Hannen blogi

Kuvassa hempeitä kattaussomisteita: servettirenkaita ja paikka/lahjarasioita. Miten tämä näin hempeilyksi meni?

Kuvan kaltaisia ja muunlaisia kattaustuotteita teen täällä hikipäässä. Teen isompien (kirjojen ja taulujen) lisäksi myös pienempiä tuotteita, lähinnä kattaukseen kuuluvia. Tykkään itse kovasti kattausten teosta, joten siksi innoissani täällä askartelen. Aika vaan hupenee käsistä ja messut lähestyvät.

Tämä minun putiikkini on melkein aina auki öitä lukuunottamatta. Tosin ajatuksissa usein silloinkin!  Taas tässä Suomen valtakunnassa puuhataan vapaita sunnuntaiaukioloaikoja. Ymmärrän, että isot marketit niitä haluavat. Pienille perheyrittäjille ratkaisu ei ole ollenkaan mieleen. Kauppakeskuksissa pienetkin liikkeet pakotetaan olemaan auki  yhtä pitkään isojen myymälöiden kanssa. Niille tämä ratkaisu olisi kuolinisku. Kauppakeskuksiin jäisi vain suurien ketjujen myymälät (joita siellä jo nytkin pääasiassa on). Persoonallisia tuotteita myyvät liikkeet joutuva niistä lähtemään. Tätäkö ihmiset siis haluavat?

Haluavatko ihmiset todella, että palvelemme toinen toisiamme vuorokauden ympäriinsä? 

Kuvassa ei ole arki- vaan juhlasomisteita: lasinmerkkejä ja servettirengas

Sain pikkulomallani varmaan jonkun into-pistoksen! Olen aivan täpinöissäni työn tekemisestä! Puhkun intoa ja tarmoa ja haluasin tehdä kaikkea ja heti! Työnteko maistuu makealta kuin poimimani vadelmat.

Olen järjestyksen ihminen. Nyt kuitenkin työhuoneeni on lievässä kaaoksessa. Johtuneeko yllä olevasta asiasta? Koska valmistaudun messuille olen rakentanut messuosaston tänne, että pystyn paremmin sitä suunnittelemaan.

Pari tilausta minulla on työn alla, mutta muuten keskityn täysin messutuotteisiin. Viimeaikoina olen tehnyt paljon kattaustuotteita: viinilasinmerkkejä, paikkakortteja ym. Niitä on aivan älyttömän hauska tehdä. Keksin koko ajan jotain uutta ‘Sitähän voisi kokeilla’.

Toimistopäällikkö on aivan uupunut. Sillä oli niin kiire lomalla, kun piti olla koko ajan touhuamassa jotain. Nyt se on taas ‘työmaalla’ ja saa ansaitsemansa levon.

Vaikka käsityöläinen olen käytän paljon myös tietokonetta. Valitettavasti maailma on mennyt sellaiseksi, että pitää olla varovainen netissä liikkuessaan ja sähköposteja käsitellessä. Toki virustorjunnat ym on kunnossa, mutta myös oman tietokonekäyttäytymistä pitää miettiä.

Ei ehkä tule ajatelleeksi, että tätäkin postausta voi lukea Vantaalta, Hyrynsalmelta taikka sitten Amazonin sademetsissä tai Afrikan savanneilla, jos nettiyhteys vain löytyy ja suomea osaa! Lukijoina ovat pääosain kunnolliset, asiasta kiinnostuneet ihmiset. MUTTA. Lukijoina voi olla myös rikollisia, jotka yrittävät urkkia tietoja. Tieto voi olla se, että ilmoitan lähteväni lomalle ja olen poissa kaksi viikkoa (en siis nyt lähde, huom varas!). Jos sitä ennen olen vielä kuvannut sisäkuvia asunnostani ja tavaroista, niin rosvohan on oikein nettikaupassa! Voi etukäteen tutustua, mitä varastaisi! Vielä kun repäisen maalarinteipistä palasen,kirjoitan siihen ’Ei mainoksia’ ja kiinnitän postilaatikkoon.  Sama kun siihen kirjoittaisi ‘Olen lomalla. Varkaat tervetuloa!’ Näin tietokoneettomatkin varkaat tietävät, että talo on tyhjä.

Itse asiassa olin juuri pienellä lomalla. Rakastan uimista. Se on parasta kesässä. Ja rantasauna. Voiko ihanampaa olla! Koska en pelkää kylmää vettä (veden lämpö n. 16 astetta) uin mielinmäärin. Olen uinut myös avannossa, joten 16 astetta on suorastaan lämmintä.

