Hannen blogi

 

Vastaus otsikon kysymykseen: ihan kuin näkyisi! Olen täällä blogissani kirjoittanut, että vietän nyt eräänlaista välivuotta. Tunnen tarvetta uudistua, kun on kahdeksan vuotta käsityöyrittäjän elämää takana. Ei ole ollut helppoa, sen voi sanoa.  Päässä ovat monenmoiset ideat pyörineet. Kun niitä olen alkanut toteuttaa ei lopputulos ole ollut ollenkaan sitä, mitä kuvittelin. Näin se vaan menee.

Käsinsidottuja kirjojani olen saanut uudistettua: niissä on uudenlainen lukunauha, esilehdellä on aina kopiokuva, teen useamman mallisia kirjoja, teen myös kangaskantisia kirjoja. Kuva-aiheita uusinut myös. Tauluihin minulla on myös uusia suunnitelmia, niiden kehitystyö jatkuu.

Kuvan tekeminen on se, joka nyt kiinnostaa erityisesti. Näitä tarinakuvia on ollut ja tulee olemaan jatkossakin myös blogikirjoitusteni koristeena, kuten tässäkin. Huomaan, että tästä käsityöyrittämisestä on aika helppo maalata kuvia. Aihe on niin läheinen.

 

Roskapostit harmittavat. Tänään erityisesti, kun tuhosin niitä postilaatikostani. Niitä poistaessa täytyy olla tarkkana, ettei mene oikeita posteja mukana. Roskapostit kannattavat niitä lähettäville niin kauan kuin edes yksi prosentti postien saajista tilaa jotain tuotetta. Näin olen jostain lukenut. Se yksi prosentti löytyy aina jostain ja me muut saamme sitten siivota laatikoitamme! Murr! Olen yhtä harmissani kuin tuon kuvan karhu yrittää olla.  Ei kiitos ihmeterveysvalmisteita! Ei kiitos väärennettyjä todistuksia! Ei kiitos laihdutusvalmisteita (totuuden nimessä sanottava, ettei kyllä pahaa tekisi)! Ei kiitos Viagraa! Eikä mitään muutakaan.

Tuo yllä oleva karhun kuva on mukana myös toisessa harmituksen aiheessa: karhuttavissa laskuissa. Laitan karhun kuvan maksumuistutuksiin. No, onneksi asiakkaani ovat maksaneet laskunsa pääasiassa ilman muistutuksia. Joillekin on karhun kuva kuitenkin täytynyt lähettää.

Olen liiman suurkuluttaja. Minun ei kannata ostaa liimaa pienissä purtiloissa. Ämpäri sen olla pitää! Liimasponsorit voivat ilmoittautua!

Liiman kaadan ämpäristä pienempään kannelliseen rasiaan. Liiman levitän pensselillä. Pensselit pidän vedessä pienessä purkissa. Nämä ovat aina työpöydälläni. Ei sellaista päivää, ettenkö niitä käyttäisi. Eri Keeper on hyvä liima, josta on moneksi. Laimennan sitä vähän vedellä, tulee juoksevampaa. Pienet paperiliimapuikot voi unohtaa. Liima ei pidä, olen havainnut. Kerran sain joulukortin kirjekuoressa. Ihmettelin hieman korttia, jossa ei ollut minkäänlaista kuvaa ainoastaan lähettäjän tervehdys. Kuva taustapapereineen oli karissut kirjekuoren pohjalle. Juuri näin niissä käy. On omakohtaisia kokemuksia.

Liimausalustana käytän Hesarin NYT -liitettä. Siinä on paljon hyviä puolia: se on sopivankokoinen, aina saa käännettyä puhtaan sivun ja joka viikko tulee uusi. Jos haluan kovapintaisempaa paperia, käytän Hesarin kuukausiliitettä. Kiitos Helsingin Sanomat näistä!

 

Olin varhain eilen aamulla Koirun kanssa metsässä. Tehtiinkin hyvä reissu. Lähdettiin aamuhämärissä, kun ketään ei ollut juuri liikkeellä. Tämä on parasta aikaa olla metsässä, koska haluan pitää koiran irti. Tuohon aikaan ei vastaantulijoista ole juuri pelkoa. Mielestäni metsässä saa pitää koiraa irti muutenkin. Joskus on joku marjastaja katsonut tosi murhaavasti, kun olen mennyt polkua pitkin irrallaan juokseva koira edelläni. Mutta nyt ei ketään näkynyt ja Koirun kanssa nautittiin menostamme.

Koiru juoksi koko ajan edelläni ja vilkuili aina välillä taakseen tarkistaakseen, että minä tulen perässä. Olen opettanut, että koiran pitää tämä tarkistus tehdä. Sen tulee huolehtia, että pysyy lähelläni eikä toisin päin. Tosin pidän huolen kyllä siitä, että aina näen koiran. Älkää kertoko sitä sille! Olen jo pennusta pitäen tehnyt välillä sitä, että menen piiloon. Piilosta sitten katselen, kun koira hädissään yrittää etsiä minua. Kun Vanha Herra oli vielä ainoa koirani tein sille samaa. Kerran menin taas puun taakse. Vanha Herra haisteli siinä lähelläni. Tajusin, että se TIESI koko ajan, että olen siellä puun takana. Tunsin itseni naurettavaksi. Kun Vanha Herra ei ollut vielä vanha vaan pieni pentu menin taas piiloon. Pennulla oli kova hätä, kun etsi minua.  Metsän puut näyttivät niin suurilta ja pentu pieneltä niiden välissä. Teki mieli koko ajan tulla sieltä puun takaa ja sanoa ‘Täällä minä olen’.

