Hannen blogi

 

Toivotan kaikille meille oikein antoisaa vuotta 2008! Saakoon kaikki käsillätekijät oikein huikaisevia ideoita ensi vuonna! Jäämme odottelemaan, mitä oikein syntyykään.

Minulle vuosi 2007 oli välivuosi ja huilauksen aikaa ts. tein vähemmän töitä. Näin oli pakko tehdä. Sain vähän hengähdettyä ja suunniteltua uusia juttuja. Kivaa oli esim se, kun Vartti-lehdestä soitettiin ja tehtiin minusta pieni

juttu lehteen (Teksti:Henna Savolainen, kuva: Tuire Ruokosuo). Kurjaa oli se, että olin syksyyn saakka vähän hukassa, kun uudistumisen tarpeeni oli niin suuri eikä mitään uutta kuitenkaan syntynyt. Onneksi loppuvuosi meni siinä suhteessa paremmin.

Koirille, noille parhaimmille ystävillemme uuden vuoden aika ei ole paras mahdollinen: ilotulitusraketit pilaavat sen. Inhoan siitä syystä itsekin koko uuden vuoden aikaa. Meillä Vanha Herra on aivan kauhuissaan, vaikka yritämme tehdä vuoden vaihteesta sille mahdollisimman siedettävän: ulkoilut jo varhain illalla (myöhemmin ei ulos ole asiaa), sälekaihtimet kiinni, stereot täysille, vanhukselle annetaan myös rauhoittavaa lääkettä.  Näillä konsteilla aika menee jotenkuten. Koiran onni on, ettei se huonon kuulonsa vuoksi kuule ihan pieniä paukahduksia. Uuden vuoden aamuna lähdemme pidemmälle lenkille siinä vaiheessa, kun juhlijat ovat jo sammuneet ja pikkupojat eivät ole vielä heränneet. Voi vain toivoa, että silloin olisi rauhallinen hetki ja saisimme ulkoilla ilman pelkoa. Ulos lähteminen pelottaa vielä uuden vuoden jälkeenkin. Menee kauan ennen kuin luottamus rauhalliseen ulkoiluun saavutetaan. Ei ole kivaa olla koira tähän vuoden aikaan.

Meidän koirat eivät koskaan karkaa. Syytä kuitenkin pitää remmi tiukasti kädessä. Pakoon sännänneistä koirista voi ilmoittaa ja niitä voi etsiä Karkureiden sivulta. Sieltä löytyy myös ohjeita karkaamisen varalle.

Jos paukuttelua olisikin vain keskiyöllä. Valitettavasti vain pikkupojat hankkivat raketteja jo heti joulun jälkeen eivätkä malta odottaa uuteen vuoteen asti. Sitä on oppinut varomaan pikkupoikia koirien kanssa kulkiessa. Vanhempien olisi syytä opettaa lapsia ottamaan huomioon myös toiset.

Huom. Postaukseen laitettu kommentointiesto roskapostauksen vuoksi. Jos sinulla on kommentoitavaa, kirjoitatko sen tuoreimpaan postaukseen

Nyt, kun kinkun rasvat on pyyhitty suupielistä ja joulutortun murut karistettu rinnuksilta voisi palauttaa mieliin äskettäin nähdyn tv-ohjelman. 

Satuitteko katsomaan n. pari viikkoa sitten MTV3n 45minuuttia-ohjelman, jossa kerrottiin hevoskuljetuksista teurastamolle Italiaan? Se, miten hevosia kohdeltiin - sen kuvaamiseen ei ole sanoja. Ohjelma oli aivan järkyttävä, enkä pystynyt sitä edes katsomaan kuin pätkiä. Se herätti paljon keskustelua heidän keskustelupalstallaan. Viime viikon ohjelmassa siihen taas palattiin. Pari europarlamentikkoa ovat luvanneet ottaa asian EUssa esille. Ohjelma seuraa tilannetta jatkossakin.

Jotkut hevosten ystävät ovat perustaneet kotisivun  . Jos tunnet asian omaksesi kirjoita nimi sivulta löytyvään adressiin. Auttaako se mitään - se on toinen juttu. Mutta onpahan ainakin kanta ilmaistu.

Millaisia ovat tuollaiset ihmiset, jotka käsittelevät eläimiä noin huonosti? Voiko heitä sanoa edes ihmisiksi?

 

Kommentointimahdollisuus poistettu roskapostauksen vuoksi.

 

Toivotan lukijoilleni ja asiakkailleni oikein tunnelmallista Joulun aikaa. Parasta Joulussa mielestäni on tunnelma.

