Hannen blogi

Vein aamulla juuri paketteja postiin. Tällaisia kortteja menossa samaan paikkaan Vantaalle kuin edellisen postauksen taulut:

Pari esimerkkiä kirjoista, jotka lähtivät Savon suuntaan:

Milda-kirja 

 ja ylioppilaskirja

 

Sain juuri sähköpostia tekstiilitaiteilijalta Atelje Hannettaresta, jota haastattelin jokin postaus sitten.

Hänellä oli tänään lehdistötilaisuus. Hänet on valittu Pohjanmaan Taito-yrittäjäksi 2008. Hän on myös ehdokkaana alueensa Taito-palkinnon saajaksi.  Onnea Hanne-kaimalle!

 

 

 

Kuvassa tauluja, joita lähetän asiakkaalleni.

Näissä merkeissä viime päivät ovat kuluneet:

• tulevaisuuden suunnitelmia tehty:messut, uudet tuotteet, yritykseni 10.vuotisjuhlavuosi 2009
• tehty tilaustöitä lahjatavaraliikkeille:tauluja (kuva), kirjoja ja kortteja, hääasiakkaille kutsuja, paikka- ja kiitoskortteja.
• otettu kuvia tilaustöistä. Yritän muistaa ottaa kuvan erikoisista tilaustöistä itselle muistoksi. Aina en tosin muista ennen kuin tilaus on jo paketissa. Näin kävi viime viikolla erään erikoisen tilauskirjan kanssa
• Sinisen Huoneen markkinointia suunniteltu ja toteutettu
• v.2009 kalenteria suunniteltu ja tehty koekappaleita
• korttipohjia tehty varastoon
• blogin haastateltavia jututettu
• siivosin varaston, julkinen siivottomuuden tunnustaminen auttoi! Siivouksen jäljiltä minulla on taas kassillinen paperin- ja kankaan paloja (pieniä). Näitä olen antanut askartelijoille, päiväkodeille ja kouluille. Jos lukijoissa on joku, joka näitä tarvitsee ja Espoossa asuu voi noutaa. Tämä paperikassi löysi jo omistajan, meni kouluun alaluokkalaisten askartelutarpeiksi. Näitä palasia kertyy taas lisää ja annan niitä mielelläni jollekin.

 

Sataako lunta pesään? Liukasteletko kuusen oksilla? Löytyykö lumen alta ruokakätköt? Eipä ole tänään näkynyt hännän päätäkään.

Lunta on pyryttänyt taivaan täydeltä ja maa on peittynyt paksuun lumeen. Toimistopäällikköni rakastaa lumessa kieriskelyä. Oikein nauttii, kun saa selällään pyöriä lumessa. Keväällä menee vielä viimeiseen lumenplänttiin pyörimään ennen kuin sekin sulaa pois. Lunta riittää kieriskelyyn nyt ainakin vähäksi aikaa. Uusille lukijoille tiedoksi, että toimistopäällikkö on koiraystäväni. Viettää kaikki päivät työhuoneellani ja siksi saanut viran.

Olen parina päivänä nähnyt talitiaisen etsivän maasta ruokaa. Huomasin, että se ei ehkä pysty lentämään. Toisessa siivessä on jotain vikaa. Nyt tulee surku pientä lintupoloa. Mistä saa ruokaa, kun maa on lumen peitossa?

 

 

Minullahan on jo pidemmän aikaa ollut työmaa, joka odottaa tekijäänsä. Työhuoneeni viereisessä huoneessa oleva Sinisen Huoneen varasto. Ennen tammikuun lopun Forma-messuja oli muka niin paljon työtä, että jätin paperinipun sinne ja toisen pinon tänne.Tiedättehän:’No, siivoan sitten joskus’. Messujen jälkeen taas oli taas tilauksia, joita aloin tehdä enkä silloinkaan ehtinyt. Sen jälkeen olenkin aina jonkun tekosyyn varjolla siirtänyt siivoamista. Toisin sanoen homma on lähtenyt minulta lapasesta.