Näin tänään lomapaikallani oravan. Se juoksi polkua pitkin kohti minua, jossa hämmästyneenä seisoin. Ja suoraan jalkani ylitse puuhun! Nämä maalaisoravat taitavat olla tuttavallisempaa sorttia kuin nirsot kaupungin heiluhännät. Tai sitten se tiesi minut Oravanaiseksi!

Kuvassa kirjariipus - ainahan pitää keksiä jotain uutta! Ovat siis ihan oikeita kirjoja, pienoiskoossa vain.

Olen jo pitkään valmistautunut syyskuun alussa pidettäville Kädentaito, lahja ja sisustus-messuille (Helsingin Wanha Satama) 6-7.9.2008. Aluksi valmistautuminen oli verkkaista, jonkun asian silloin tällöin tehden. Mutta tahti vähitellen kiihtynyt ja messut alkaa piakkoin olla ykkösasia työpäivässäni. Tein kotisivuillenikin messuosion, jossa esittelen messutuotteita.

Monenmoista olen tehnyt, että on mistä ottaa. Tyhmäähän olisi mennä messuille eioota myymään. Mieluummin liikaa kuin liian vähän.

Täytyy vielä miettiä, miten messuosastoni somistan. Mielessä on idea asiasta. Rakennan aina ennen messuja ‘osaston’ tänne työhuoneelle. Ei tarvi kaikkea sitten paikan päällä miettiä.

Lueskelin vielä markkinakauppiaan oppaan, minkä linkin olin jostain joskus napsaissut mukaani. Aina näistä jotain oppii.

Hurmaava takatukka tällä isokoskelolla, eikö?

Näin sillä myös poikasia, suloisia palleroita, jotka kulkivat vapaamatkustajana emonsa selässä.

Tässä käsityöyrittäjän ammatissa pitää elää koko ajan tulevaisuutta. Olen jo pitkään tehnyt vuoden 2009 kalentereita. Asiakkaille teen kuukausikalenterin, jonka jokaisella sivulla on ko kuukauteen sopiva kuva.

Itselleni olen tehnyt päiväkalenterin jo monen vuoden ajan. Itse tekemällä saa sellaisen kuin haluaa. Onhan siinä vähän hommaa, kun teen kalenterista vielä sellaisen että siinä on puolitoista vuotta. Haluan jo aikaisin syksyllä suunnitella tulevaa vuotta.  Kun kerran on tehnyt pohjat ei niitä tarvitse kuin päivittää. Teen aina vähän kerrallaan niin ei tunnu niin suurelta työltä.

Kalentereita tehdessä tulee miettineeksi, että mitähän minulle kuuluu tuona ja tuona päivänä. Onneksi en tiedä! Kun pitäisi kirjoittaa kuluvaa päiväystä helposti laittaa vuodeksi 2009  eikä 2008, jota vielä elellään!

Tätä kirjoittaessa on täällä työhuoneella vähän turhankin lämmin. Pysyn viileässä paremmin työvireessä. Haluan iltapäivisin aina kahvikupposen. Näin helteellä kuuma kahvi ei oikein innosta. Olen keittänyt mukillisen kahvia aamulla ja laittanut sen jääkaappiin päiväksi. Iltapäivällä minulla on siellä sitten kylmä kahvijuoma odottamassa. Hyvä hellepäivän juoma!

Nykyään ei taida enää paperinukkeja olla lasten leikeissä? Äitini teki joskus 40-luvulla paljon paperinukkeja. Olivat hienoja mielestäni. Niillä oli paljon vaatteita, joista paljastui sen ajan muoti. Nukkien takana oli niiden nimet: ‘Reino, agrologin poika’ Nimeäminen kuvastaa sen ajan elämää.

Minulla oli näistä nukeista ja niiden vaatteista näyttely pari vuotta sitten kesätyöhuoneeni portaikossa. Moni niitä siellä mielellään katseli.

Aikaisemmin julkaisemani postaus kertoi eräästä omien teidensä kulkijasta, kirjakäsilaukkujen tekijästä. Myös minä olen aina kulkenut omia teitäni muita matkimatta.

Esimerkiksi akvarelleilla maalaan ‘ihan väärin’ runsaasti väriä käyttäen. Niillä kuuluu maalata hennon läpikuultavia kuvia, sanoo joku. Vaan minäpä en maalaa. Tunnustetaan, että värinappeja kuluu tällä tyylillä. Teen kyllä myös pehmeäsävyisiä kuvia.