Erityiset jouluntoivotukset blogini kommentoijille: Kukalle, Inkiväärille, Hanna-M:lle, Eijalle, Anna-Reetalle, Sogolle ynnä muille. Ja myös nillle, jotka ovat lähettäneet kommentteja sähköpostiini.

 

Kuvassa hyvän ystäväni Koirun ihanat tassut. Jo sana TASSU kuulostaa suloiselta - ainakin minun korviini. Paitsi silloin, kun raapivat parkettiin naarmuja. Mutta se on vain elämää.

Näillä tassuilla Koiru teki eilen pitkän kävelylenkin merenrantaa pitkin. Lopuksi vielä koirapuistoon leikkimään sinne tulleen gorgin, Roopen kanssa. Vielä aamullakin on ihan väsyksissä eilisestä.

HUOM. Roskapostauksen vuoksi tähän ei voi kommentoida. Jätä kommenttisi tuoreimpaan postaukseen.

Jos jokuu kehuu maalaamaasi kuvaa, kutomaasi villapaitaa, huovuttamaasi hahmoa, sitomaasi kirjaa, kirjoittamaasi tekstiä jne - mitä vastaat? Sanotko: ‘Nooh, eihän tämä nyt mitään ole…’ Turhaa vaatimattomuutta! Ollaan tekemisistämme ylpeitä silloin, kun siihen on aihetta. Omien tekemistensä vähättelyn huomaa jo monien blogien nimistä ja kuvauksista. Siellä käytetään sanoja ‘väkerrykset’, ‘näperrykset’ ja mitkä lie ‘nyperrykset’.  Kuulostaa siltä, että näitä nyt tuskin kannattaa katsoa, vai mitä?

Seuraavan kerran kehuttaessa pitäisi osata sanoa ‘Kiitos’.

 

 

Oravahavaintoja on useita viime päiviltä. Näyttää pitävän taas kiirettä niillä. Ovat puuhailleet myös maassa, missä niitä harvemmin näkee. Mahtavatko piilottaa ruokaa varastoon? Noinkohan löytävät varastonsa vielä.

Eräänä pimeänä aamuna päivä alkoi sarastaa. Puun rungot näkyivät mustana silhuettina vaalenevaa taivasta vasten. Mustien kuusten oksien lomassa näin myös liikettä: orava oli jo aloittanut päivän puuhat.

Eilenkin koiria ulkoiluttaessa näimme vaikka kuinka monta oravaa. Kolme oravaa juoksi tien yli yksi kerrallaan. Yhdellä oli omituinen häntä: melkein karvattoman hännän päässä oli tupsu. Nuorempi koiristani oli kovin kiinnostunut niistä. Seurasi pitkään katsellaan sinne suuntaan, minne ne vilistivät.

Jos työpöytäni ääressä istuessa näen oravan vastapäisissä puissa, lopetan työt hetkeksi ja seuraan sen puuhia. Minä taidan silloin aina vähän hymyillä…

HUOM Roskapostauksen vuoksi tähän ei voi kommentoida. Jätä kommenttisi tuoreimpaan postaukseen.

 

Kuvassa sydänaiheisia lankkutauluja.

Lankkutauluni esitellään uutuustuotteena Taide- ja käsiteollisuusliiton nettisivuilla.

Tällä viikolla, perjantaina 14.12 menen jouluapulaiseksi Lahjatupaan. Heillä, kuten monessa muussakin paikassa on kovasti kiire näin joulun alla. Lupasin mennä heille lahjoja pakkaamaan ym. pariksi päiväksi. Tervetuloa käymään! Lahjatuvassa, vanhassa puisessa aseman makasiinissa on hyvä joulutunnelma. Kotimaista käsityötä on siellä tarjolla runsain mitoin.

Ensi kuussa siis tammikuun loppupuolella menen Forma-messuille. Olen niihin jo valmistautunutkin, mutta pian täytyy tosissaan pistää töpinäksi niiden suhteen. Messuille valmistautumisen lisäksi teen tällä viikolla tilaustöitä, tuotteita valmiiksi varastoon. Teen myös tuotteiden esivalmisteluja niin, että niistä saa nopeasti tilauksen tultua tehtyä valmiin tuotteen. Nopeuttaa toimittamista huomattavasti.

Eli näissä merkeissä menee tämä sateisena alkanut joulukuinen viikko. Tänne pääkaupunkiseudulle luvassa keskiviikosta lähtien vähän pakkasta, mikä on hyvä asia. Antoisaa viikkoa meille kaikille!