Asia on sikäli kummallinen, että olen aika järjestelmällinen ihminen. Jotkut työhuoneellani käyneet asiakkaat ovat ihmetelleet siisteyttä. Oletus on kai, että taiteilijalla on aika sotkuista. Näennäisen siistiä, sanoisin minä. En edelleenkään siedä ympärilläni olevaa kaaosta. Häiritsee keskittymistäni. Kaaos onkin oven takana…

Asiaan pitäisi puuttuua piakkoin, sillä minulla on isompia tilauksia odottamassa, jotka pitäisi saada huhti/toukokuussa valmiiksi. Siinä taas yksi tekosyy olla siivoamatta. …………………………………………………………………………………………………………….

Eilen, toisena pääsiäispäivänä oli blogini melkein koko päivän pois käytöstä. Syynä oli se, että firma, josta olen hotellipalvelut ostanut teki jotain ‘huoltotöitä’. Eivät vaan muistaneet ilmoittaa asiakkaille siitä. Asia selvisi, kun ihmeteltiin puuttuvaa blogia. Asioita voi hoitaa niin monella tavalla.

Viime vuoden tuskailin uudistumistarpeeni kanssa. Vasta loppuvuodesta alkoi valoa pilkistämään pilvien raosta. Tuntui, että poljin alkuvuoden paikallani kovasta yrittämisestä huolimatta. Olin ilmeisesti edellisinä vuosina tehnyt niin paljon työtä, että aivot tarvitsivat lepoa. Tällaiset ylä-ja alamäet taitaa kuulua työn luonteeseen. Luovalla ihmisellä aivot pukkaavat jatkuvasti uutta ideaa. Alkuvuosina sain olla kaiken aikaa merkitsemässä ideoita ylös. Kai aivotkin tarvitsivat lepohetkensä.  Jaksavat sitten taas suoltaa ideoita toteutettavaksi!

Uusia ideoita sitten tulikin. Tein esimerkiksi muotokirjoja ja lankkutauluja. Molemmistä olen saanut tilauksia, asiakkaat ovat niitä ostaneet. Hyvä niin. Ei menneet aivojen pinnistelyt hukkaan! Saavat pinnistellä jatkossakin, sillä muutoshaluja on vielä…

Tuuletuksen aihe on myös se, että sain juuri veroilmoituksen tehtyä. Se on nyt viety postilaatikkoon ja menossa verottajan kynsiin. Että osaa olla vastenmielinen homma tuo veroilmoituksen teko! Yöks! Vaikka, jos totta puhun ei sen tekeminen vienyt kovinkaan kauaa. Sitä ennen käytin yököttelyyn moninkertaisesti aikaa!

Alla muotokirja koiran naamalla.

 

En ole tiennyt, että kädentaitajat tekevät hienoja helmiä. Olen ihastellut Helmiliinan valmistamia koruja hänen blogissaan Helmiliinan aarteet. Käykääpä katsomassa!

Näissä jutusteluissa on ollut tapana aluksi esittäytyä. Kertoisitko hieman itsestäsi.
Helmiliinahan minä. Rakkaimmaksi harrastukseksi ovat tulleet korut. Niin teen täydellä tunteella, ajatuksella. Ihanat kivet, ideat erilaisista koruista. Nämä ajatukset tulvivat mieleeni monta kertaa päivässä. Käsitöitä olen tehnyt melkein aina ja kokeillut paljon erilaisia asioita. Koruista tuli minulle kuitenkin SE-juttu. Tämä on niin kiehtova, monipuolinen harrastus. Kaikenkaikkiaan haastavaa, mutta myös kovin antoisaa. Teen näitä päivätyön ohella vapaa-ajalla silloin, kun saa omaa aikaa perheeltään. Hyvinhän he ovat loppujen lopuksi ovat minua ymmärtäneet. Perheeseen kuuluvat aviomies, pikkuinen parivuotias tyttö ja nelivuotias cairnin terrieri.

