielä vuosien päästä. Tästä olen opikseni ottanut, etten koskaan joutuisi vastaavaan enää.

Tässä lempilintujani, variksia. Tykkään niistä. Talven tauon jälkeen niitä on alkanut taas näkyä.  Kauniita ne eivät ole eikä laulukaan korvia hivele, mutta veikeitä ja älykkäitä lintuja ovat.

Työhuoneeni ikkunasta näin koivunoksalla istumassa kaksi kyyhkystä ripirinnan. Olivat kyyhkyläisiä sanan varsinaisessa merkityksessä, kun sukivat hellästi toisiaan.

Samaan aikaan näin maassa harakan ottavan kuivuneen heinän korren maasta ja lähtevän lentoon se nokassaan. Vie ehkä pesän rakennusaineeksi. Tuleekin varmasti hieno pesä! (?).

Roskapostauksen vuoksi kommentointimahdollisuus on poistettu.

Joidenkin blogini lukijoiden kanssa on keskusteltu yrityksen perustamisesta. Monilla ahkerilla, taitavilla käsityöläisillä se on haaveena. Itse on tämän haaveen toteuttanut. Siksi olenkin sanonut kaikille unelmoijille ‘Älä koskaan lakkaa unelmoimasta!’. Kun tarpeeksi jotain asiaa haluat, se toteutuu. Asiat vaan tapahtuvat siihen oikeaan suuntaan. Toki järki on hyvä pitää mukana. Tosiasia on se, että ruokaa pitää ostaa, jossain täytyy asua ja jotain päällepantavaa on oltava. Yksi vaihtoehto, useimmille pakollinenkin on tehdä osa-aikatyötä.

Olen aikaisemmin postauksissani kertonut omista yrityksen perustamiskokemuksistani: Mitä tein? ja Näin ryhdyin käsityöyrittäjäksi.

 

Olen Blogilistalla etsinyt kädentaitajia ja löytänytkin. Yksi heistä herätti heti mielenkiintoni Black Sheep Works -blogista löysin kirjoista tehtyjä käsilaukkuja. Luit oikein! Ihanan erilaista ja todella omaperäistä! Tässä linkissä laukuista lisää. Ajattelin, että tästä täytyy olla selvää. Kerron teillekin.

Laukkujen tekijä on Heli Rivinoja, haalarit päällä teräslevyjen parissa ahertava metallinainen. Hän on aina ollut käsitöiden tekijä. Aloitti virkkaamisenkin jo neljävuotiaana. Heli on painanut silkkipainolla kuvia, vääntänyt rautalangasta patsaita, tehnyt kortteja, kutonut, virkannut ja ommellut. Varsinainen monitoimiosaaja siis!

Mistä idea sai alkunsa? ‘ CSI:ssä oli pääroistolla yöpöydällään ontto kirja, johon oli kätketty huumeita tai jotain’. Siitä inspiroituneena Heli koversi kirjan sisuksen pois ja sehän näytti ihan käsilaukulta! Heli ahkerana lukijana ajatteli  kirjakäsilaukun sopivan tyyliinsä . Hetihän laukku ei onnistunut, mutta kokeiltuaan aikansa hän löysi toimivan ratkaisun. Tekniikka kehittyy koko ajan. Näin kirjasta syntyy laukku: Kirjasta irroitetaan sivut varovasti, mitataan koko, piirretään kaavat, leikataan kankaasta kirjan sisään sopiva pussi. Kahvat tehdään kirjan tyyliin sopiviksi helmistä, kankaasta vöistä, vanhan laukun kahvoista. Kahvoille mitataan kansiin paikat ja porataan reikä. Lopuksi kirjan sisään laitetaan kangas. ‘Ta-dah! Siinä on laukku’ sanoi Heli lopuksi.

Kirjan valintaan vaikuttavat kannet, kirjan kunto ja nimi. Nimestä hän keksii koristeet. Juristiystävälleen hän teki laukun - arvaatte varmaan - lakikirjasta! Mitä paksumpi kirja, sitä tilavampi laukku. Tietokirjat ovat hyvää laukkumateriaalia. Hajonneita kirjoja ei voi käyttää. Kirjasta tehty laukku kestää ihan hyvin käytössä, omaansa Heli on käyttänyt nyt vuoden verran. Pieni sade ei haittaa, kaatosateessa laukkua ei ehkä kannata pitää.