Huom. Postaukseen laitettu kommentointiesto roskapostauksen vuoksi. Jos sinulla on kommentoitavaa, kirjoitatko sen tuoreimpaan postaukseen

Kuvassa oman yritykseni, Sinisen Huoneen kotisivun aloituskuva.

Tässä tulee omakohtaista tarinaa siitä, mitä pitää tehdä kun ryhtyy pienyrittäjäksi. Mikä minä olen neuvoja antamaan, mutta tässä oma tarinani.

• Patentti-ja rekisterihallitukselle on tehtävä anomus yrityksestä. Toiminimen perustaminen helpointa. Itselläni on toiminimi eikä ole ollut tarvetta muuttaa sitä. Yrityksen nimi pitää myös miettiä. Jo olemassa olevia nimiä löytyy täältä
• Verotoimistolle pitää tehdä ilmoitus ja silloin saa Y-tunnuksen yritykselle. Tässä vaiheessa pitää miettiä, ryhtyykö ALV-velvolliseksi vai ei. Tarkoittaa, että maksaako tuotteistaan arvonlisäveroa. ALVia ei tarvitse maksaa, jos yritys tuottaa vain vähän voittoa. Ryhtyessäni yrittäjäksi raja oli 8 500 euroa. En nyt äkkiä löytänyt, mikä raja on nykyisin. Suosittelen kyllä ALV-velvolliseksi ryhtymistä jo heti alussa. Jos tarjoat tuotteitasi jälleenmyyntiin, suhtautuminen ei-alvilliseen yrittäjään on vähän nihkeä. ALV-velvollinen joutuu tekemään joka kuukausi ilmoituksen verotoimistolle ostojen ja myyntien ALVIsta. Se käy kätevästi netissä. ALVEja saa nykyisin myös jälkikäteen takaisin anomuksella.
• Omat ja yrityksen rahat täytyy pitää erillään, joten pankkitili on avattava
• Sitten kaivataan kipeästi hyviä neuvoja. Naisyrittäjyyskeskuksessa Helsingissä kävin muutamaan otteeseen juttelemassa. Sain sieltä tarvittavaa materiaalia ja alkuun keskusteltiin yrittäjyydestä ylipäätään. Kun sitten olin ihan varma yrittäjäksi ryhtymisestä sain konkreettisia neuvoja. Olin yhteydessä myös paikalliseen Uusyrityskeskukseen, mutta Naisyrittäjät sopivat minun tarpeisiin paremmin. Käsityöyritykset ovat yleensä pieniä ja he ymmärsivät asian paremmin.  Nykyisin myös paljon mainostamastani Taide-ja käsiteollisuusliitosta , heidän yrityspalvelustaan saa neuvoja. Silloin en tällaisesta tiennyt eikä sitä nykymuodossaan ollutkaan.
• Starttirahaa voi hakea täältä . Tästä en tiedä mitään, kun en sitä hakenut
• Mietittävä, elättääkö käsityöyrittäjyys sinua vai tarvitsetko lisätuloja. Valitettavasti harvoja elättää. Monilla on lisäansioita jostain muusta.
• Miettittävä hoidatko kirjanpidon itse vai annatko sen tilitoimistolle. Jos sinulla on vähän tuloja (ainakin alkuun) syytä miettiä, annatko tulosi kirjanpitäjälle. Silloin voit olla kyllä huolettomampi, kun asiat ovat osaavissa käsissä. Minä hoidan itse kirjanpitoni. Olen ollut yhteydessä kyllä yhteen tilitoimistoon, josta asiantuntija kävi luonani kirjanpitoni tarkastamassa. Sain silloin vinkkejä  ja sovimme, että otan yhteyttä jos tarvitsen neuvoja. Myös verotoimistolta saa neuvoja. Heidän kotisivuillaan on paljonkin ohjeita. Myös virkailijoihin olen ollut yhteydessä. Ovat olleet erittäin ystävällisiä ja neuvoneet ymmärrettävästi. Kun kirjanpidon hoitaa itse, on koko ajan selvillä missä mennään. Pidän kirjanpidon koko ajan ajantasalla. En erityisemmin siitä pidä, joten katson helpommaksi tehdä kaikki heti pois.
• Yrittäjän ei kannata ostaa tarvikkeita muualta kuin tukkuliikkeistä. Niiden löytäminen ei aina ole ihan yksinkertaista. Yrittäjät varjelevat omia ostokanaviaan eivätkä mielellään niistä kerro.
• Työtilat pitää olla. Onnekas on se, jos työtila löytyy kodin yhteydestä. Yksi vaihtoehto on vuokrata työtila muiden käsityöläisten kanssa
• Yrityksen brändi. Tuntuu aluksi ehkä hullulta puhua tällaisen pienyrityksen brändistä, mutta on erittäin tärkeä asia. Inhoan sanaa brändi, mutta en keksi parempaakaan. Ei ole yhdentekevää, millaisen kuvan annat yrityksestäsi. Oma ‘raamattuni’ on ollut Käsi-ja taideteollisuusliiton julkaisema, Harri Ruohomäen toimittama kirja ‘Käsintehty brändi’. En voinut muuta kuin nyökytellä, kun sitä luin. Monia asioita ei ole tullut itse ajatelleeksi ennenkuin joku toinen asian konkreettisesti osoitti. Hyvä miettiä, mikä mielikuva yrityksestä tulee asiakkaille. Suosittelen lämpimästi tätä opusta.
• Toisiin käsityöyrittäjiin on hyvä olla yhteydessä. Saa kultaisia neuvoja ja rehellisiä mielipiteitä (toivottavasti). Olen näyttänyt omia tuotteitani toisille käsityöyrittäjille ja saanut sekä kehuja että moitteita. Tosiasia on se, ettet aina itse tiedä onko joku tuote hyvä vai ei. Niille tulee sokeiksi. Monesti luulee keksineensä vuosisadan tuotteen ja asiakkaat eivät olekaan yhtä ihastuksissaan. Tai sitten päinvastoin ‘ No, eihän tämä oikein mikään ole’ ja asiakkaat ostavat sitä hulluna.
• Yksi asia on hyvä muistaa: asiakas maksaa sinun palkkasi. Ilman asiakkaita ei tarvita tuotteitakaan.
• Ilman kotisivuja ei nykyään enää pärjää. Käsintehty brändi-kirjassa sanotaan, että pelkän puhelinnumeron ja faxin ilmoittava yritys antaa itsestään jopa hieman epämääräisen kuvan. No, tähän en osaa sanoa, mutta kertoo kotisivujen tärkeydestä. Jos ei itse osaa sivuja tehdä, niitä tekeviä yrityksiä on useita. Jotkut jopa aika edullisia.
• Sitten vielä tarvitaan kahta asiaa: lujaa uskoa itseensä ja katse oltava aina eteenpäin. Usko välillä horjuu kyllä (jos esim tilauksia ei joskus ole), mutta palaa entistä luottavaisempana takaisin. Kun uskoa ei enää ole, voi yrityksenkin lopettaa