Teet päätyöksesi jotain muuta, kertoisitko siitä. Miten tasapainoilet työn ja helmeilyn välillä?
Päätyöni on lelujen maailmassa. Olen töissä tukkuliikkeessä. Välitämme, toimitamme leluja maailmalta suomalaisille kauppiaille. Olen siis päivisinkin jonkin sortin sadun maailmassa, Nalle Puhin seikkailuissa ja Barbien prinsessamaailmassa. Tavallaan satua, mutta kuitenkin täyttä työtä. Kiireisintä aikaa on syksy ja joulun lähestyessä. Helmien ja kivien kauneus saavat iltaisin kuitenkin nopeasti unohtamaan päivän kiireet.

Mistä saat ideat helmiisi?
Ideat vain pulpahtavat mieleen jostain. Ehkä se on sitä kivien sanomaa, energiaa;). Koruharrastajien keskuudessa sanotaan, että helmet kuiskivat tai puhuttelevat. Ehkä se on niin. Jostain helmestä vain tulee ajatus, että sellainen koru siitä pitää tehdä.

Helmilläsi on nimet. Mitä nimet merkitsevät ja miten ne keksit?
Viime aikaisten korujen nimet ovat tulleet viimoselta lomareissulta: rantojen, saarien nimiä. Siksi ehkä korujen värisävytkin ovat olleet kovin sinisiä ja vihertäviä. Tyttären nimestä on pulpahtanut myös monta saman sorttista nimeä. Näin sain nimet makeanveden helmikoruille. Nelli, Lily jne. Mariposa-setti sai nimensä kauniista Barbien Mariposasta. Joskus nimi tulee mieleen jo korua tehdessä, toisinaan kuvankäsittelyvaiheessa. Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että koruilla pitää olla nimi. Silloin siinä korussa on jo jotain erityistä. Juuri sitä korua on ajatuksella tehty. Niinhän se onkin.

Teet helmeilyä harrastuksena. Myytkö niitä ja missä?
Koruja myyn tutuille, jonkin verran netin kautta, myyjäisissä ja viimeksi messuilla.

Kertoisitko helminauhan valmistusprosessista.
Helminahan voi tehdä koruvaijeriin tai sitten solmia helminauhan makeanveden helmistä silkkilankaan. Ehkä kerron tässä jotain viimeksimainitusta, siinä on jotain aitoa.  Valitsen helmet, joista haluan sitoa helminauhan. Tarkistan, että helmet ovat kauniita, siistejä ja niissä on kiiltoa. Valitsen sopivan sävyisen ja paksuisen silkkilangan ja oikean kokoiset neulat. Ja sitten töihin. Helminauhan aloitus ja varsinkin lopetus ovat haasteellisimmat. Silloin pitää olla huolellinen, että jälki olisi hyvää. Helmet solmitaan yksitellen ja jokaisen helmen väliin tulee solmu. Näin helmet eivät hankaa ja vahingoita toisiaan. Lopputuloksena on silkinpehmoinen helminauha:)

Osallistuit Kädentaidot-messuille. Kerro siitä.
Se oli todella ihana, ikimuistoinen tapahtuma. Jännittävää ensikertalaiselle, mutta kovin antoisaa, opettavaa, haasteellista. Suosittelen lämpimästi jokaiselle. Kahden päivän aikana oli ihana tutustua ihmisiin, jotka olivat aidosti kiinnostuneita koruista, varsinkin kivistä ja makeanveden helmistä tehdyistä koruista. Kovin mukava oli myös rupatella muiden messuilla olleiden kanssa. Messukävijöiden joukosta löytyi myös monta koruharrastajaa. Heidän kanssaan oli mukava jutella kivistä, tekniikoista. Minulle jäi noista kahdesta päivästä erittäin mukava muisto. Olen melko varma, ettei kerta jäänyt viimeiseksi…