Varhainen sumuinen syysmetsä on aika ihana! Katselin korkealta kalliolta, kun alhaalla oli vielä sumua. Aurinko alkoi paistaa vähitellen pilvien raosta. Metsästä tultua tunsin, että akut oli taas ladattu.

Ilmoittauduin välivuoden jälkeen taas ensi kevään Forma-messuille http://www.formamessut.fi/. Oli vähän harkinnassa tuo asia. Nuo messut eivät varsinaisesti ole mitkään käsityömessut. Toki siellä esillä on paljon käsityötä. Tuntuvat nuo formalaiset enemmän suuria liikeyrityksiä arvostavan kuin tällaista pientä käsityöyrittäjää. Tuovat tietysti enemmän rahaa kuin meikäläisen tuomat vaatimattomat centit. Messuthan on tarkoitettu ammattilaisille. Ostajina siellä ovat pääasiassa lahjatavaraliikkeiden omistajat. Eli käytännössä tarjoan siellä tuotteitani tukkumyyntiin. Kaikki tuotteeni eivät siihen käy, jotkut kuitenkin. Käydään nyt nämä messut. Katsotaan jatkossa taas, miten edetään.

Olen tosi harmissani, että Espoon kaupunki perui taas jälleen kerran Taide- ja käsityöläismessut Espoon Tapiolassa. ‘Ei ole resursseja järjestää’ Pah! Viime vuonna sama juttu. Messuille on aina ollut kiva mennä. Siellä on tarjolla laadukasta tavaraa. Järjestäjät tarkastavat aina tuotteet etukäteen ja sitten hyväksyvät tai hylkäävät.

 

Tämä kuva näyttää ensin rumalta, mutta onkin kaunis.

 

Herkkä kuva, jossa syksyn auringonsäteet osuvat saniaisen lehdelle.

Kävin eilen oikein pääkaupungissa (oma maallinen majani sijaitsee viereisessä Espoon kaupungissa). Kävin kauppatorilla katsomassa vieläkö siellä on hienoja käsitöitä myynnissä. Ei ollut enää kovin paljoa. Enempi tätä perinteistä poronsarvi-osastoa, jota turisteille tyrkytetään. Näyttävät niitä japanilaiset ym ostavan. Poronsarvissa ym vastaavissa ei sinänsä mitään pahaa, mutta alkavat monet olla melkoisia tusinatuotteita. Aina sitä samaa. 

Tuli vihdoin käytyä myös kauppatorin lähellä sijaitsevassa käsityömyymälässä Etelä Espalla. Siellä pitää majaa Taidekäsityökauppa Okra  http://www.okra.fi/ ja Taitoshop Helsky http://www.helsky.net/index.php?k=6069&x=1187681851. Ihastuin kovin Karoliina Arvilommin värikkäisiin huovutustöihin ja kahden keraamikon tuotteisiin: Marja Myllymäen ja Teija Oikkosen. Olivat muutkin hienoja. Käykääpä katsomassa, kenellä siihen on mahdollisuus. Kyllä osaavat nuo ihmiset!

 

Tänä sateisena maanantai-aamuna päivitin yritykseni http://www.sininenhuone.net/ kotisivuja taas vähän. Tätä uudistumistani pohtiessani olen yhtenä uudistumisen muotona pitänyt yksilöllisempien tuotteiden tekemistä. Toki tilaustöitä olen tehnyt koko käsityöyrittäjyyden ajan. Esimerkkinä kotisivuillani kerron tänään asiakkaan omista tilauskuvista. Sehän meidät käsityöläiset teollisuudesta juuri erottaa:yksilölliset tuotteet.

 

Teksti päiväkirjasta:

Syksyä ilmassa. Haikeutta. Muistelen kesää.
Meri ja taivas - ei muuta
Kohiseva veneen keula. Auringon lasku ja nousu.
Trimmatut purjeet, upeasti kulkeva vene.
Lämmin merivesi, uinteja veneen perästä.
Visbyn kirkossa sytytetty kynttilä sinun, minun
ja veneen siunaukseksi.
Aurinkoa, aurinkoa. Merikarttaan piirretty reitti.

 

 

 

Kun asiakas ostaa käsityötuotteita saattaa pyydetty hinta tuntua kalliilta. Annahan, kun kerron asian käsityöyrittäjän vinkkelistä: Jos tuotteen ostaa lahjatavaraliikkeestä, menee hinnasta yleensä n. puolet liikkeelle.  Siitä toisesta puolikkaasta käsityöyrittäjä maksaa arvonlisäveroa 22 % (!). Verottajahan on toki käsi ojossa joka paikassa. Puolikkaasta on vähennettävä vielä materiaalikulut. Loppuosa on käsityöläisen palkkaa tekemästään työstä. Sillä palkalla ei moni suostuisi työtä tekemään. Toki maailmassa on tärkeämpiäkin ammatteja kuin käsityöyrittäjän ammatti. Esim ilman palomiehiä tai sairaanhoitajia ym olisi aika ankeata. Ja omapahan on valintani. Lähdin kohtuullisen hyväpalkkaisesta työstä kituuttamaan käsityöläisenä. Halusin silti vähän selittää. Tuntuu itsestäkin käsityötuote joskus aika kalliilta. Silti olen pienestä palkastani niitä ostanut.

Aina ilahdun, kun löydän hienoja käsityötuotteita. Löysin käsityöläisen uuden blogin ja sitä kautta menin kotisivuille: http://www.ruskapaja.fi/.  Päivittäminen on vielä kesken, mutta keskeneräisenäkin näyttää aika kivalta, vai mitä?