Edellä olevat neuvot ovat minun kokemuksiani asiasta enkä siis ole tosiaankaan mikään profeetta tällä alalla. Jos tosissasi aiot ryhtyä yrittäjäksi, ota yhteyttä yllämainittuihin ja muihin asiantuntijoihin. Jokainenhan tekee omanlaisensa ratkaisut.

Ei muuta kuin ONNEA MATKAAn, jos aiot tälle tielle mennä. Minuun saa olla yhteysessä.  Jaan kokemuksia mielelläni kanssasi.

Huom. Postaukseen laitettu kommentointiesto roskapostauksen vuoksi. Jos sinulla on kommentoitavaa, kirjoitatko sen tuoreimpaan postaukseen

 

Helsingin eläinsuojeluyhdistykseltä tuli taas kummikirje minulle. Kirjeessä kerrotaan, että koiratalo on täysi koiria. Koska koirat ovat kaikki aika suuria, n 20 kiloisia, ei niille helposti löydy kotia. Monet etsivät pientä koiraa. Laitan tämän heidän viestinsä näin eteenpäin. Kodittomia, huostaanotettuja koiria esitelty heidän kotisivuillaan Koirat vailla kotia

Jos tunnet olevasi ihminen, joka voi antaa kodin näille persoonallisille, kovia kokeneille koirille. Nyt olisi tilaisuus saada ja antaa hyvä joulumieli. Koirat ovat kokemuksistaa johtuen aika haasteellisia.

Huom. Postaukseen laitettu kommentointiesto roskapostauksen vuoksi. Jos sinulla on kommentoitavaa, kirjoitatko sen tuoreimpaan postaukseen

 

Talvinen teksti Ajatusten kirjasta (omia päiväkirjamerkintöjäni on kirjan alussa):

Pakkasta. Tuuli pyörittää asfaltilla muutamaa kuivunutta lehteä.

Talven ensimmäiset lumihiutaleet ovat nousseet tuulessa ylöspäin pyörteiksi.

Kumolleen käännetty puinen soutuvene meren rannalla. Toisen, hylätyn soutuveneen läpi kasvavat kaislat.

Jäinen, ritisevä laituri. Jäätynyt vesi ja poijut.