Onko sinulla haaveita, tulevaisuuden suunnitelmia?
Hih! Ainahan sitä haaveita on varmasti jokaisella! Mutta voiko niitä paljastaa…;)Ihannehan olisi, että voisi perustaa oman studion. Saisi suunnitella ja valmistaa koruja päivätyönä. Ehkä joskus… Katsotaan, minne tämä elämä vie mennessään. Mutta sitä ennen nautin täysillä jokaisesta vapaa-ajan hetkestä, jonka voin viettää omalla ‘helmipajalla’.

Tämä kysymys minun on ihan pakko esittää:Sinulla on samanrotuinen koira kuin minulla. Onko hän läsnä työskennellessäsi?
Kiitos, ihana sympaattinen kysymys! Tuo karvakuono on lähellä sydäntäni. Samaa luonnetta kuin minullakin. Tuo höpö pikku koiru on välillä kanssani, mutta jos jossain on enemmän menoa ja meininkiä siis hauskempaa, minä jään silloin yksin.

Lopuksi Helmiliina halusi muistaa vielä haastettelijaa:Lämmin kiitos haastattelusta. Tämä oli iloinen yllätys ja arvostan sitä. Kiitokset sinulle, toivon hyvää jatkoa ja mielenkiinnolla odotan sinun seuraavia haastattelujasi.

Ja minä taas sanoisin Helmiliinalle, että pidä haaveitasi yllä. Saattavat jopa toteutua!

 

Kommentointi on estetty roskapostauksen vuoksi.

 

 

 

 

Välttääkseni turhaa työtä minulla on lukematon määrä erilaisia itsetekemiäni sabluunoita ja malleja. Jos olen kerran jonkun asian mitannut ja suunnitellut, miksi tekisin saman työn myöhemmin uudelleen? Säästän kaikki sydän-kuvion mallit, kirjan kansi- ja sivumallit myöhempää käyttöä varten. Minulla on useita eri kansioita, joissa mallit odottavat uutta tulemistaan - toiset ikuisesti.

Systemaattinen työ jouduttaa valmistumista. Pyrin tekemään yhtä työvaihetta kerralla useamman kappaleen. Paljon joutuisampaa kuin se, että tekisin vaikkapa kirjan jokaisen työvaiheen peräkkäin samalla kertaa. Joitakin työtapoja on sentään jäänyt onneksi entisestä ‘jakkupuku-ajasta’ nykyiseen käyttöön.

Mutta mikäänhän ei ole täydellistä. Joskus teen juuri niinkuin ei pitäisi. Teen yhtä kappaletta varten jokaisen työvaiheen erikseen. Maalaan kuvan, haen pahveja, papereita, naruja. Säntäilen sinne tänne, istun hetkeksi työpöydän ääreen ja taas liikkeelle…

Minulla on ollut tilauksia ihan kiitettävästi. Ennakkoon tekemäni kirjan osat ja kaikki muut pinot alkavat huveta. Työpöytäni edessä olevassa ilmoitustaulussa on lappu, jossa on näitä töitä odottamassa tekijäänsä:
- kirjan sivujen ompelu
- albumin sivujen leikkaus ja ompelu
- Milda-kirjan sivujen teko
- korttipohjien teko
- kuvien leikkaus
- postikorttien leikkaus
- kirjankuvien maalaus
- kirjan kansien teko

Jotta olisi, mistä ottaa pitäisi ryhtyä toimeen. Oikein urakalla. 

 

 

Tällä kertaa esittelen toisen huovuttajan Pohjanmaalta- Hanne-kaimani. Hänen tuotteitaan voit ihailla kotisivuillaan Atelje Hannetar. Pyysin haastattelua häneltä jo aiemmin, mutta tilauskiireiden vuoksi Hanne ehti vastata nyt’ Vihroon ja viimeen ehriin kirjoittaa:)’

Kerropa itsestäsi. Kuka olet, mitä teet ja missä työskentelet?