Myös tavastani sitoa kirjoja on joku harmaapartainen perinteinen kirjansitoja sanonut, ettei niitä noin tehdä. Minä teen! Olen jo vuosia tehnyt kirjoja tyylilläni ja myynytkin niitä sadoittain. Asiakas, joka haluaa toisentyylisiä luonnollisesti menee harmaaparran luo.

Miksi kaikkien pitäisikään kulkea samaa tietä, jota  sitä ennen  ovat jo tuhannet ja miljoonat kulkeneet? Miksei voisi etsiä omia polkuja tai peräti raivata niitä ennen kulkemattomille seuduille?

Ihanainen pieni pajulintu. Tykkään kovasti tästä vaatimattoman näköisesti pienestä linnusta, joka laulaa vienolla äänellä pienen laulun.

Alkukesän voikukkia.

Sadepisaroita kielon lehdillä.

Hyvä kuva ei sen sijaan ollut se, kun koirulaisen kanssa aamukävelyllä nähtiin lenkkipolullamme rikottuna runsaasti loisteputkia. Joidenkin äitien kullanmurut ovat olleet asialla! Onko mitään järkeä tuollaisessa? Minä keräsin pois vaarallisimmat sirut, mutta pieniä jäi vaikka kuinka paljon. Ei voida enää sitä reittiä kävellä, koska pelkään koira-ystäväni tassujen rikkoutuvan niihin.

Kun olen itse asiakkaana yhteydessä palveluntarjoajiin törmään hyvin erilaisiin suhtautumistapoihin. Heistä toinen huolehtii asian loppuun asti, toinen tuskin aloittaa. Helppo arvata, kumman palveluja käytän. Ikävä vain joillakin aloilla on heitä niin vähän, että joutuu tyytymään siihen mitä saa. Taitavat ao.yrityksessä tietää asianlaidan.

Jos yritykseni olisi Nokia eikä Sininen Huone olisi suhtautuminen toista - jos nyt vähän kärjistän, mitä ajan takaa. Kun on suuren yrityksen näkökulmasta pieni ja mitätön ei tarvitse palvellakaan.  Tätä olen kokenut joidenkin messujärjestäjien taholta. Aina minuun  ei suhtauduta vakavasti. Kun ensimmäisiä kertoja menin otattamaan kopioita näistä tekemistäni, naivistisista kuvista huomasin heidän pitävän asiaa ‘lastentarhatouhuna’. Sain ylimielistä palvelua ja huonoja kopioita. Tilanne on muuttunut paljon, vaikkei vieläkään tarpeeksi. Olen joutunut tyytymään siihen, koska kopioiden laatu on niin hyvää nykyisin.

Yksi esimerkki huonosto palvelusta tuli Itellalta. Postilla on lähetysten seurantapalvelu, joka on kelpo väline.  Seuraan sen avulla tilausten perillemenoa asiakkaille. Lähettämääni tilausta ei kerran näkynyt sivulla.Kyselin asiasta postista emaililla saamatta vastausta. Viimeinen merkintä lähetyksen luovuttamisesta asiakkaalle ilmestyi kyllä kyselyn jälkeen seurantapalvelun sivulle. Pikku asia, mutta antoi Itellan palvelusta huonon kuvan. He olisivat voineet vastata minulle, koska kyselyyn jätetään myös sähköpostiosoite. No, Itellalla on monopoliasema. Silloinhan ei tarvitse palvella!

Onneksi poikkeuksiakin on. Olen saanut myös erittäin hyvää palvelua mm. eräältä toiselta kopioyritykseltä. Harmi vain, että kopioiden laatu ei ollut yhtä hyvää tasoa. Tällaisten yritysten kanssa olisi ilo asioida.

Aikanaan suuressa yrityksessä työskennellessäni meille työntekijöille tähdennettiin, että asiakas maksaa palkkasi. Tämän olen yrittänyt pitää mielessä, kun kohtaan omia asiakkaitani.

Ei liity juurikaan aiheeseen, mutta ihmettelin taas tänään yhtä asiaa: Venäjän vankilassa viruva talousrikoksista syytetty Mihail Hodorkovski anoo vankilasta pois pääsyä ja on siksi uutisotsikoissa. Hän hymyilee aina sieltä kaltereiden takaa. Ei luulisi hymyilyttävän! Venäjän vankiloiden palvelun ansiota se tuskin on. Sainpas tähän tällaisen aasin sillan!

Jälkikirjoitus: Marmatin tässä postauksessa Itellan huonosta palvelusta. Olin eräässä toisessa asiassa sinne yhteydessä. Nyt sain erinomaista palvellua. Asiakaspalvelija hoiti homman tyylikkäästi loppuun asti. Palvelu - hyvä tai huono- on myös ihmisestä kiinni.