Bloginsa esittelyssä Heli sanoo olevansa suvun musta lammas, epäsosiaalinen ja itsepäinen. Tätäkin oli pakko kysyä. ‘ No, en kai ihan suvun mustin lammas ole, mutta poikkean muusta joukosta enkä vastannut odotuksia, koska en mennyt korkeakouluun. Sen sijaan aloitin huoltoaseman kassana toisella paikkakunnalla. Jossain vaiheessa sain myös pojan. Sitten halusin hitsaajaksi ja aloitin metallin peruskoulutuksen. Innostuin plasma- ja kaasuleikkauksesta ja pääsin työharjoitteluun nykyiseen työpaikkaani’. Luonteenpiirteitään hän kuvailee näillä sanoilla:’ En viihdy suurissa ihmisjoukoissa enkä ystävysty kovin helposti. Todellisista ystävistä pidän kiinni ja puolustankin raivokkaasti. Itsepäinen olen, jos uskon asiaani ja pidän puoleni’.

En tunne Heliä enempää kuin mitä blogissaan esittäytyy ja tämän haastattelun verran. Minun mielestäni oli onni, ettet sinne korkeakouluun mennyt. Kuulostaa, että olet nyt omalla alallasi. Vaikutat mielenkiintoiselta ihmiseltä. Olipa onni, että saimme sinuun tutustua!

Kommentointimahdollisuus poistettu roskapostauksen vuoksi

Olen aiheesta aiemminkin kirjoittanut. Puolisen vuotta olen blogannut. Viime syksynä ajattelin, että kokeilenpahan minäkin. Ensin piti tutustua, mitä blogeihin yleensä kirjoitetaan. No, sellaista kuin ‘yleensä’ ei olekaan. Näyttää olevan laidasta laitaan henkilökohtaisten asioiden tilityksestä tiukan asialliseen kirjoitteluun. Luulen, että olen oman linjani löytänyt ketään matkimatta. Teen kaiken omalla tavallani, omien polkujeni kulkija kun olen. 

Käsityöyrittäjyydestä alun alkaen halusin kirjoittaa. Millaista on tällaisen pienyrittäjän arki? Luonnonystävänä halusin ottaa sitäkin puolta mukaan. Oravaiset, nuo veikeät heiluhännät ovat siitä esimerkkinä. Omaksi hämmästyksekseni olen ottanut myös kotimaisen käsityön lipunheiluttajan roolin. Aina, kun aihetta ilmenee nostan Suomen lipun salkoon ja liehutan komeasti! Tästä sitten ajauduinkin jututtamaan käsityöläisiä, ammattilaisia ja harrastajia. Siitä on tykätty, haastateltavat suostuvat yleensä ilomielin ja minusta itsestäkin on kivaa heitä jututtaa.

Olen vieraillut myös Blogilista.fi:ssä käsityöläisblogeja etsimässä. Löytänytkin monta.Valitettavasti vaan sieltä tuhansien blogien joukosta helmien löytäminen on kovin työlästä. Pitäisi perustaa sellainen käsityöläisten blogilista (älkää edes ehdottako minua sellaisen pitäjäksi!). Siellä olisi hakemisto huovuttajille, helmeilijöille, kutojille, takojille ja meille ammattilaisille myös.  Ei tarvitsisi kahlata kaikenmaailman ’seiska-juttujen’ seassa. Blogilistassa meille käsityöyrittäjillekin olisi kiva olla oma hakemisto. Yhden löysinkin, KÄSITYÖLÄISET. Siellä on nyt kolme nimeä. Jos useampi sen laittaisi omiksi hakusanoikseen voisi siitä tulla virallinenkin hakemisto. Tätä olen joillekin ehdottanut…

Kun bloggaamisen aloitin en myöskään arvannut yhtä toista asiaa: jäin koukkuun. Kiva käydä tarkistamassa, että mitähän Kukka puuhaa, kutoo varmaan taas naapurustolle sukkia. Entä Helmiliina? Esitteleekö taas ihanaisen helminauhan. Mitä puuhaa Magi? Onko Turkoosissa talossa kovakin huiske? Entäs Inkivääri sitten, onko uusi koiranpentu tulossa?. Onko Risulintu vääntänyt risuista jonkun koristeen? Omat blogilista.fi:n suosikkilistani elää. Jos joku kirjoittaa kovin harvakseltaan, olen jättänyt sellaisen blogin seuraamisen.Jos joku ei koskaan vastaa minun kommentteihini ymmärrän poistaa hänet listaltani. Ei varmaankaan ole  minusta kiinnostunut. Vastaavasti lisään sinne eteeni tulleita kivoja, aktiivisia blogeja.

Yksi asia on koko ajan ollut ennallaan: kommentoijat ovat harvassa. Olisin koko bloggaamisen varmaan jo lopettanut ellen näkisi kävijätilastosta lukijamääriä.  Tämä blogini lienee sen tyyppinen, ettei se houkuta kommentoimaan.

Olen lukenut myös bloggaamisesta kertovia blogeja: BlogiBlogi;Kirjoitusopas bloggaajille.

Kommentoinmahdollisuus poistettu roskapostauksen vuoksi.