Olen Hanne Alho, nuori etelä-pohjalaanen yrittäjä Jurvasta. Yritykseni Atelje Hannetar on perustettu vuonna 2002 ja ollu sivutoiminen vuoteen 2006 asti. Valmistan käsin huovuttamalla korkealaatuisia, yksilöllisiä sisustus- ja käyttötuotteita. Ennen kuin ryhdyin päätoimiseksi yrittäjäksi olen ollu opettajana Jurvan käsi-ja taideteollisuusoppilaitoksessa vuosina 2000-2005. Opetin toisen asteen tekstiiliartesaaneja päätoimisena tuntiopena. Pääaineet oli kudonta, sidosoppi, kankaanpaino ja värjäys, huovutus jne. Olen opettanut myös kansalaisopistossa vuodesta 1998 lähtien lähinnä huovutusta sekä pitänyt lasten käsityökoulu Näppiä. Ai, niin koulutukseltani olen Amk-artenomi, ymmärrettävämmin siis tekstiilimuotoilija.

Kuinka päädyit tekemään huovutustöitä? Mikä niissä kiehtoo?

Hurahdin huovutukseen joskus vuonna 1996. Tai oikeastaan kokeilin jo ennemminkin itsekseni kirjan avulla huovuttamista kotona. Koulussa tutustuin sitten paremmin huovutuksen saloihin. Se ei vienyt pikkusormea - vaan molemmat kädet:). Eli huovuttaminen on minulle elämäntapa: se on työni, harrastukseni ja unelmani!

Rakastan villaa materiaalina, koska siitä voi valmistaa melkein mitä vain. Minua ahdistaisi suunnattomasti, jos joutuusin tekemään vain yhtä tuotetta. Huopa on niin monipuolinen. Siihen voi yhdistää melkein mitä vain muuta materiaalia. Sitä voi painaa, etsata, värjätä jne. tekniikoita on todella paljon.

Miltä tämä vuosi näyttää? Onko tiedossa jotain mielenkiintoista?

Tämä vuosi näyttää hyvältä:) Kevään Forma-messut poikivat hyvin tilauksia ja uusia asiakkaita Sveitsiä myöten. Myös lehdistö oli kiinnostunut tuotteistani.. 15.2. Hesaris on mun huopa-mekoista kuvia. Enempi juttua tulee maaliskuun sisustusvinkkilehteen. Näyttelyjä on tulossa ainakin 3-5 kpl, kaksi omaa ja muut yhdessä toisten taiteilijoitten kanssa. Myös Vaasan asuntomessuille tulee tuotteitani esille ainakin yhteen messukohteeseen. Mm kahteen lastenhuoneeseen ja olohuoneeseen tuloo huovutetut sängynpeitteet, matot, tyynyjä, tauluja jne. Tulossa on myös muutakin kivaa, mutta en saa sitä vielä paljastaa…

Jaa meidän kanssamme joku kamala työkokemus tai tapahtuma, jolloin kaikki ei mennyt niin kuin piti.

Onneksi niitä ei juuri ole. Kamalin oli varmaankin sellainen, kun tilasin ulkomailta pitkää kiharaa villaa joulupukkien parroiksi ja tilaus tuli 2 viikkoa myöhässä ja asiakkaat odottivat jo omaa tilaustaan. Ny meinaan tilata joulun partavärkit jo heinäkuussa ja heti 5 kiloa, ettei heti lopu kesken!

Kenet suomalaisen käsityöläisen haluaisit mainita? Kerro kotisivu,pääsemme ihailemaan kaikki.

Voih.. niitä on niin paljon! Mutta ainakin Johanna Kuivanen. Hän tekee kierrätysmateriaaleista tosi kivoja leluja. Olen ostanut häneltä lapsilleni aina tuliaisia. Viimeksi Keijo nenäkaverin.

Lopuksi Hanne toivottaa ihanaa tulevaa kesää kaikille!

Roskapostauksen vuoksi kommentintimahdollisuus on poistettu

Kuvassa Karistolle kuvittamani Reseptikirjan kansi.

Lisäsin kotisivuilleni osion Yritystuotteet. Tilaustöiden tekemisestä yrityksille on toki kokemusta, mutta nyt alan panostaa  siihen enemmän. Olen tehnyt yrityksen merkkipäiviä viettäville työntekijöille kirjoja. Sitonut valokuva-albumin juhlavuottaan viettävälle sinfoniaorkesterille. Suunnitellut ja kuvittanut kutsun yrityksen juhlatilaisuuteen, jonne tuli liikelahjaksi vielä kuvittamani, painettu muistikirja. Ja monia muita tilauksia on tullut tehtyä.

En tokikaan unohda yksityisasiakkaitani. Hääkirjojen ja muiden häätuotteiden teko jatkuu entiseen tapaan. Sidon edelleen kirjoja, joita asiakkaat haluavat antaa merkkipäiväänsä viettäville. Myyn kortteja niille, jotka postittavat niitä ystävilleen. 

Kuvan Reseptikirjan kuvitin pari vuotta sitten. Painos siitä myytiin loppuun ja otettiin toinen. Sitä on saatavana kirjakaupoista ja myös minulta.

Olen ollut Paperitarun  Kamillan kanssa useilla messuilla yhtäaikaa. Tykkään hänen karamellinvärisistä paperimassatöistään. Jokainen pikkutyttö varmasti unelmoi kuvan kaltaisesta prinsessapeilistä!

Kerro meille kuka olet?
Olen Kamilla Mäkinen, tekstiilialan artenomi. Varmasti kuvanveisto-opinnoilla ja harrastuksena käydyillä paperikursseilla oli osuutensa yrityksen tuotteiden muodostumiselle. Olen kymmenen vuotta tehnyt ammatikseni paperimassatuotteita. Sitä ennen aloittelin harrastepohjalta myyden enkeleitä myyjäisissä.

Oletko alusta asti tehnyt paperimassatöitä vai onko materiaalina ollut jokin muu?
Tekstiilialan artenomiksi valmistuttuani tein tekstiilitöitä lähinnä tilaustöinä ja satunnaisia piensarjoja. Itse asiassa tein ensin enemmän taideteoksia, kuten virkkasin figuureja metallilangasta. Näyttelyt rahoitin tekemällä muita töitä.

Teetko paperimassan itse?
Teen kyllä.

Olen joskus kanssasi jutellessa saanut käsityksen, että muovailet jokaisen tuotteen erikseen etkä käytä muotteja. Onko näin?
Enkelit, enkelinallet ja isot peilit ovat täysin uniikkeja. Pikkupeileissä ja sydämissä käytän apuna muottia.

Sinulla täytyy olla hyvät työtilat, jossa tehdä tuotteita ja kuivattaa niitä. Kuinka kauan esimerkiksi sydän kuivuu?
Työtilat on ainakin ihanat, aivan Töölöntorin läheisyydessä. Tuotteiden kuivaukseen on sekä lämpöpuhaltimia että kosteudenimijä, muuten tuotteet eivät tulisi niin koviksi. Silti pienimpiinkin tuotteisiin saa varata pari päivää kuivumiseen, isompiin kolme.

Pidät myös verkkokauppaa. Kerro kokemuksistasi.
Verkkokauppa on aika harrastelijamainen. En ole sitä mitenkään mainostanut, mutta kokisin sen kehittämisen tarpeelliseksi.

Onko jokin käsityöläisyyttä koskeva asia, jonka haluat tuoda esiin?
Ihan kiva ala. Jatkuvasti on kehitettävää ja opittavaa.